Oletko vahingossa kuullut, kun sinusta on puhuttu?

Tuosta psykologin juttujen kuulemisesta tuli mieleen, kun tuttuni kävi aikoinaan psykologilla. Psykologi oli tutun sen aikaisen tyttöystävän perhetuttu, joten kertoi sitten potilaansa asiat kaikki tyttöystävän vanhemmille. Tyyliin "katokaa ettei se teidän Tiina nyt seurustelisi kuitenkaan tämän Pekan kanssa, kun se tällaisia asioita puhuu ja on masentunut ja sitä ja tätä".

Siihen aikaan tuttuni oli niin väsynyt ja voimaton, ettei jaksanut tehdä kantelua, vaikka kannustin ja tarjouduin auttamaan.

Riparilla kuuntelin itku kurkussa kun viereisessä huoneessa melkein koko loppu ripariporukka puhui musta, millainen oksettava friikki mä olen ja miksi mun oiti tuppautua samalle riparille niiden kanssa. Mukana oli myös pari entistä hyvää ystävää :) Ja molemmat ovet oli raollaan niin kuulin kaiken vähän turhankin selvästi, tosin tuskin niitä edes kiinnosti. Teki mieli lopettaa kesken, mutta rahankiilto silmissä kärsin loppuun asti

^

Lisää!

Lisäää

Olin melkein unohtanut, mutta joskus kouluaikoina satuin tulemaan luokkaan, missä kaikki parhaillaan haukkuivat minua yhteen ääneen. Muistaakseni jatkoivat haukkumista sitten päin naamaa, jolloin pakenin paikalta.

Enpä muista että olisin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö selkäni takana puhuttaisi, varmasti puhutaan tai ihmettelen jos ei. Jotku työkaverit kyllä väittää ettei puhuttaisi koska minulle on niin helppo sanoa asiat naamatusten.

Itse kyllä puhun selänkin takana, sellaisista pienistä ärsytyksysistä, isoista asioista puhun naamatusten, mutta saatan kyllä purkaa tuntojani myös "selän takana" muille työkavereille. Olen yksin asuva, joten minulla ei ole mahdollisuuksi purkaa työasioita kotona, on toki ikävää puhua selän takana, mutta en minä voi kaikeka oikein sisällänikään pitää.

Mielestäni "selän takana puhuminen" on tiettyyn pisteeseen asti ihan soveliasta hommaa ja normaalia kanssakäymistä, varsinkin jos siinä puhutaan kuten asiat on tapahtunut/omista tuntemuksista, eikä keksitä toisista ihmisistä jotakin mikä ei edes pidä paikkaansa. En kyllä tiedä, että sanotaanko sitä edes selän takana puhumiseksi, ei kai se aina voi sitä olla, jos puhuu toisesta ihmisestä negatiivisia asioita ilman että se ihminen on läsnä?

Up

lisää

^

^^^^

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran on näin sattunut. Olin leikkaukseen menossa ja juuri ennen nukahtamista kuulin kun yksi leikkaussalihoitsuista alkoi puhua minusta paskaa. Ja puhui siis oikeasti, ei ollut mitään kuvitelmaa tämä. Ei tuntunut kovin mieltäylentävältä. 

Joten: leikkaussalihoitsut, tarkistakaa, että potilas nukkuu ennen kuin alatte paskanjauhamisenne!

ehdottomasti sun olis pitäny jättää tuosta palautetta

Niin olisi. Kun tuo tapahtui, en jotenkin osannut ja uskaltanut sanoa asioista ihmisille, vaikka olisi pitänytkin. Iän karttuessa on tämäkin taito löytynyt ja nykyään kyllä todellakin pistäisin tuosta vähemmän mairittelevaa palautetta.

olen kerran, kun puhuin puhelimessa erään henkilön kanssa, ja puhelu loppui, muta jostain syystä kännykkäni ei sulkenutkaan puhelua, vaan jäi linja ikäänkuin auki, kuulin aika ikävää juttua sieltä luurista, mitä hän puhui minusta toisen henkilön kanssa joka oli siinä vieressä, kun luulivat että puhelu oli loppu. Ei ollut. Sulje se luuri  vähän huolellisemmin ennen kun aloitat nauramisen muille ensi kerralla. He kirjaimellisesti nauroivat minulle. Olin aika hädänaaisessa tilassa silloin elämässäni, ja käännyin näiden "kristittyjen" puoleen. Se oli viimeinen kerta kun heiltä hain apua. Sano suoraan ettei sua kiinnosta auttaa, jos et halua auttaa ketään. Kukaan ei halua sinua rasittaa.

Juttu minusta jatkui...mutta en nyt sitä tähän kirjoita. Meinasin laittaa viestiä jälkeenpäin tälle ihmiselle, että tajuaisi itsekin millainen oikeasti on, muta on jäänyt tekemättä.

