Tietoa varautumisesta poikkeustilanteisiin

nykyaikainen kyberhyökkäys tms luonnonkatastrofi

Kyberhyökkäys tai muu sellainen luonnonkatastrofi? :D Anteeksi mutta röhönauru pääsi.

Tässä on selostettu kotivara, sivuilta www.martat.fi/ruoka/kotivara

"Kotona oleva varasto poikkeuspäivän varalle on nimeltään kotivara. Kotivara tarkoittaa paitsi ruokaa ja juomaa, myös muita kodin päivittäistarvikkeita. Kotivaraa tarvitaan esimerkiksi, jos kauppaan ei pääse sairastumisen vuoksi. Kotivara on osa omatoimista varautumista.

Testaa millainen varautuja olet

Ruoka

Kotivara ei ole erillinen hätävarasto, vaan tuotteita käytetään ja kierrätetään koko ajan. Kokoa mieleisesi kotivara sellaisista elintarvikkeista, joita käytät muutenkin. Mieti myös mitä ja miten voit tarvittaessa laittaa ruokaa sähkökatkon aikana.

Hanki kotivaraan esimerkiksi:

liha-, kala-, vihannes-, ja hedelmäsäilykkeitä

lastenruokia

näkkileipää, keksejä, riisikakkuja ym.

iskukuumennettua maitoa (UHT)

juotavaksi valmista mehua ja pullotettua vettä

pikariisiä, linssejä, pastaa, nuudeleita, pussikeittoja, valmiskastikkeita, kastikejauheita, muusijauhetta, soijarouhetta

pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä

erityisruokavalioiselle sopivaa ruokaa

herkkuja lapsille ja aikuisille

lemmikeille ruokaa

Vesi on tärkein

Jos vedenjakelu keskeytyy tai vesijohtovesi saastuu, viranomaiset perustavat vedenjakelupisteitä. Onkin tärkeää, että kotoa löytyy kannellisia astioita, joissa vettä voi säilyttää ja kuljettaa. Astioiksi käyvät esimerkiksi puhtaat kannelliset ämpärit tai muoviset mehukanisterit. Kannatta huomioida veden tarve, sillä juomavettä ja muita juomia tarvitaan 16 litraa henkeä kohden viikoksi. Lisäksi vettä tarvitaan hygieniaan ja WC:n huuhteluun.

Muut välttämättömyystarvikkeet

lääkkeet

erityisruokavalion elintarvikkeet

tölkinavaaja

radio ja paristot

hygieniatarvikkeet

vaipat yms.

tuorekelmut, teippi, muovipurkit

taskulamppu ja paristot

joditabletit

kynttilät ja tulitikut

käteistä rahaa

lemmikkieläinten tarvikkeet

Onko kotona vaihtoehto sähkölämmitykselle ja paristoilla toimiva radio?"

Millaista oli elämä kotirintamalla, naisilla ja lapsilla ja vanhuksilla viime sodan aikana Suomessa?:

https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/n%C3%A4ytekirjat/ylakoulu/histo…

Sota-aikana oli puutetta lähes kaikesta, niin elintarvikkeista kuin raaka-aineistakin. Siksi niiden osto-oikeutta rajoitettiin. Säännöstelytalous alkoi jo talvisodan aikana, jolloin kortille joutuivat kahvi ja sokeri. Elintarvikesäännöstelyä hoiti kansanhuoltoministeriö ja se toteutettiin elintarvikekorttien muodossa. Kortilla olivat lähes kaikki perustarvikkeet, kuten maito, liha, jauhot, sokeri, juurekset, viljatuotteet, kahvi, tee ja makeiset sekä kulutustavaroista saippua ja vaatteet.

