Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni unelmaperhe päätyy eroon?
12.02.2017 |
Sellaiset kiiltokuvaperheet, joissa kaikki näyttää olevan ihan hattaramaisen suloista ja ihanaa, lapsiin panostaa sekä äiti että isä, arki on monipuolista ja kaikki osa-alueet mallillaan. On ystäviä, harrastuksia, matkailua, ihana koti, pirteät vanhemmat, molemmilla hyvät työt ja hienosti kaikin puolin pärjäävät lapset. Sitten tulee ero. Näitä on nyt ollut lähipiirissä paljon. Mietin liittyykö se jotenkin siihen täydellisyyteen, mitä perheellä oli ennen eroa? Epätäydellisten perheiden vanhemmat (joissa nyt vaikka toinen vanhempi alkoholisoitunut tai lapset hoidetaan niin ja näin tai on työttömyyttä tms.) tuntuu eroavan mun lähipiirissä harvemmin kuin täydellisen oloiset vanhemmat.
Millaisia ajatuksia tästä?
Kommentit (27)
Ihminen voi haluta eri asioita eri elämänvaiheessa ja iässä.
Ja jos on "täydellinen" ihminen, on paremmat mahdollisuudet saada haluamansa. Tavis ei pysty niin helposti vaihtamaan kumppaniaan jokaisen tilanteensa mukaisen ihanteen kaltaiseksi. Teininä paha poika, opiskelijana boheemi älykkö, nuorena aikuisena uraohjus, keski-iässä läsnäoleva firmansa myynyt hallitusammattilainen puolikoti-isä, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joonas88 kirjoitti:
Koska akat on hulluja.
Miksi näiden erojen syynä on usein se syy, että mies vaihtaa toiseen naiseen?! Eikö miehet kerrasta usko, että akat on hulluja?
Vierailija kirjoitti:
No ei me kaikki, joilla on hyvä elintaso, olla täydellisyyden tavoittelijoita. Yleistäminen on oikeasti typeryyttä, todellakin. Tietysti on kiva ajatella että ihmisillä joilla menee hyvin, on jotain piileviä kamalia vikoja ja ongelmia ;)
Itse otin eron ihan vaan siksi kun en ollut onnellinen, mieheni ei kohdellut minua naisena vaan itsestäänselvyytenä, kommunikaatiomme oli vaikeaa.
Meillä on vain yksi elämä joka kannattaa elää niin ettei kadu mitään. Lasten takia on tärkeää yrittää mutta ei lasten vuoksi kannata uhrata itseään.
Hyvä elintaso ei ole sama kuin ns. unelmaperhe. Kukaan ei myöskään ole sanonut, että kaikki olisivat täydellisyydentavoittelijoita. Eli metsään meni heti alkuun sinun moitteesi.
Näin ammattilaisena sanoisin, että jo häiden "täydellisyys" saattaa korreloida negatiivisesti parisuhteen kestoon. Valitettavasti.
Tuntemani täydellisen perheen äiti on lähes umpihullu persoonallisuushäiriöinen kontrolloija ja kotinatsi.
Ulkoisesti kaikki oli hienosti, kouluja käyty ja arvostetut ammatit, koulussa menestyvät lapset (ihme kyllä), hieno talo, kallis auto jne.
Nuorimman lapsen ylioppilasjuhliin asti piti teeskennellä, sitten tuli ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt oma siskoni perhe-elämää täydellisenä: pariskunnalla oli riitoja, mutta oli kuitenkin ihana omakotitalo, matkoja, hienot lapset ja taloudellinen vakaus. Siskoni päätti kuitenkin erota ja selityksiä löytyi miehen kotitöiden tekemättömyydestä (höpö höpö!) seksin puutteeseen (niin, oma vika). Todellinen syy selvisi pari kuukauden kuluttua, siskoni muutti yhteen työkaverinsa kanssa. Harmi vaan, että elämä ei olekaan ollut niin mukavaa työkaverin kanssa ja nyt tämä uusi liittokin rakoilee. Oppisivatpa ihmiset pitämään omista liitoistaan huolta, ettei lasten tarvitsisi kärsiä vanhempien epävakaan elämäntyylin vuoksi.
Itsekin olen vasta seurannut lähipiirissäni samanlaista tapausta. Tuntui että mikään ei riitä siinä parisuhteessa. Uuden rakkauden takia lyötiin säpäleiksi koko perhe ja sitten se uusikin rakkaus kuihtui hyvin nopeasti. Sitten ollaan oltu niin katkeria ja onnettomia.
Nykyään vaaditaan liikaa kumppanilta ja parisuhteelta. Ajetellaan, että aina pitää olla naminamia ja ihanaa. Ei hyväksytä sitä, että välillä parisuhteessa tulee vaikeita aikoja ja sen suhteen eteen pitää tehdä välillä ihan töitä. Ja että omaa onnea ei voi sälyttää toisen harteille.
Nykyään sitä ja nykyään tätä, joopa joo. Sinä et ole elänyt näiden ihmisten elämää, mielessäsi kuvittelet että ovat antaneet periksi liian helposti. Minä hain eroa 20 vuoden liiton jälkeen ja todellakin tiedän että tulee vaikeita aikoja ja suhteen eteen pitää tehdä töitä. Silti jätin puolisoni toisen miehen vuoksi ja kyllä, jonain päivänä tämäkin suhde voi kariutua kuten sinullekin viisastelija voi käydä. Minä en koskaan ole elänyt sellaista harhaa että onneni olisi toisen harteilla. Tajuan hyvin että itsestä se on kiinni ja siksi halinkin eroa liitosta joka ei tyydyttänyt.
Haha, no jopas se meni ihon alle. Taisi osua ja upota, vai mitä? Syyllisyys vielä siellä nakuttaa takaraivossa kun noin kuumana käydään. Perheenrikkoja ja pettäjä olet. Siitä et pääse yli etkä ympäri vaikka kuinka asioita vatvoisit.
Monet näistä "unelmaperheistä" ei voi hyväksyä sitä, että elämä on suurimmaksi osaksi arkea ja puurtamista. Siellä hattarassa ei voi leijua eikä elämä ole pelkkää juhlaa. Kun olen kuullut tai lukenut tällaisista perheistä, olen alkanut pohtia, miten nämä ihmiset, varsinkin nainen, on kasvatettu. Ja kuinka paljon on otettu mallia amerikkalaisista saippuasarjoista, joissa ei ole realismin häivääkään.