Mihin pakenet jos sota syttyy?

En pääsisi mihinkään. Varmaan kun sota alkaa näyttää lähestyvän, alan hamstrata säilyviä elintarvikkeita, sekä tupakkaa ja bensaa, joita kätken eri paikkoihin ja myyn kalliilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen toista maailmansotaa luultiin, että ei tule enää sota Suomeen tai minnekään siksi, että uskottiin kansainliiton estävän sen. (Yk:n edeltäjä ) Tämän kertoo mulle sodassa ollut isäni.

Ja siksi Suomessa oli niin minimaaliset puolustusbudjetit, että talvisotaan lähdettiin puukko vyöllä, kun ei muuta asetta ollut.

No kyllä talvisotaankin riitti sentään kaikille tarvitsijoille ase sentään. Mutta muuten varustus saattoi jäädä kokardiin ja nahkavyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto on tehdä kuin Saddam Hussein, maakuoppaan piiloon? No joo...

Ensi hätään potero takapihalle. Laajennetaan pikkuhiljaa asumakorsuksi.

Pulloon :D

Toiseen maahan, kaksoiskansalaisuudesta hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

En pääsisi mihinkään. Varmaan kun sota alkaa näyttää lähestyvän, alan hamstrata säilyviä elintarvikkeita, sekä tupakkaa ja bensaa, joita kätken eri paikkoihin ja myyn kalliilla.

Mustan pörssin trokareille laitetaan nappi otsaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sellaisen katukaivon kannen avaa, mitä sielä on? Jokon viemäriverkostoko minne voisi paeta?

Ei siellä viemärikaivon kannen alla ole kuin noin metrin halkaisialtaan oleva betoninen kaivo. Sieltä johtaa 30-60 senttinen putki eteenpäin jossa todellakaan ei pysty oleskelemaan. Eivätkä ne muutenkaan ole kuin korkeintaan kolmisen metriä syviä. Suurissa kallioon louhituissa viemäritunneleissa ei voi oleskella koska niissä on happipitoisuus niin alhainen ja saattaa olla erittäin häijyjä taudinaiheuttajia.

Mutta jos ei aio oleskella siellä putkessa vaan ryömii sitä pitkin eteenpäin? Alan jo varastoida rypsiöljyä pullo kaupalla.

Ryömit 30 senttistä putkea, joka on täynnä paskavettä? Mihin ajattelit sitä pitkin ryömiä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä niillä kovilla makaroneilla ja nuudeleilla tekee, jos sähköt on poikki? Pyöritellään suussa al denteiksi?

Mite ois kaasu keitin tai trangia? Vaikka saaha sitä suussaannii ne pehmentää,kuka estää.

Varmaan maaseudulle. Tosin olen miettinyt enemmän asiaa siltä kantilta, että jos sähköt katoaisivat pitkäksi aikaa, niin mitä silloin tekisin. Ruokaa pitäisi olla säilykkeinä ja sitä pystyisi valmistamaan tulisijalla tai nuotiolla, luonnollisesti suuressa kaupungissa kerrostalokaksiossa asuessa tuollaista mahdollisuutta ei ole. Lapsuudenkotiani, mummolta perinnöksi jäänyttä taloa pystyisi lämmittämään puilla. Käteistä rahaa kannattaisi olla myös, tai jotain mitä voisi kriisitilanteessa käyttää maksuvälineenä esim. alkoholi ja arvometallit.

Maaseudulla ruokaa tulee omasta takaa esim perunoina ja porkkanoina. Vesistöstä saisi kalaa. Metsästä sieniä ja marjoja. Täytyy myöntää, että keliaakikkona sitä silti voisi olla aika pulassa kun kuivaruokien kuten näkkärin ja korppujen mutustaminen ei tule kuuloonkaan. Sähköjen katoaminen voisi toki liittyä myös sotaan itsessään. Aika orpo olo olisi kun mikään maksuliikenne, kauppojen kassajärjestelmät ja kylmiöt ja bensapumput eivät toimisi.

Poikkeuslait astuvat voimaan. Ruokaa, bensaa ja energiaa aletaan sääännöstelemään. Koko yhteiskunta ja ihmisten omaisuus valjastetaan palvelemaan omaa armeijaa.  

A tason reserviläisiä aletaan ryhmittämään ja varustamaan ja B tasoa aletaan kouluttamaan. Lännen ystävällismielisiltä mailta virtaavaa apua kanavoidaan länsirannikon satamista eteenpäin.