Jokainen perhe sai tietyn määrän ostokortteja. Ostoraja määriteltiin kortinhaltijan iästä ja ammatista riippuen, jolloin pienet lapset ja raskasta työtä tekevät aikuiset saivat isoimmat annokset. Kortista leikattiin oston yhteydessä päivä- tai kuukausiannokseen oikeuttava osa pois. Säännöstelyä jatkui 1950-luvun alkuun saakka. Elintarvikkeita ostettiin myös säännöstelyn ohi, koska niitä oli riittämättömästi. Mustasta pörssistä sai ostaa lähes kaikkia säännöstelyn alaisia tuotteita, jos oli varaa maksaa tuotteista moninkertainen ylihinta viranomaisten säätämiin hintoihin verrattuna.

Raaka-ainepula pakotti ihmiset keksimään uusia keinoja selvitä arjesta. Puukengät olivat yleisiä ja kahvin tilalla käytettiin ensin korviketta, ja lopulta kahvinvastiketta, jossa ei ollut lainkaan kahvia. Vastike saattoi koostua paahdetuista voikukan juurista ja viljasta. Makeuttamiseen puolestaan käytettiin sakariinia. Teen ystävät joivat vadelmanlehtiteetä ja tupankantuskaiset viljelivät kessua takapihoillaan.

Ongelmia oli myös energiahuollossa. Puuta tarvittiin aiempaa enemmän, jopa auton polttoaineeksi, joten mottitalkoot olivat sotaa käyvän Suomen arkea. Työvoimapulaa oli useilla aloilla, vaikka miehiä päästettiin rintamalta välillä maataloustöihin ja tärkeille tuotannonaloille. Työvoimapulan vuoksi jouduttiin toimeenpanemaan yleinen työvelvollisuus, joka koski kaikkia 15-65 –vuotiaita.

Vapaa-aikaa vietettiin ravintoloissa ja elokuvateattereissa, joiden tarjontaan lisättiin usein mielialoja muokkaavaa propagandaa. Elokuva oli radion ja lehdistön ohella myös hyvä tiedotusväline. Siviiliväestö sai kuulla ja nähdä kuvauksia taisteluista, asemasodan idyllistä ja itäkarjalaisesta heimokansasta. Uutisaineiston sisältöä yhdenmukaisti sensuuri. Ongelmia kotirintaman vapaa-ajan vietossa aiheutui alkoholinkäytöstä ja moraalin höllentymisestä.

Ja kotirintama briteissä toisen maailmansodan aikaan:

http://homefront.harmaasudet.fi/?page_id=244

mm. Kolme miljoonaa brittiä muutti sotavuosien aikana pommikoneiden ulottumattomiin. Evakuoinnit olivat olleet käynnissä jo kahden päivän ajan, kun sota Saksan kanssa julistettiin 3.9. 1939. Vaikka media ylisti evakuoinnin sujuvuutta, todellisuudessa asiat eivät sujuneet niin helposti – monien mieleen jäi evakuoinnin ensi viikoista kaaos, epätietoisuus ja toisistaan erotettujen perheenjäsenten epätoivo.   Suurin osa evakuoiduista oli lapsia, joiden vanhemmat eivät matkustaneet näiden mukana. Kasvattiperheet valitsivat junantuomista haluamansa lapset ja saivat vaivoistaan pienen viikkokorvauksen. Moni palasi muutaman viikon kuluttua, kun sotatoimet eivät heti alkaneetkaan, matkustaakseen uudelleen pitkäaikaiseen evakkoon seuraavana kesänä. 

Sotatila johti nopeasti ruoan ja materiaalien säännöstelyyn armeijan varustamiseksi ja kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi. Spitfire-hävittäjien valmistusta ja korjausta varten kerättiin romumetallia. Koristeelliset rautakaiteetkin katosivat monista taloista valtion hyväksi. Tavaroista kortille joutuivat  mm. paperi, vaatteet ja kankaat sekä pesuaineet ja saippua. Paperipula vaikeutti toisinaan sanomalehtien julkaisua ja käärepapereiden käyttö monissa tuotteissa kiellettiin kokonaan. Heinäkuusta 1942 eteenpäin siviilit saivat hankkia polttoainetta enää vain linja-autojen, maatalouskoneiden ja pelastusajoneuvojen käyttöön. Mustan pörssin kauppa kukoisti kuitenkin niin tavaran kuin elintarvikkeidenkin osalta – ne, joilla oli varaa, saattoivat kovaan hintaan hankkia haluamansa välittäjiltä. Mustan pörssin kaupasta kiinni jääminen tiesi suuria sakkoja tai vankeustuomiota, mutta mm. maanviljelijöitä lisätienesti tuottajina luonnollisesti houkutti.

