Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyden hyvät puolet
13.02.2017 |
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä. Tämän vuoden viimeisellä kvartaalilla täytän 40. Silmät ovat avautuneet.
Olen käynyt kerran spontaanisti leipäjonossa, olen hakenut kerran tt-tukea sossusta ja kerran Kelalta. Olen käynyt uimassa poikani kanssa enemmän kuin koskaan ennen ja luistelunkin olemme aloittaneet.
Olen myynyt lastenvaatteita kirpparilla ja samalla oppinut tämän mielenkiintoisen lastenvaatehuulluuden merkkeihin Molo-Minirodini-Papu-Meandi-Pop-Metsola-luomuHillat ja sun muut.
Olen lukenut blogeja ja twittereitä enemmän kuin koskaan. Olen mm seurannut Aleksi Valavuoren twiittausta ja huomannut että toi häiskähän osaa kirjoittaa nasevasti eikä tee edes kirjoitusvirheitä!
Olen tuntenut valtavaa sympatiaa Annika Metsäketoa, Aleksi Valavuorta, Susanne Päivärintaa, Ruben Stilleriä ja edesmennyttä Teri Niittiä kohtaan! Että jokin asia voi alitajuisesti yhdistää pitkään imettänyttä monia kriiseja kokenutta äitiä monien muiden elämää kohtaan.
Olen jopa tykännyt Tuomas Enbusken kolumneista! Enkä tätäkään olisi ennen tajunnut.
Sellasta.
Kommentit (21)
Hyviä puolia ei ole kuin laiskalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon aikaa lapsille, ei tartte koululaisten tulla tyhjään kotiin. On vapaa-aikaa lukea, lenkkeillä, leipoa ym. Rentoa elämää.
Ääneen älä sano moista. Työttömänä olon pitää olla ikävää ja hävettävää. Pitkiä päiviä pitää värittää kymmenien työpaikkahakemusten rustaaminen. Ei suinkaan kevätauringosta nauttiminen. Pyytele myös usein anteeksi tätä yhteiskunnan tuilla loisimistasi.
Jaa että laiskalle? Nyt ehtii tehdä kaikkea ihan rauhassa: ommella ja korjata vaatteita, kutoa sukkia ja mattoa, elää enemmän omavaraistaloudessa kun voi poimia, metsästää, kalastaa ja kasvattaa.
Yhteiskunnan tuilla loisimista enemmän harmittaa se, että yhteiskunta on investoinut minun koulutukseeni vähimmässäkin laskussa noin puoli miljoonaa, ja sitten maksaa vain työttömyyskorvauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä puolia ei ole kuin laiskalle!
En mä sanonutkaan että tämä olisi kivaa. Ei ole! Onhan tää ihan pepusta. Tänään vain oli vaihteeksi sellainen päivä että jotain hyvääkin tuli mieleen. Se että pystyy edes joskus ajattelemaan jotain positiivista on mielelle aika tärkeää. Jos olisin päivästä toiseen vain ahdistunut, niin ei se työnhakua ainakaan helpota.
Ehkä tässä on se juttu, että viime viikko meni sairasta lasta hoitaessa ja tänään tunnen, että uusi viikko ja uudet k u j e e t! :D
Jos sä tsennaat niin heitä yläfemma! ;-)
Minä valitan kaikille tutuille, miten kauheata työttömyys on. Kerron olevani masentunut ja epätoivoinen, kun ikää on yli 50 ja kukaan ei palkkaa enää .Valitan köyhyyttä ja turhautumisen tunteita. Todellisuudessa olen iloinen ja tyytyväinen siihen että saan olla rauhassa ja stressittömänä, nauttien kevätauringosta kaikessa rauhassa. Mutta niinkuin edellä osuvasti mainittiin, sitähän ei saa myöntää kenellekään muulle kuin itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa että laiskalle? Nyt ehtii tehdä kaikkea ihan rauhassa: ommella ja korjata vaatteita, kutoa sukkia ja mattoa, elää enemmän omavaraistaloudessa kun voi poimia, metsästää, kalastaa ja kasvattaa.
Yhteiskunnan tuilla loisimista enemmän harmittaa se, että yhteiskunta on investoinut minun koulutukseeni vähimmässäkin laskussa noin puoli miljoonaa, ja sitten maksaa vain työttömyyskorvauksia.
