Työttömyyden hyvät puolet

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä. Tämän vuoden viimeisellä kvartaalilla täytän 40. Silmät ovat avautuneet.

Olen käynyt kerran spontaanisti leipäjonossa, olen hakenut kerran tt-tukea sossusta ja kerran Kelalta. Olen käynyt uimassa poikani kanssa enemmän kuin koskaan ennen ja luistelunkin olemme aloittaneet.

Olen myynyt lastenvaatteita kirpparilla ja samalla oppinut tämän mielenkiintoisen lastenvaatehuulluuden merkkeihin Molo-Minirodini-Papu-Meandi-Pop-Metsola-luomuHillat ja sun muut.

Olen lukenut blogeja ja twittereitä enemmän kuin koskaan. Olen mm seurannut Aleksi Valavuoren twiittausta ja huomannut että toi häiskähän osaa kirjoittaa nasevasti eikä tee edes kirjoitusvirheitä!

Olen tuntenut valtavaa sympatiaa Annika Metsäketoa, Aleksi Valavuorta, Susanne Päivärintaa, Ruben Stilleriä ja edesmennyttä Teri Niittiä kohtaan! Että jokin asia voi alitajuisesti yhdistää pitkään imettänyttä monia kriiseja kokenutta äitiä monien muiden elämää kohtaan.

Olen jopa tykännyt Tuomas Enbusken kolumneista! Enkä tätäkään olisi ennen tajunnut.

Sellasta.