Vanhojen vaatteiden ja kankaiden purkamista, kierrätystä ja muodistamista harjoitettiin pakon edessä, sillä vuodessa jokainen sai hankkia säännöstelyn puitteissa vain yhden uuden vaatekerran (työvaatteiden suhteen tehtiin niitä tarvitsevien suhteen poikkeuksia). Säännöstely puuttui myös mm. kankaiden ja käytettyjen vaatteiden hintoihin ja nappien määriin. Alusvaatteiden pitsit kiellettiin, jotta materiaali voitaisiin käyttää hyödyllisemmin. Muodikkuudesta ei kuitenkaan haluttu tinkiä. Sitä, että sotatilan olisi annettu vaikuttaa ulkonäköön heikentävästi, pidettiin naisten keskuudessa lähes epäisänmaallisena ja moraalia alentavana. Niinpä moni ylsikin huikeisiin suorituksiin materiaali- ja vaatepulasta huolimatta. Pitkien hiusten ja (usein punajuuren mehulla värjättyjen) punaisten huulten katsottiin korostavan feminiinisyyttä ja lisäävän siten myös miesten sotamoraalia. Muoti muuttui käytännölliseksi ja työtä vastaavaksi, osin uniformuja imitoivaksi. Naiset päätyivät piirtämään paljaisiin sääriinsä silkkisukkien ”saumat” ja amerikkalaisten sotilaiden mukanaan tuomat nailonsukat tekivät sotapojista suosittuja poikaystäväkokelaita. Myös housupuvut yleistyivät. Hiukset pidettiin pituudesta huolimatta käytännöllisesti poissa kasvoilta, ja hattujenkin ensisiajaiseksi käyttötarkoitukseksi tuli erityisesti kampauksen kurissa pitäminen. Kaasunaamareiden ja säännöstelyvihkojen kantamista  varten  tehtiin uusia, suuria käsilaukkuja.  Sodan lähestyessä loppuaan muotia seuraavat  kähersivät hiuksensa voitonkiharoille (victory rolls).

Suomessa kertomus kotirintamasta:

http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/fi/kertomuksia-5/272-ke…

Kertojat Kirsti Nummelin ja Marjatta Kössi (o.s. Piekkari)

Lähtökäskyn saaneiden miesten kokoontuessa lotat pitivät huolta muonituksesta. Työmääräyksistä ensimmäisiä oli siirtoväen vastaanotto ja muonitus. Oli kylmää ja kolkkoa, junat myöhästelivät niin, että vellit sekä muutkin ruoat ehtivät hapantua.

Leipien leipominen järjestettiin kyläkunnittain. 50 kiloa ruista piti viikossa saada leiviksi. Käytettiin nelikulmaisia muotteja. Kypsentämisen jälkeen leivät kuivattiin ja pakattiin metrin korkuisiin pahvilaatikoihin. Suomelassa sijaitsi sidetarpeiden työpaja; isoista harsopaloista leikattiin sopivia pakkauskokoja, jotka käärittiin rullille. Oli myös kehruuiltoja, sukkien, kypäränsuojusten, polvenlämmittäjien ja sormikkaiden kutomista.

Ilmavalvonta järjestettiin heti, kun valvontapisteet saatiin kuntoon. Kiikaroimme Korkeakoskella kenkätehtaan tornissa, vuorot kestivät viikon tai kaksi yhteen menoon. Kaikkiaan kuului ryhmään kuusi lottaa valvomassa samanaikaisesti kaksi kerrallaan kahden tunnin ajan, joten väliin jäi neljän tunnin tauko. Ruoan valmistimme itsellemme sekä siltavartiomiehille. Välineinä meillä kiikareiden lisäksi olivat suuntakehä sekä kompassit.