Konfliktialueen asukkaat evakuoidaan sisäsuomeen ja länsirannikolle. Kaikki hotellit yms. sopivat tilat pakko-otetaan evakuointikäyttöön. Sopivat ajoneuvot, veneet, aseet otetaan armeijan käyttöön. 

Ruanjakelupisteinä toimiviin elintarvikekauppoihin asetetaan vartio-osastot. Poliisien ja pelastuslaitoksen väkimäärä moninkertaistetaan sopivista reserviläisistä ja siviilipalvelusmiehistä muodostetuista osastoista. Sairaanhoito, väestönsuojelu ja evakuontijärjestelyihin määrätään valmiusrekisterin perusteella siviilipalvelusmiehiä ja naisia.

Rikolliset ja sooloilijat laitetaan vankileireille pois häiritsemästä kotirintamaa.

En mihinkään koska teitä ja rajoja valvotaan. Ilman pätevää syytä ei pääse rajan yli. Voihan sitä leikkiä vaikka mexicolaista laitonta maahanmuuttajaa ja yrittää vaikka ruotsiin. Kunhan eivät kerkeä rakentamaan mitään muuria ennen sitä.

Mitä? Ette kai te sotaa tänne pakenevista öyhöttäjät mihinkään pakenisi, jos sota tulisi? Muiden riesaksi?

Turkuun kaverin punkkerriin!!!

Tässä kun asutaan parin kilsan päässä lentokentästä, niin tuskin mihinkään. Eiköhän ekat pommit hoitaisi pois sotaa murehtimasta.

Vierailija kirjoitti:

En mihinkään. Rajat suljetaan heti, se kannattaa muistaa. Venäjälle ei ole menemistä ja meiltä on liikaa matkaa pohjoiseen Ruotsin tai Norjan rajalle. Ja siellä tulee taas eteen suljetut rajat. Eli jään kotiin. Levytän ikkunat, alan säästellä ruokaa ja polttoainetta. Talo lämpenee puilla, vinttikaivosta saa vettä, peseytyä voi rantasaunassa. Kalastaminen aloitetaan heti. Jos tulee ydinlaskeuma niin se on menoa heti tai melkein heti. Mutta muutoin jatketaan elämää ja yritetään selviytyä. Miehellä tulee kutsu sotaan, samoin vanhimmalla pojalla ja tyttären puolisolla. Tytär muuttanee tänne tai ainakin heidän lapsi, tytär voi joutua ammattinsa takia sotatöihin, oma kuntoni ei sitä salli. Kasvimaa laajennetaan kesällä isoksi ja kylvetään se mitä pystytään. Jne.

En lakkaa ihmettelemästä tätä mantraa rajojen sulkemisesta, jota ketjusta toiseen hoetaan. Mistä tulee se käsitys, että sodan syttyessä valtion rajat jotenkin suljetaan? Ukrainassa soditaan paraikaa. Onko Ukrainan rajat suljettu? Ei ole.

Kaupunkisotaa kai se nykyään olisi? Mä tekisin niinkuin aina on tehty. Mehtään. Joko omalle mökille tai appiukon talolle Heinolaan.

Eli mulla on mökki Hämeessä, melko lailla keskellä metsää pienen hiekkatien varressa, kärrypolun päässä, tila rajoittuu puroon ja maata on 3 hehtaaria.   Se on vanha tila, torppa ja vanha pieni navetta. Siellä on pottukellari ja kasvatan siellä muutenkin juurekseni ja marjani, sekä kerään mustikat ja puolukat.  Ruokavalio menisi kyllä vähän kapeeksi ilman lehmää, mutta lähistöllä järvessä on kalaa ja pihalla peuran ja jäniksenjälkiä..... Oltaisiin siellä hissukseen. Pyykki pestäisiin 60-luvun pulsaattorilla, joka toimii edelleen kuin junan vessa.

Appiukko taas asuu sellaisessa paikassa. Ensin käännytään päätieltä sivutielle, porotellaan 12 km. Sitten taas käännytään hiekkatielle, jolta käännytään vielä hiekkatielle. Se vie pienen nukahtaneen kylän läpi. Et kyllä tosiaankaan osaisi sinne, jos et tietäisi, että tuosta haarautuu metsän halki vielä yksi tie, jota menee 2 km ja sen päässä on talo ja 11 hehtaaria peltomaata. Apella on muutama lammas pitämässä maastoa auki. Se on aivan keskellä ei mitään. Näkyy just ja just ilmakartassa....

