G: Mitkä asiat ovat olleet parhaita omassa saamassasi kasvatuksessa?

Ajattelin tästä vinkkipinoa meille muillekin :)



Itselläni tulee heti ensin mieleen se, että koskaan vanhempani eivät arvostelleet poikakavereitani eivätkä kieltäneet, saanko seurustella jonkun kanssa vai en. Heidän ilmeistään toki osasin päätellä usein mielipiteitä (ensirakkautenikin oli sellainen, että nyt puistattaa, jos olisin niin laiskan ja viinaanmenevän miehen ottanut! Silloin ei niitä juttuja niin ajatellut) ja jos seurustelu lopahti, äidin kanssa saattoi olla keskustelua siitä, millainen ex-poikakaveri oli mielestään ollut. Mutta arvostin sitä, että he luottivat minuun, että osaan itse valita lopullisen kumppanini ilman heidän neuvojaan! Vieläkin tuo tuntuu mukavalta, vaikka olen ollut jo vuosia naimisissa (ja kaikesta päätellen mieluisan vävyn kanssa ;)



Toisena isona asiana koin saamani positiivisen palautteen ja hyväksynnän muutoinkin, vaikka olisi sattunut virheitä. Mieleeni muistuvat lukuisat kerrat, kun tekemisiäni ja aikaansaannoksiani kehuttiin - ei ylenpalttisesti, vaan aiheesta ja rehellisesti. Olen aina ajatellut, että se on varmaan ollut hyvän itsetuntoni perusta.