Kertojat emäntä Inkeri Peltonen (o.s. Muurimäki) sekä emäntä Helmi Eskola (o.s. Tarkkala) Juupajoelta, ilmavalvonnassa ja leipomisessa mukanaolostaan kertoi myös emäntä Marjatta Salkolahti (o.s. Anttila) Längelmäeltä

Yötä tehtiin ahkerasti ja pitkiä päiviä. Kenkätehdas valmisti jalkineita armeijalle, sotateollisuutta palvelivat myös ammustehdas ja lentokoneen osia korjaava varikko. Eräässä vaiheessa leivottiin joka päivä 1000 leipää, toinen puoli armeijalle, toinen siirtoväelle.

Pirkko Maunula työssä ammustehtaalla Orivedellä.

 Oltiin mukana maatalouskamppailussa, esimerkiksi harventamassa. Halkomottien teko oli naisille raskasta. Kuorma-autolla vietiin metsään, joskus saatiin sinne ruokaakin. Työkalut olivat huonot ja vaaratilanteita syntyi, kun puu kaatui miten sattui. Luovutukset kansanhuollolle olivat tiukkoja ja elintarvikeannokset pieniä, mutta maalla sai sentään aina jotakin suuhunsa.

Oriveden Haaviston kylään järjestettiin työtupa evakossa oleville naisille. Kaikki kylän ompelukoneet siirrettiin koululle, ja näin sotilaille valmistettiin paitoja.

Koulutuskeskus aiheutti paljon työtä, muonitus- ja kanttiinitehtäviä. Koulutusta annettiin kolmessa eri paikassa Orivedellä ja Juupajoella sekä Eräjärvellä. Kansanopisto oli tärkeä paikka. Siellä toimi vähän aikaa naisten klinikkakin. Sankarihautauksia oli paljon: parikymmentä kohta talvisodan alkuvaiheessa.

Ja tässä lisää: (oikein innostuin, nämä ovat sikamielenkiintoisia kertomuksia)

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2009/02/kotirintama-1939-1945.html

Suomalaisten pahat aavistukset Stalinin suhteen eivät olleet turhia, sillä marraskuun 30. päivänä 1939 räjähti. Sodan kauhut koettiin heti aamun tunteina myös useissa Suomen kaupungeissa. Neuvostoliiton koneet tulivat yllättäen. Kesken aamupäivän luentojen alkoi pommit putoilla Helsingin keskustassa, muistelee helsinkiläinen opiskelija kauhun hetkiään. Hälyytyssireenit alkoivat ulvoa kaikki yhtäaikaa kuin hornanheget olisivat päässeet valloilleen.

Yllättävä sota ajoi väestöä poistumaan suurimmista kaupungeista maaseudun rauhaan. Pako kaupungeista aiheutti valtaisia liikenneruuhkia ja niinpä linja-autot ja junat olivat tupaten täynnä. Kun muu ei auttanut, oli monen lähdettävä matkaan jalkaisin. Turuntielle alkoi ilmestyä yhä enemmän kantamuksineen Helsingistä päin kävellen pakenevia ihmisiä. Alkoi pako pois sodan jaloista, jonka pelättiin iskevän jo seuraavana yönä.

Rajaseudulla tilanne oli hälyyttävä, sillä väestö oli monin paikoin pahaa aavistamatta paikoillaan suurvallan hyökkäyksen alettua.

Pieni Suomi oli jäänyt yksin suurvallan armoille. Apua yritettiin saada eri puolilta maailmaa, mutta se jäi perin vähäiseksi. Suuren ulkoisen vaaran uhatessa suomalaiset yhdistyivät vaikeassa tilanteessa yksimieliesti puolustamaan maataan ja sen itsenäisyyttä. Talvisodan henki yhdisti kansan ja paransi kansalaissodassa synteneitä luokkaeroja.