Olenko ainoa ex- "pesunkestävä" hippi, joka tänään huomaa puoliautomaattisesti peukuttavansa kaikkia sotilasvalan vannoneita, jotka kertovat kovaan ääneen aikovansa pitää lupauksensa?

Ei kestänytkään tämän päivän konepesua tämä rauhaa rakastava ja vähääkään isäm maallista tekstiä vihaava hihhuli...

Tässä teille faktat kirjoitti:

Rikolliset ja sooloilijat laitetaan vankileireille pois häiritsemästä kotirintamaa.

Viime sodissa jokusen kainuulaisen maatalon pelastus oli "sooloilijat" eli karkurit. Isäntäväen ollessa sodassa, karkurit piilottelivat maatalon metsissä ja kävivät auttelemassa töissä. Vastineeksi emäntä ei kärvännyt heitä viranomaisille, jossain määrin piti sapuskassakin ja antoi käydä joskus saunassa. Se oli jokseenkin pakkotilanne, 5-10 lapsen kanssa ei homma vaan toiminut ellei ollut äijävoimaa auttamassa.

Äläkä edes yritä kiistää, olen puhunut sellaisten ihmisten kanssa jotka sodan ajan lapsena  ihmettelivät kun metsästä tuli joskus "setiä" ja auttoivat äitiä maatalon töissä. Asiasta kertominen muille oli ehdottomasti kielletty.

Tästä on menossa onkinlainen tutkimusprojektikin, eli yritetään selvittää kuinka merkittävää oli näiden yllättävän tahon auttajien osuus pientilojen selviytymisessä sodan aikana. "Yliopiston herrat" kun ovat käyneet kyselemässä millaista tämä touhu on oli ja missä näitä metsäläisiä piilotteli.

(juu, arvaan myös mitä likaiset mieliuvituksenne auttamisen laadusta yön hämärissä. Siitä ei ole tietoa...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotivara kannattaa ehdottomasti olla ihan ilman sotiakin. Pidempi sähkökatkos esimerkiksi jo aiheuttaa elintarvikepulaa. Kotivaraksi esimerkiksi riisiä, makaroonia, jauhoja, kuivahiivaa, öljyä, maitojauhetta, hilloa, tonnikalaa, tomaattimurskaa, lihaliemikuutioita, säilykevihanneksia ja hedelmiä, nuudeleita jne. Makaroonit ja riisit ym. kuivatarpeet saa esimerkiksi pieneenkin tilaan säilöön kun tyhjentää ne pakkaukset puhtaisiin 1½ litran limupulloihin. Käyttää ihan normaalisti vanhimmasta tuoreimpaan ja ostaa aina uutta tilalle. Niille kodin lemmikeillekin olisi hyvä olla vararuokaa, sillä jos joku isompi kriisi tulee, sitä ruokaa ei enää saa kaupoistakaan. Kannattaa googletella kotivaraa ja lueskella blogeja, joissa on kovivaraideoita. Nykyään Suomessa ei ole ruokavarastoja ja ollaan tuonnin varassa. Eikä ole mahdollisuuksia alkaa omavaraisemmaksi kriisin tullessa, sillä se vähänkin tuotanto mitä meillä on, on sekin tuonnin varassa kun kaikki on koneistettua ja polttoaineet sekä energia on tuonnin varassa.. Edellisen sodan aikana oltiin paljon omavaraisempia, mutta silti ruoka loppui. Nähtiin nälkää kun tuli huono satovuosi ja säännöstelyn kautta kansa osti sitä mitä oli saatavilla. Mustan pörssin kautta saattoi saada lisää ruokaa, mutta se maksoi jopa kymmenkertaisesti kaupan hintoihin verrattuna. Silloin esimerkiksi säännöstelyn kautta kaupasta oli mahdollista yhtä henkeä kohti ostaa lihaa vain 433 grammaa kuukaudessa, eli n. 15 grammaa päivässä, eikä viljatuotteitakaan ollut mahdollista ostaa kuin 200 grammaa vuorokautta kohti. Desi vehnäjauhoja painaa 65 grammaa ja makarooni 60 grammaa. Niukilla ja tiukilla elettiin. Ihmiset jonottivat tunteja päivittäin kauppaan, monta kertaa turhaan, kun tuotteet loppuivat ennen kuin oma vuoro tuli.