Kerran yksissä juhlissa satuin kuulemaan, kun mieheni puhui minusta sukulaisilleen. Olin ihan ihmeissäni, että noinko hän minusta puhuu. Myöhemmin yksi hänen puhekumppaneistaan kertoi, miten hänelle tuli hyvä mieli, kun mies tuntuu rakastavan ja arvostavan minua niin paljon.

Meillä on pitkä parisuhde ja ihan perusarkea eletään, joten olihan tuo kiva kuulla.

Minullekin on kerran käynyt niin, että soitin ystävälleni ja hänen taskunsa vastasi. Illanistujaisissa sitten kuuntelin kuinka he ruotivat kaiken minusta ulkonäköä myöten, kommentit olivat todella ilkeitä. Muistan kuunnelleeni kyynelten valuessa poskiani pitkin. Laitoin perään tekstiviestin "kiitos" ja päätin ne kaikki ystävyyssuhteet siihen.

Olin juhlissa miehen luona, jonka kanssa oli säätöä ja jossa paljon myös hänen kavereitaan.

Seuraavana päivänä yksi kavereista tuli toisen kanssa siivoamaan(edellisenä päivänä sovittu juttu) Tullessaan tämä toinen kaveri kailotti kovaan ääneen kuinka kaunis ja kuuma olen ja kuinka haluaisi panna mua. Eivät siis tienneet, että olimme yläkerrassa säätömiehen kanssa, mies oli tuolloin onneksi suihkussa.

Tämän jälkeen koko suhteemme ajan oli aina vaivaantunut ja halpa olo ko.kaverin läsnäollessa. Olin aiemmin tosin havainnut hänen ehkä katselevan sillä silmällä.

Vierailija kirjoitti:

olen kerran, kun puhuin puhelimessa erään henkilön kanssa, ja puhelu loppui, muta jostain syystä kännykkäni ei sulkenutkaan puhelua, vaan jäi linja ikäänkuin auki, kuulin aika ikävää juttua sieltä luurista, mitä hän puhui minusta toisen henkilön kanssa joka oli siinä vieressä, kun luulivat että puhelu oli loppu. Ei ollut. Sulje se luuri  vähän huolellisemmin ennen kun aloitat nauramisen muille ensi kerralla. He kirjaimellisesti nauroivat minulle. Olin aika hädänaaisessa tilassa silloin elämässäni, ja käännyin näiden "kristittyjen" puoleen. Se oli viimeinen kerta kun heiltä hain apua. Sano suoraan ettei sua kiinnosta auttaa, jos et halua auttaa ketään. Kukaan ei halua sinua rasittaa.

Juttu minusta jatkui...mutta en nyt sitä tähän kirjoita. Meinasin laittaa viestiä jälkeenpäin tälle ihmiselle, että tajuaisi itsekin millainen oikeasti on, muta on jäänyt tekemättä.

haluan sen verran korjata että olen kristitty itsekin, ja olen saanut paljon apua multa kristityiltä, ja ennen tätä tapausta myös näiltä henkilöiltä. Joten tämä ikävä kokemus ei liity muihin kristittyihin, vaan ainoastaan tähän henkilöön. Muut kristityt ovat minua aina auttaneet ja tukeneet. Ehkä tällä oli vaan huono päivä tms. Apua olen hakenut ja saanut siis paljon muilta kristityiltä ja varmasti saan jatkossakin.

Yläasteella kerran liikuntatunnin jälkeen tuli naama niin punaiseksi, että seuraavana aamuna kun istuin kavereiden viereen koululla niin sain kuunnella kun joku täysin tuntematon tyyppi haukkuu mua ja mun naamaa mun kavereille, ja kaverit vaan kuuntelee. Yks kaveri minut siinä huomas ja se vaan kohautti mulle vaivihkaa olkia sillee "sori minkäs teet". En enää niin tarkkaan muista mitä se tyyppi sano mutta ainakin piti mua todella epäviehättävänä ja olisi mennyt ennemmin treffeille yhden lihavan pojan kanssa kuin sen punanaaman 😳

Lukion ekana päivänä kaikkien nimet oli listattu lapuille seinälle josta sai käydä kattomassa mihin luokkaan pääsi. Etsin omaa nimeäni, ja huomasin että yhdellä luokkalaisella oli sormi mun nimen kohdalla, ja se sanoi jotain että eikä, miks tuoki tuli samalle luokalle.. menin sitten vähin äänin siitä pois vaikka tuntu tosi pahalta :(

^

Terveydenhuollossa on osa aikamoisa lärppiä.... 

Ihan oikeasti jos kailottaa, niin potilas saattaa kuulla. Luulen, että kyseiset lärpät tekivät sen tahallaan. Potilailla on tietääkseni kuulo.

En enää koskaan mene siihen puljuun.