Neuvostoliitto käytti toisessa maailmansodassa sotatoimena laajasti rintamantakaisten kohteiden pommituksia. Niistä kärsivät ennen muuta kotirintamalla olleet naiset ja lapset. Stalinin tarkoituksena oli heikentää Suomen kotirintaman taistelumoraalia. Suomalaisista paikkakunnista joutuivat talvi- ja jatkosodan aikana lähes kaikki pommitusten kohteeksi. Eniten pommeja pudotettiin suuriin kaupunkeihin Helsinkiin, Turkuun ja Viipuriin. Talvisodan aikana Neuvostoliitto suoritti lähes 3000 pommituslentoa ja hyökkäyksissä lasketaan pudotetun noin 55 000 räjähdyspommia ja 41 000 palopommia. Lisäksi koneet tulittivat konekivääreillään yli 400 kertaa.

... jatkuu

Kotitalous

Elintarvikkeita alettiin säännöstellä jo syksyllä 1939 ennen sodan puhkeamista. Tällöin joutuivat säännöstelyn piiriin kahvi ja sokeri. Kun sota sitten syttyi, menivät hyvin nopeasti melkein kaikki elintarvikkeet "kortille". Käytännössä perunoita ja lanttuja oli saatavissa, mutta muiden juuresten saanti oli sattumanvaraista. Ruokapula iski kovimmin kaupunkien asukkaisiin. Maaseudulla tilanne oli hiukan helpompi.

Sota-aikana kaikille kansalaisille jaettiin elintarvikekortit, joita monenlaisia. A-kortin saivat alle 7-vuotiaat lapset, B-kortin henkisen ja kevyen työn tekijät, C-kortin raskaanpuoleisen työntekijät, D-kortin raskaan ja E-kostin erittäin raskaan työn tekijät. Elintarvikkeiden niukkuuden vuoksi taloudenpito vaati erityistä tarkkuutta ja kekseliäisyyttäkin. Metsän antimet kerättiin tarkoin talteen. Marjat ja sienet olivat erittäin tervetullut jatke. Sota-ajan palstanviljely oli monipuolista. Kotipihassa kasvoivat kaikki vihannekset.

Sota-aikana lähes jokaiseen kotitalouteen kuului kotieläimiä, jotka sitten hyödynnettiin ruokavaliossa. Sikaa pidettiin sota-aikana monissa kaupunkilaisasunnoissakin. Sika oli monen perheen pelastus. Kanit lisääntyivät nopeasti. Oma puutarha oli sotavuosina todellinen aarreaitta kaikille, joilla sellainen vain oli. Kun tupakkaa ei pahimpina aikoina saanut edes kortilla, syntyi itsestään kotimaisen tupakan eli kessun viljely. Sotavuosina järjestettiin oikein kessunviljelykilpailujakin.

Sota-aikana monessa kodissa tehtiin omat siirapit, perunajauhot, saippuat, pellavat ja lipeät.

Jalkintilanne Suomessa oli huono. Kehno jalkinetilanne pakotti monen naisen tarttumaan työhön ja valmistamaan itse saavilla olleista raaka-aineista kengät tai saappaat. Suuren pulan vuoksi kenkiä valmistettiin paperista ja jopa tuohesta. Paperista kudottiin kasseja, esiliinoja, seinävaatteita, ikkunaverhoja, pannumyssyjä, käsilaukkuja ja huonekalujen päällisiä.

Suomeen perustettiin syyskuun 20. päivänä 1939 kansanhuoltoministeriö. jonka tehtävänä oli "väestön toimeentulon turvaaminen ja talouselämän ja työvoiman käytön säännöstely sodan taimuun poikkeuksellisen tilanteen aikana". Ministeriö lakkautettiin vasta 1.1.1950.

Kaikki maatalouden perustarvikkeet nauloista lannoitteisiin olivat säännöstelyn alaisia. Kaiken ostoon oli saatava luvat. Tavaroiden puute aiheutti monia vaikeita tilanteita. Kaikki asiakkaat eivät ymmärätäneet tilanteen kireyttä ja niin monet toimiston työntekijät saivat kulla kunniansa.