Se kotivara on järkevää olla. Maalla ruokakomerot ovat vielä ihan yleisiä ja nyt on ihan trendikästä kaikenlainen mummoilu ja kotivarailu, joka on mahdollista kaupunkiolosuhteissakin. Ei tule heti hätä jos jokin kriisi tai poikkeustilanne kohtaa. Ja muuten se ajatus, että jos kriisi tulee, niin mökille sitten vaan ja kalaan, on utopiaa melkein kaikkien kohdalla. Selvitäkseen sillä kalalla, pitäisi saada kalaa n. 2 kiloa per naama jokainen päivä. Niillä järvillä on aika monta muutakin onkijaa ja kalastajaa jos kriisitilanne syntyy ja ruokaa säännöstellään. Kalat on pian kalastettu järvistä ja kalastus jää niiden varaan, joilla on varustusta lähteä merelle etäämmille apajille. Kokeilkaapa joskus vaikkapa siellä mökillä olla viikko oman onnen nojassa, niin on sitten valmiuksia ymmärtää mitä kaikkea se oma selviytyminen vaatii jos sellainen tilanne tulee eteen, että oikeasti pitäisi selviytyä. Ihan jo sellainenkin on hyvä tietää, että tuliakaan ei voi tehdä missä ja milloin vaan. Tuli aiheuttaa savua ja savu tuo kutsumattomat vieraat paikalle. Sota-aikana ei esimerkiksi saanut aina lämmittää joka paikkakunnalla, ettei vihollisen koneet päässeet pommittamaan savun perusteella kyliä.

Saa kyllä olla jotain merkkejä jo ilmassa ennen kuin alan värkkäämään jotain makaronipulloja. Ei nykyasunnoissa ole edes tilaa tuollaisille ja sitä paitsi varastoituihin kuivaelintarvikkeisiin tulee helposti jotain tuholaisia.

Ja mitä tulee johonkin tulien sytyttelyyn. Johan se vihollinen voi kattoa jostain google mapsista tarkat koordinaatit, tuskin sitä jotkut nuotiot kiinnostaa. Ymmärrän että tuollainen selviytymismielikuvitusleikki on hauska harrastus mutta hei halloo.

Ei ne paljon tilaa vie ja tosiaan kotivara kannattaa olla ihan yleisen varautumisen vuoksi, kuten kirjoitinkin. Eikä joku yksittäinen kotivarapullollinen riisiä tai makaroonia sen heikommin säily kuin se myyntipakkauskaan, vai onko sinulla kaapeissasi jotain tuholaisia, jotka niihin pulloihin pääsevät?

Mys tuon loppuosan ymmärsit väärin joko tarkoituksella tai tahattomasti. Viittasin siihen ajatukseen, jota täällä on vilauteltu, että eletään turvallisesti metsässä tai mökillä, josta kukaan ei asukasta löydä. Kutsumattomilla vierailla tarkoitin siis ketä tahansa ruokaa etsivää yksilöä tai joukkoa. Tuo tulen tekemiseen liittyvä kielto taas liittyi II maailmansotaan. Oli silloinkin kartat olemassa, mutta siitä huolimatta tulen ja valon käytttöä rajotettiin ja se teki talvesta haastavan lämmityksen osalta. Asioita, joita on hyvä ottaa huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä niillä kovilla makaroneilla ja nuudeleilla tekee, jos sähköt on poikki? Pyöritellään suussa al denteiksi?

Tästä juuri on kyse varautumisessa, että olisi edes alkeellisimpia tietoja, taitoja ja varusteita selvitä jos ei maailma ei toimikkaan enää nappia painamalla. Vahtoehtoina on siis, että hankitaan vaikkapa pieni retkikeitin, joka vie tilaa vähemmän kuin pari kenkiä tai halutessaan voi nähdä nälkää. Opetellaan tekemään ruokaa lämpöä säästämällä, esimerkiksi keittämällä vettä sillä retkikeittimellä ja hauduttamalla riisit tai makaronit kypsäksi kiehautetussa vedessä folion alla. Siinä olisi kaksi vaihtoehtoa josta voi kukin valita itselleen paremman. Tai kolmas on sitten tosiaan tuo, että syöt raakana. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, niin tekisit varmasti ja toivoisit, että se retkikeitin siellä kaapissa olisi.