työuupumus. kohtalotovereita?

Anyone?

Itku on herkässä ja tiuskin puolisollekin kotona.

Tsemppiä aloittajalle. Tiedän tunteen, täälläkin painitaan uupumuksen kanssa vaikka työssä ei ole oikeasti mitään vikaa, kaikki ovat ystävällisiä, työnkuva on koulutustani vastaava ja palkka hyvä. Koen kuitenkin työn itselleni turhan haastavaksi ja vastuulliseksi ja siitä aiheutunut stressi aiheuttaa ahdistusta ja uupumisen tunnetta, kotona myös puoliso kärsii tilanteesta sillä paha olo on läsnä myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Täällä myös, mutta it-alalla. Työ on minulle aivan liian vaativaa ja kiireistä, olen ihan loppu, ollut jo vuosia. Onneksi mulla ei ole miestä eikä lapsia, joten voin itselääkitä itseäni illat alkoholin tissutelulla. Ilman sitä en kestäisi.

Tuttu tunne , onko sun mahdollista päästä työpsykologille ?

Esimiehenä on pakko tuoda esille ennusteeni siitä, miten sinulle käy jos et katkaise kierrettäsi: itkuisuus, tiuskiminen ja keskittymiskyvyttömyys ovat ensimmäisiä vakavia oireita tielläsi masennukseen. Tässä vaiheessa saat vielä katkaistua kehityksen muutaman kuukauden irtiotolla, mutta myöhemmin voi käydä niin, että sinulla pettää jokin elin tai sitten masennut niin vakavasti, ettei sinusta ole enää työntekijäksi.

Älä usko siihen, että voisit korjata ongelmat lääkkeillä. Usein pelätään irtiottoa paskasta työstä sillä perusteella, että sairausloma vie työpaikan ja siksi valitaan mieluummin lääkitys. Tämä on täydellistä harhaa ja johtaa entistä pahempiin ongelmiin.

Mikäli et tunne stressiä, stressi voi olla personoitunutta. Tajuat vastat myöhemmin, sitten kun olet ottanut irtioton ja sinulla on aikaa pohtia elämääsi taaksepäin, miten ihmeessä olet voinutkin elää sellaisessa stressissä, jota et aiemmin tunnistanut. Tajuat, että työkavereidesi varoittelut, tai ihmettelyt siitä miten ihmeessä kykenetkin niin valtaviin suorituksiin, olikin aitoja.

Esimiehen kannalta tilanne on paska: toisaalla on budjetti eli numerot, joihin sinut ihmisenä pitäisi saada mukautumaan. On palkkakustannukset, suoritteen määrä ja aina vain kiristyvät tavoitteet. Ihmisten ja numeroiden sovittaminen on mahdotonta ja vaikka tällaisessa hommassa pitääkin olla narsisti, niin kyllä ihmisten loppuun polttaminen tuntuu pahalta silti.

Käyn työterveyslääkärillä muissa asioissa perjantaina ja samalla on pakko mainita tästä. Töihin lähteminen on vastenmielistä ja vaikka pidän asiakastyöstä niin senkin pilaa kiire ja se että pitää juosten ku**a hommat.

En tiedä mitä siitä seuraa ja tuskin tykkäävät töissä jos saikulle jään. Toisaalta pienten lasten äitinä mulla ei ole varaa jäädä pois pelistä ja kaatua kokonaan.

Onko muilla kiire vai kasautuuko kiireet sinulle ? Onko koulutus ja perehdytys ajantasalla ? Onko esimies tietoinen kiireestä ? Voiko henkilöstömitoituksia laskee uudelleen? Mikä vika on mielestäsi työkaverissa ?

Tiedän tunteen ja kun pakko olis vaan jaksaa. (Velat.) Eikä se ole kivaa olla se heikoin lenkkikään siellä töissä. Suomessa on vahva pärjäämisen kulttuuri, joka voi myös olla yksilöllä yli-korostunut. Lämmin halaus sinulle kohtalotoverilta. <3

Tervetuloa veneen alle. Täällä on vielä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa veneen alle. Täällä on vielä tilaa.

Kaksin aina kaunihimpi, kolmashan se on jo ruuhka. :D

Tiedän tunteen. Vielä kun joku kertoisi miten ihminen voi tästä toipua?

aloittaja kirjoitti:

Käyn työterveyslääkärillä muissa asioissa perjantaina ja samalla on pakko mainita tästä. Töihin lähteminen on vastenmielistä ja vaikka pidän asiakastyöstä niin senkin pilaa kiire ja se että pitää juosten ku**a hommat

Kaltaisiasi ihmisiä näkee aika usein. Olet polttamassa itseäsi loppuun ja syy on vain sinussa itsessäsi. Pari pointtia. Ensinnäkin, niitä hommia ei pidä juosten kusta. Tee hommat kunnolla, tee vain omat hommasi, älä haali toisten töitä itsellesi. Älä säti työkavereitasi äläkä perhettäsi. Siitä se lähtee purkautumaan.