Mustaa pörssiä vastaan pyrittiin taistelemaa moni keinoin. Mustasta pörssistä sai käytännöllisesti katsoen mitä tahansa, jos vain rahaa riitti. Kolmannes viljoista ja rasvoista kulki kuluttajien pöytään sotavuosina mustan pörssin kautta. Jokainen harjoitti vaihtokauppaa jos siihen oli tilaisuus. Sota-aika synnytti kotirintamalla voimakkaan avustustoiminnan.

Sotavuosina elettiin myös energian suhteen niukkoja aikoja. Erityisen hankala energiatilanne oli suurissa kaupungeissa. Maaseudulla suurin ongelma oli valon puute. Lamppuöljyä ei ollut tarpeeksi.

Suomessa säädettin yleinen työvelvollisuus lokakuussa 1939. Alkuun työvelvollisuus kosketti 18-55-vuotiaita, mutta vuonna 1942 työvelvollisuuden piiriin joutuivat myäs 15-17-vuotiaat nuoret ja 55-65-vuotiaat vanhat. Naiset toimivat sota-aikana monissa ammateissa, joissa heitä ei ennen ollut nähty. Sotavuosina kotirintaman oli venyttävä äärimmilleen asti, jotta kaikki tarpeelliset työt saatiin hoidetuksi. Naisten ohella käytettiin tilapäisesti apuna myös koululaisia. Naiset joutuivat kovalle koetukselle maatalouden parissa, sillä maaseudun tuotteet olivat ensiarvoisen tärkeitä sodan ruokataloudessa. Suomalainen perinteinen tapa suoriutua suuristakin töistä on talkoot, jotka nousivat sota-aikana uuteen kukkoistukseen. Perinteiseen tapaan talkoopalkkana oli ruoka.

...jatkuu:

Rintamanaiset

Suomalaisia naisia työskenteli sotien 1939-1945 aikana aktiivisissa armeijaa tukeneissa yhdistyksissä yli 200 000. Tärkeimpiä rintamaa palvelevia yhdistykisiä olivat Lotta Svärd ja Sotilaskotiyhdistykset. Aktiivista työtä tekivät myös Suomen Punainen Risti ja Martta-liitto. Lotilla oli oma laaja koulutusjärjestelmä, joka antoi perustiedot ja -taidot erilaisista tehtävistä selviämiseen. Sotavuoisina 1939-1945 naisia toimi paljon myös armeijan palveluksessa erilaisissa konttori- ym. tehtävissä.

Lähdeaineisto: Jouni Kallioniemi Kotirintama 1939-1945

ja vielä:

http://yle.fi/aihe/kategoria/elava-arkisto/kotirintaman-sota

Jokainen vuosina 1939-1945 elänyt suomalainen joutui tavalla tai toisella tekemisiin sodan kanssa. Koko kansan yhtenäisyys näkyi vahvasti myös kotirintamalla.

Kansan yhtenäisyys ei ollut itsestäänselvyys vain 20 vuotta sisällissodan jälkeen. Talvisodan syttyessä suomalaiset yhdistyivät kuitenkin nopeasti puolustamaan maataan yksimielisesti. Yhteishenkeä vahvisti se, että Suomi taisteli suurvaltaa vastaan yksin.

Talvisodan henki oli alusta alkaen vahva myös kotirintamalla. Käytännön valmistautuminen sotaan oli kuitenkin ollut 20-vuotiaasta Lotta Svärd -järjestöstä huolimatta riittämätöntä.

Koska rintamalle tarvittiin kipeästi lisää miehiä, koulutettiin lottia kiireesti tehtäviin, joilla miehet voitiin vapauttaa maanpuolustustehtäviin. Kaikkiaan tämä onnistui noin 100 000 miehen kohdalla. Osa lotista toimi itsekin rintamalla huolto-, valvonta- ja esikuntatehtävissä. Lottien palvelu oli aseetonta.

