Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Montako päivää pisimmillään olet ollut ilman rahaa?
13.02.2017 |
Lapsuutta tms ei lasketa ja rahaa ei ole ollut 50centtiä enempää jos sitäkään. Mitä teit silloin?
Kommentit (19)
Muistaakseni olen ollut ilman rahaa maksimissaan ehkä puolitoista viikkoa. Onneksi oli kuivamuonaa kaapissa, mutta kyllähän se tilanne kuumotteli. Nykyisin sellaista ei oikein pääsisi syntymään koska hätätilassa olisi luottokortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko toista viikkoa. Silloin syödään kaapit tyhjiksi ja odotellaan. Olen usein ollut syömättä sellaisen 5-6 päivää, joten kyllä sen kestää.
Vierailija kirjoitti:
Minut opetettiin kotona että ei saa elää kädestä suuhun.
Tätäkö kysyin?
En muista hetkeä, jona rahani olisi ollut täysin loppuneet.
Olen kerännyt ulkomaalaisia euron kolikoita siitä lähtien, kun eurot tuli Suomeen. Niinpä mulla on ollut säästössä vähintään ne. Jos ei ole ollut muuta rahaa, niin olen etsinyt ulkomaalaisten kolikoideni joukosta jonkin yleisen kolikon tai sellaisen, joita minulla on useampi kappale.
Ja nykyään minulla on aina rahaa säästössä, niin että jos ihan pakko tulee, niin voi sieltä ottaa.
Itselleni varaamani käyttörahat välillä loppuu päiväksi tai pariksi, mutta se on oikeastaan vain itse säädettyä "köyhyyttä", kun varalla on rahaa kuitenkin. Silti mieluummin kuin kosken säästöihin, otan joko muutaman ulkomaalaisen kolikon tai etsin pulloja/tölkkejä.
Jotenkin lapsuuden köyhyys on kai jäänyt päälle, "pakko" nuukailla ettei rahat lopu kesken, enkä osaa käyttää rahaa enemmän elämästä nauttien, kun pelkään että kaikki rahat loppuu ja joudun pulaan, näkemään nälkää, nöyryyttävästi lainaamaan muilta ym.
t. nuukailija
Nuorena (jopa äitinä!) ehkä 5 päivää...Kerran oli tosi outo tilanne. Esikoinen oli 2-vuotias ja menin hänen kanssaan kävelylle torille. Hän halusi jätskiä mutta sanoin, että tänään ei osteta.(Kun ei ollut sitä rahaa). Käyskentelimme siinä (lapsi rattaissa), oli hyvin kuuma kesäpäivä. Yhtäkkiä joku vanhempi rouva, ilmeisesti helteen uuvuttamana, pyörtyi aivan eteemme. Auttelin häntä siinä ja joku nuori mies (jolla oli punainen avoauto ja siihen aikaan hyvin harvinainen kännykkä) soitti ambulanssin paikalle. Silloin eräs toinen vanhempi rouva tuli minun ja lapseni luokse, antoi meille rahaa ja sanoi:Autoit häntä niin kivasti, ostakaa itsellenne vaikka jäätelöä'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollessani lukiossa vieraassa kaupungissa 80-luvun lopulla. Olin 16-vuotias, enkä muista enää yhtään, miksi tilanne meni niin, mutta olin täysin ilman ruokaa ja rahaa muutaman päivän. Minulla ei ollut edes yhtä ainoaa kolikkoa, että olisin voinut soittaa vanhemmilleni. Kännyköitähän ei ollut, vaan olisi pitänyt mennä puhelinkoppiin.
En yleensäkään osannut tehdä ruokaa ja söin kouluruoan lisäksi tavallisesti illalla vain jogurtin, leivän ja ehkä omenan. Rahattomana olin lähes koko viikonlopun syömättä, kaapissa oli vain pari desiä kaurahiutaleita, joista tein pienen puuron kumpanakin päivänä. Maanantaina pääsin kouluun syömään ja otin näkkäriä kotiin evääksi.
Missään hengen hädässä en ollut, mutta oli se aika avuton olotila. Onneksi oli kirjasto ja sieltä haettua luettavaa koko viikonlopuksi. Muuta viihdykettä tuossa pienessä kämpässä ei ollut (ei telkkaria, eikä tietenkään tietokonetta). En edes tuntenut kaupungista ketään, koska olin juuri muuttanut sinne ja koulukin oli aika kaukana kotoa.
2 päivää joskus nuorena.Olin luottanut saavani lainaamani rahat kaverilta takaisin, mutta en sitten saanutkaan.
Toisen kerran olin työttömänä kesän ja silloin oli myös muutamia päiviä silloin tällöin ettei ollut rahaa. Olin kuitenkin tietoinen rahojen niukkuudesta ja esim ruokaa oli varattuna niillekin päiville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman päivän, mutta minäpä kanitan kultakoruja joista saan rahaa ja aina lunastan tilipäivän tullessa ne pois.
Noin viikon, mutta tätä "helpotti" kummasti se, että jääkaappi oli juuri tankattu ja pakkasestakin löytyi sopivasti juuri sinne säilötyt herkut ja viikolle sattui myös pari päiv'ää, jolloin söin toisten tarjoamana ja muutama vatsatautipäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En päivääkään edes lapsena. Raha on vanha keksintö.
Vierailija kirjoitti:
En päivääkään edes lapsena. Raha on vanha keksintö.