Mullakin on maisteritutkinto ja vielä opintolainaa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipähän tuhoudu luonto, kun ei ole varaa kuluttaa niin paljon. Muuten en näe hyviä puolia tässä.
Vierailija kirjoitti:
Ääneen älä sano moista. Työttömänä olon pitää olla ikävää ja hävettävää. Pitkiä päiviä pitää värittää kymmenien työpaikkahakemusten rustaaminen. Ei suinkaan kevätauringosta nauttiminen. Pyytele myös usein anteeksi tätä yhteiskunnan tuilla loisimistasi.
Näin. Toisaalta valittaakaan ei saa, koska pitäisi olla kiitollinen, kun työssäkäyvät raatavat tukien eteen niska limassa. Eli ei saa kehdata marmattaa, mutta tyytyväisyyteenkään ei ole oikeutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etttä minua ärsyttää suunnattomasti nämä toimeentulotuki-ihmiset ja heidän löhöilyn filosofiansa. Tekisitte jotain hyödyylistä... Menkää vaikka uuniin ja muuttukaa kaukolämmöksi, saamari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä puolia ei ole kuin laiskalle!
En mä sanonutkaan että tämä olisi kivaa. Ei ole! Onhan tää ihan pepusta. Tänään vain oli vaihteeksi sellainen päivä että jotain hyvääkin tuli mieleen. Se että pystyy edes joskus ajattelemaan jotain positiivista on mielelle aika tärkeää. Jos olisin päivästä toiseen vain ahdistunut, niin ei se työnhakua ainakaan helpota.
Ehkä tässä on se juttu, että viime viikko meni sairasta lasta hoitaessa ja tänään tunnen, että uusi viikko ja uudet k u j e e t! :D
Jos sä tsennaat niin heitä yläfemma! ;-)
Tsennaan - tosi hyvin, juu - tsemppiä vaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö saa ansiosidonnaista?
En. :( Olin idari ja luulin olevana suojassa kaikelta. Toisaalta koska olen yh niin aika sama jäisi käteen. Ansiosidonnainen on pienempi kuin palkka ja nyt saan asumistukea myöskin. Hyvä puoli on myös se, että ansiosidonnaisella en tuntisi niin suurta kiirettä hakea töitä. En ole ollut kauaa työttömänä ja ekat kuukaudet pärjäsin 4kk:n palkalla. Nyt vasta sain toisen kerran tukea.
Liityn kyllä liittoon heti kun työllistyn.
Se että vammaisen ihmisrodun teettämä työnteko on työttömyys ja siinä on töitä.
Sota syttyy kuitenkin niin onko tuolla väliä onko töissä vai ei. Kuollaan vielä kaikki. Elämme lopun aikoja.
Työttömyydessä ei ole hyviä puolia.
On vain kasvottomia puolia naisilta ketkä ihailevat kauneusleikkausta jatkuvan vihanneksen vaihtelusta mitä laittaa emättimeensä koska tällä tavalla kasvot pysyvät kauniina koska putin haluaisi raiskata tämän jatkuvasta feminismistä. Jollen saa haluamaani niin kerron lisää viellä yksilö tasolla kadulla kaikille jos on tarpeellista?
Kamalaa on työttömyys, nakertaa miestä kuin pakkanen rottaa. Nytkin katselen aurinkoa ikkunan takaa vain. En tohdi mennä ulos, kun töissä raatajatkaan eivät keskellä päivää voi terassille mennä kuohuviinilasin kera. Herään aamulla kukonlaulun aikaan ja lähden yhdessä työssäkäyvien kanssa bussilla matkaan. Vain jakaakseni sen ikävän, uupuneen tunnelman heidän kanssaan. Illalla ennen nukkumaanmenoa soimaan itseäni tovin työttömyysestä. Suunnittelen muuttoa ulkomaille pois Suomesta loisimasta ja kehittelen yritysideoita päässäni. Kahvila? Kissojen akupunktiopiste?
Ah, meikä on koko päivän velttoillut nahkastringeissä. Kohta syömään aamiaista ja vähän skumppaa mansikoilla jälkkäriks. Ei hassumpaa elämää tekemättä mitään. Hajotkaa työmiehet sinne työmaalle pakkaseen, mutta minä olen villapeiton alla lämpimässä ja nautin elämästä.
Semmonen suwaggi.