Jatkosodan aikana vastustajan tavoitteena oli eri puolille Suomea tehdyillä pommituksilla ja propagandalla heikentää juuri kotirintaman taistelutahtoa.

Ankarat olot koettelivat etenkin lapsia. Heti talvisodan sytyttyä tarjosi Ruotsi turvapaikkaa suomalaislapsille, ja pienen empimisen jälkeen Suomi päätyi tarjoamaan suomalaisille tähän mahdollisuuden. Kaikkiaan liki 80 000 lasta siirrettiin sotaa pakoon muihin Pohjoismaihin, valtaosa heistä Ruotsiin. Noin 15 500 heistä jäi palaamatta Suomeen.

Lasten arki Suomessakin sujui kuitenkin asuinpaikasta ja perheen elinoloista riippuen niukkuudessa mutta kohtalaisen hyvin. Koulua käytiin välillä kirjeitse sanomalehden välityksellä.

Pahimmin elämä rikkoutui itärajalla, missä yli 400 000 evakkoa joutui jättämään kotinsa talvisodan jälkeen. Siirtoväen uudelleenasuttaminen oli henkisesti ja taloudellisesti raskasta.

Syksyllä 1941 evakkojen pulmat tuntuivat ratkenneen, kun Suomi valloitti takaisin talvisodassa menettämänsä alueet. Uusi, lopullinen lähtö koitti kuitenkin kesäkuussa 1944.

Teksti: Petra Himberg

Hyödyllistä tietoa.

Eli aika moni pakeni silloinkin maalle isojen kaupunkien pommitusten tieltä, varsinkin lapset haluttiin turvaan. Naiset ja muu ei-rintamalla ollut väki oli työvelvollisia ylläpitämään yhteiskunnan pyrittämistä ja sodan aikaansaamia erikoistarpeita. Pulaa oli kaikesta ja kaikkea säännösteltiin.

Harmi, ettei meillä ole kesämökkiä, asutaan Helsingissä kerrostalossa, johon takuulla sota osuisi. Noiden kuvausten perusteella maalla pärjättiin paremmin kuin kaupungeissa, ja kyllähän sen sanoo järkikin.

Vähän epäselväksi jäi, että ovatko rajat kiinni vai eivät. Ainakaan asevelvolliset eivät saa rajaa ylittää, mutta siviiliväestön osalta lienee vähän epäselvempi juttu puhtaiden siviilien osalta. Ainakin, jos ei ole työvelvoitetta säädetty, mikä tuolloin näköjään tehtiin jossain vaiheessa, siis varmaan lapsia saisi lähettää ulkomaille joka tapauksessa. En kyllä tiedä haluaisinko eroon lapsestani, en lähettäisi ainakaan vieraiden hoitoon ulkomaille, kuten lähetettiin sotalapsia Ruotsiin. Jos joku luotettava lähisukulainen asuisi ulkomailla, niin hänen luokseen voisin kyllä lähettääkin.

Suomen elintarvikevarautumistilanne on huono.  2013 hallitus päätti, että 2016 loppuun mennessä varastot tulee puolittaa, eli valtio myi pois puolet vilja- ja polttoainevarastostamme. Se varasto oli nimenomaan suurempia kriisejä varten. Näin valtio varautuu mahdolliseen sotaan ;)

Ne joilla on talo tai mökki maaseudulla, niin kannattaisi rakentaa sinne perinteinen maakellari! Sehän toimii jääkaappina kesälläkin. Ja aurinkosähköjärjestelmät ja oma kaivo.

Aika hauskaa, että me mietitän täällä naisten palstalla elintarvikkeita! :) Jotenkin niin naismaista varautua sellaisilla asioilla.

Mieheni on ollut kouluttaja armeijassa ja kysäisin häneltä, että miten tällaiseen kannattaisi varautua. Oli vähän yllättynyt kysymyksestä, mutta nopean mietinnän jälkeen totesi, että pitäisiköhän hankkia ase kaiken varalta.