P*illusta vaan ropisi markkoja mukanasi kun synnyit. Siitä lähin on rahaa ollut joka siunatun päivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päivääkään edes lapsena. Raha on vanha keksintö.
P*illusta vaan ropisi markkoja mukanasi kun synnyit. Siitä lähin on rahaa ollut joka siunatun päivä
Ei, vaan opin jo pienenä, että rahaa voi ansaita tekemällä työtä.
Pari viikkoa, kelan rahaa odottelimme ja päätös oli negatiivinen. Kaiken piti olla kunnossa, mutta ilmeisesti tuloilla on jotain tekemistä sairauspv rahan kanssa? Sossuun sitten kun päätös viimein saatiin. Syötiin ruuat kaapeista, nykyään hamstraamme ruokaa ihan vain tuollaisen tilanteen takia. Niinä parina kuumana kesä päivänä sitten pulloja etsimään, että saisi jotain rahaa. Noh viikkohan me niitä pulloja etittiin. Sitä ennen en ole koskaan tuntenut itseäni järin rikkaaksi, mutta tuo on ollut köyhin miltä minusta on tuntunut. Kelaan en luota...enään ikinä. Sit tietenkin toriin myyntiin mitä tahansa myytäväksi kelpaavaa...siitäkään juuri mitään saa ku torissa saa esineet myytyä todella hitaasti tällä perällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollessani lukiossa vieraassa kaupungissa 80-luvun lopulla. Olin 16-vuotias, enkä muista enää yhtään, miksi tilanne meni niin, mutta olin täysin ilman ruokaa ja rahaa muutaman päivän. Minulla ei ollut edes yhtä ainoaa kolikkoa, että olisin voinut soittaa vanhemmilleni. Kännyköitähän ei ollut, vaan olisi pitänyt mennä puhelinkoppiin.
En yleensäkään osannut tehdä ruokaa ja söin kouluruoan lisäksi tavallisesti illalla vain jogurtin, leivän ja ehkä omenan. Rahattomana olin lähes koko viikonlopun syömättä, kaapissa oli vain pari desiä kaurahiutaleita, joista tein pienen puuron kumpanakin päivänä. Maanantaina pääsin kouluun syömään ja otin näkkäriä kotiin evääksi.
Missään hengen hädässä en ollut, mutta oli se aika avuton olotila. Onneksi oli kirjasto ja sieltä haettua luettavaa koko viikonlopuksi. Muuta viihdykettä tuossa pienessä kämpässä ei ollut (ei telkkaria, eikä tietenkään tietokonetta). En edes tuntenut kaupungista ketään, koska olin juuri muuttanut sinne ja koulukin oli aika kaukana kotoa.
Täysin vastuutonta laittaa 16-v vaan selviämään itsekseen. Vähintäänkin olisit tarvinnut puhelinliittymän ja vanhempiesi olisi pitänyt opettaa sinut laittamaan ruokaa sekä hallitsemaan talouttasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani lukiossa vieraassa kaupungissa 80-luvun lopulla. Olin 16-vuotias, enkä muista enää yhtään, miksi tilanne meni niin, mutta olin täysin ilman ruokaa ja rahaa muutaman päivän. Minulla ei ollut edes yhtä ainoaa kolikkoa, että olisin voinut soittaa vanhemmilleni. Kännyköitähän ei ollut, vaan olisi pitänyt mennä puhelinkoppiin.
En yleensäkään osannut tehdä ruokaa ja söin kouluruoan lisäksi tavallisesti illalla vain jogurtin, leivän ja ehkä omenan. Rahattomana olin lähes koko viikonlopun syömättä, kaapissa oli vain pari desiä kaurahiutaleita, joista tein pienen puuron kumpanakin päivänä. Maanantaina pääsin kouluun syömään ja otin näkkäriä kotiin evääksi.
Missään hengen hädässä en ollut, mutta oli se aika avuton olotila. Onneksi oli kirjasto ja sieltä haettua luettavaa koko viikonlopuksi. Muuta viihdykettä tuossa pienessä kämpässä ei ollut (ei telkkaria, eikä tietenkään tietokonetta). En edes tuntenut kaupungista ketään, koska olin juuri muuttanut sinne ja koulukin oli aika kaukana kotoa.
Täysin vastuutonta laittaa 16-v vaan selviämään itsekseen. Vähintäänkin olisit tarvinnut puhelinliittymän ja vanhempiesi olisi pitänyt opettaa sinut laittamaan ruokaa sekä hallitsemaan talouttasi.
Monellakohan tuonikäisellä oli puhelinliittymä tuolloin? Kaikilla ei ollut kotonakaan.
Olen aina ollut pienituloinen ja nuorena köyhäkin vaan enpä muista, että minulta olisi koskaan rahat kokonaan loppuneet. Lopun lähestyessä lopetan ostokset lähes kokonan, ostan/ostin vaan tyyliin jonkun halvan lenkkimakkaran. Äitini toi aikoinaan jotain eu-avustus ruokpaketteja, joilla elelin se viimeinen 50 € tilillä.
En ikinä. Työttömänä ollessani oli kerran maanantaina 7 markkaa rahaa ja perjantaina oli tulossa lisää. Kotona oli onneksi ruokaa, keräsin joutessani pulloja ja myin kotiviiniä kavereille. Silloin päätin, ettei ikinä enää.
Alue: Aihe vapaa
Minut opetettiin kotona että ei saa elää kädestä suuhun.