Jos toimit ohjeeni mukaan ja firmassa hommat edlleen kusee, se johtuu joko puutteellisesta resursoinnista tai sitten siitä että ette vaan osaa. Joka tapauksessa koko firma ja sinä itse hyötyy eniten siitä että työt tehdään oikeasti kunnolla.

Surullinen tosiasia kuitenkin on että yksi duunari tekee yhden kunnollisen työsuoritteen samassa ajassa kuin toinen duunari tekee kolme. Työn ja sen tekijän pitää vain kohdata oikealla tavalla jotta kaikilla osapuolilla menee hyvin.

"puutteellisesta resursoinnista" Itse koin tämän osasyyksi.

Pomo, ei ystävä kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Käyn työterveyslääkärillä muissa asioissa perjantaina ja samalla on pakko mainita tästä. Töihin lähteminen on vastenmielistä ja vaikka pidän asiakastyöstä niin senkin pilaa kiire ja se että pitää juosten ku**a hommat

Kaltaisiasi ihmisiä näkee aika usein. Olet polttamassa itseäsi loppuun ja syy on vain sinussa itsessäsi. Pari pointtia. Ensinnäkin, niitä hommia ei pidä juosten kusta. Tee hommat kunnolla, tee vain omat hommasi, älä haali toisten töitä itsellesi. Älä säti työkavereitasi äläkä perhettäsi. Siitä se lähtee purkautumaan.

Jos toimit ohjeeni mukaan ja firmassa hommat edlleen kusee, se johtuu joko puutteellisesta resursoinnista tai sitten siitä että ette vaan osaa. Joka tapauksessa koko firma ja sinä itse hyötyy eniten siitä että työt tehdään oikeasti kunnolla.

Surullinen tosiasia kuitenkin on että yksi duunari tekee yhden kunnollisen työsuoritteen samassa ajassa kuin toinen duunari tekee kolme. Työn ja sen tekijän pitää vain kohdata oikealla tavalla jotta kaikilla osapuolilla menee hyvin.

Juuri näin taisi ajatella minun entinen esimies. Minä burnoutin kokenut pihalle ja nuori energinen työntekijä tilalle. Meneekö nyt sitten kaikilla osapuolilla hyvin?

Sekin et mitä se tekee itsetunnolle myöntää olevas heikko?

Totuus kuitenkin on se, että sä et palaudu, jos sä et nyt vihellä peliä poikki. Älä kuuntele kenenkään urputusta vaan jäät pitkälle lomalle. Tuo tila pahenee vaan ilman lepoa.

Samat tunteet hoitoalalla. Pakotan itseni töihin päivästä toiseen, vapaa-aika menee toipumiseen. Aina ei tunnu yhtä pahalta. Säästän rahaa ostaakseni vapauteni viimeistään 10 vuoden kuluttua. Välillä epäilen, etten jaksa niin kauan ja jos niin käy, myyn omaisuuteni.En luota yhteiskunnan "tukiverkkoihin"enkä työterveyshuollon auttamismahdollisuuksiin, olen nähnyt niin monen kohdalla mihin työterveyshuolto kykenee, masennusdiagnoosi, sairausloma ja lääkitys, jolla nukkuu ja työskentelee kuin kone tunteet lamattuina. Väsyminen ja kärsimys vaikeassa työssä ei ole työntekijän sairautta.

Jää sairaslomalle. Jos vielä sairasloman jälkeen tuntuu samalta hae lisää ja mieti työpaikan vaihtamista. Omalla terveydellä ei kannata leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Jää sairaslomalle. Jos vielä sairasloman jälkeen tuntuu samalta hae lisää ja mieti työpaikan vaihtamista. Omalla terveydellä ei kannata leikkiä.

Jos sitten saat enää työtä tai on mitään itsetuntoa hakea sitä. No, köyhän on pakko yrittää.

Oon heikko ja teen varmasti tässä tilassa hitaammin hommat kuin muut. Sitä en kiistä. Itseäni sätin eniten.

Työkaverissa en osaa vikoja nimetä, me vaan ei tulla toimeen. Ja tässä ei ehkä oo tyylikästä ruveta sen tarkemmin sitä asiaa puimaan. Sanotaan nyt vaikka niin että hän tuo ensiksi mainituun esiin aika selkeästi, siis sen että en ehdi samaa mitä hän...

Mulla ei riitä omat resurssit.

Aikaisemmin nautin työstäni mut nyt vaan vanne kiristää päässä.