Täytyy sanoa, ette se ei kyllä mulle tullut mieleenkään, mutta on tarkemmin ajateltuna aika loogista. Ja saattaahan jollekin tarpeeksi sosiopaatille, joita maailmassa riittää, tulla myös mieleen käydä varastamassa ne meidän varmuusvarastot tyhjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Aika hauskaa, että me mietitän täällä naisten palstalla elintarvikkeita! :) Jotenkin niin naismaista varautua sellaisilla asioilla.

Mieheni on ollut kouluttaja armeijassa ja kysäisin häneltä, että miten tällaiseen kannattaisi varautua. Oli vähän yllättynyt kysymyksestä, mutta nopean mietinnän jälkeen totesi, että pitäisiköhän hankkia ase kaiken varalta.

Täytyy sanoa, ette se ei kyllä mulle tullut mieleenkään, mutta on tarkemmin ajateltuna aika loogista. Ja saattaahan jollekin tarpeeksi sosiopaatille, joita maailmassa riittää, tulla myös mieleen käydä varastamassa ne meidän varmuusvarastot tyhjiksi.

Vesi ja ravinto ovat kaksi tärkeintä asiaa varautumisen kannalta. Sen jälkeen tulee lämpö ja hygienia. Miehesi ajattelee nyt varautumista varmaan hieman eri kantilta, eikä ainakaan koulutuksensa pohjalta (soriii tai sitten hän ei ollut paikalla kun varautumisesta on keskusteltu). Asella ei poikkeusolosuhteissa kotitaloudessa tehdä juuri mitään, ellei kyseessä ole tilanne, jossa joku uhkaa turvallisuuttasi, eikä sellaisia ongelmia juurikaan ollut esimerkiksi edellisen sodan aikana. Ylipäätään siinä on se riski, että sen aseen vuoksi sitten lähtee oma henki, kun pelkkä ase ei turvaa ketään. Sitäkin pitää osata käyttää ja osata myös olla käyttämättä sitä ellei tilanne todellakin ainoana vaihtoehtona sitä vaadi. Aseeseen tarttumalla voi hätistää jonkun pois, mutta se joku voi tulla takaisin muutaman muun asetta kantavan kanssa ja siinä sitten ei aseetta enää tilannetta selvitetäkkään. Miehesi pitäisi kyllä tämän tietää armeijan kouluttajana.  Varautumisen kannalta ase on äärivarautumista ja varautuminen poikkeustilanteita varten ei ole yhtä kuin sotatilanne tai elokuvien väritetty shtf.

 

Aseella voi tietysti metsästää, mutta aloittelijalle se on mahdotonta. Lisäksi pitäisi osata käsitellä ja valmistaa se teuras. Varautuminen alkaa ravinnosta ja vedestä. Aina.

Eli vettä ja ämpäreitä sekä vedenpuhdistusaineita

Kuivaruokaa

Lääkkeitä

Bensakanisteri autoon ja varalle polkupyörä

Taskulamppuja kynttilöitä tulentekovälineitä jne

Wc paperia ja hygieniatuotteita

Retkikeitin

Lämpöpeitto

Pattereilla toimiva radio

Mitä muuta voisi varata?

Vierailija kirjoitti:

Eli vettä ja ämpäreitä sekä vedenpuhdistusaineita

Kuivaruokaa

Lääkkeitä

Bensakanisteri autoon ja varalle polkupyörä

Taskulamppuja kynttilöitä tulentekovälineitä jne

Wc paperia ja hygieniatuotteita

Retkikeitin

Lämpöpeitto

Pattereilla toimiva radio

Mitä muuta voisi varata?

Öljyä lisäenergian lähteeks,tulitikkuja,hammasharjoja,mäntysuopaa shampooks,pyykinpesuun ja siivoukseen.

Peiton sijasta makuupussi on järkevämpi.

Myös hyvä puukko ja kirves ei tekis huonoo.

Up