Lue keskustelun säännöt.
Mihin pakenet jos sota syttyy?
12.02.2017 |
Taloyhtiössä jossa asun ei ole edes pommisuojaa.
Häkkikellarit yhden hepposen oven takana vain.
Luulin joskus että pommisuojat ovat jokaisessa talossa/ yhtiössä.
Kommentit (309)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan maaseudulle. Tosin olen miettinyt enemmän asiaa siltä kantilta, että jos sähköt katoaisivat pitkäksi aikaa, niin mitä silloin tekisin. Ruokaa pitäisi olla säilykkeinä ja sitä pystyisi valmistamaan tulisijalla tai nuotiolla, luonnollisesti suuressa kaupungissa kerrostalokaksiossa asuessa tuollaista mahdollisuutta ei ole. Lapsuudenkotiani, mummolta perinnöksi jäänyttä taloa pystyisi lämmittämään puilla. Käteistä rahaa kannattaisi olla myös, tai jotain mitä voisi kriisitilanteessa käyttää maksuvälineenä esim. alkoholi ja arvometallit.
Maaseudulla ruokaa tulee omasta takaa esim perunoina ja porkkanoina. Vesistöstä saisi kalaa. Metsästä sieniä ja marjoja. Täytyy myöntää, että keliaakikkona sitä silti voisi olla aika pulassa kun kuivaruokien kuten näkkärin ja korppujen mutustaminen ei tule kuuloonkaan. Sähköjen katoaminen voisi toki liittyä myös sotaan itsessään. Aika orpo olo olisi kun mikään maksuliikenne, kauppojen kassajärjestelmät ja kylmiöt ja bensapumput eivät toimisi.
Keliaakikkona oon ratkassu asian niin että oon haalinu kaappeihin gluteenittomia viljatuotteita (lähinnä kauraa)ettei tosiaan tarte olla ilman.
En tiedä miksi mutta jotenkin tykkään näistä ketjuista, vaikka sota on kamalaa. En ole sitä koskaan kokenut, ja luultavasti se on paljon kamalampaa kuin osaan edes kuvitella. Silti mua ei pelota vaan se tunne on sellainen adrenaliinijännitys, vähän niinkuin jonkun suorituksen, testin edellä. En osaa selittää.
Juoksen Moskovaan ja toivin että Vova ampuu atomipommin perään
Vierailija kirjoitti:
Hävettää kaikki puheet siitä, miten heti oltaisiin lähdössä jos omaa ja omia pitäisi puolustaa ja sanotaan, ettei olisi mitään puolustettavan arvoista. Menkää maailmalle katsomaan mitä elämä on siellä ja mitä meillä on, vaikeuksista huolimatta. Olen ylpeä kotimaastani, vaikeuksienkin keskellä.
N. 36
Musta tuntuu että ne puheet eivät ole suomalaisten, vaan putintrollien. Niin tai onhan niitäkin suomalaisia kuten eräs dosentti ja kumppanit. Joka tapauksessa putintrollit yrittävät vaikuttaa meidän puolustustahtoomme ja mielialaamme niillä kirjoituksillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pakene vaan ammun kaikki jotka ehdin.
Siis kirjaimellisesti kaikki? :D naapurit, perheenjäsenet, kaikki vastaantulijat ja lopuksi itsesi? :'D
Riippuu tilanteesta. Joko kesämökille syrjäisellä luodolla vailla strategista merkitystä. Siellä on kasvimaa, kalaisat vedet ja oma kaivo. Tai sitten Uuteen Seelantiin tai Kanadaan, vaikka omalla purjeveneellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää on jo sen verran että tuskin kutsutaan mukaan. Pakoon en lähde.
Menen talomme vintille, otan paljon evästä ja hirvikiväärin kiikareineen mukaan.
Sitten odotan... ja odotan... kunnes näen vihreitä tunnuksettomia sotilaita venäläisine ajoneuvoineen.
Kun niitä on sopiva määrä sopivalla etäisyydellä ja paikalla niin ammun niin monta kuin ehdin.
Menisin sotimaan. Loppuispahan nää ikuiselta tuntuvat 7-15 työpäivät, vitutus naisettomuudesta ja joka viikonloppuinen alkoholilla läträäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hui lai lee kirjoitti:
Sipilän luokse
Panis vaan tykinruuaks sut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mihinkään. Rajat suljetaan heti, se kannattaa muistaa. Venäjälle ei ole menemistä ja meiltä on liikaa matkaa pohjoiseen Ruotsin tai Norjan rajalle. Ja siellä tulee taas eteen suljetut rajat. Eli jään kotiin. Levytän ikkunat, alan säästellä ruokaa ja polttoainetta. Talo lämpenee puilla, vinttikaivosta saa vettä, peseytyä voi rantasaunassa. Kalastaminen aloitetaan heti. Jos tulee ydinlaskeuma niin se on menoa heti tai melkein heti. Mutta muutoin jatketaan elämää ja yritetään selviytyä. Miehellä tulee kutsu sotaan, samoin vanhimmalla pojalla ja tyttären puolisolla. Tytär muuttanee tänne tai ainakin heidän lapsi, tytär voi joutua ammattinsa takia sotatöihin, oma kuntoni ei sitä salli. Kasvimaa laajennetaan kesällä isoksi ja kylvetään se mitä pystytään. Jne.
En lakkaa ihmettelemästä tätä mantraa rajojen sulkemisesta, jota ketjusta toiseen hoetaan. Mistä tulee se käsitys, että sodan syttyessä valtion rajat jotenkin suljetaan? Ukrainassa soditaan paraikaa. Onko Ukrainan rajat suljettu? Ei ole.
Se perustunee ajatukseen, että sota olisi laaja ja usean maan alueella.
Jatkan... Ukrainassa ei sotatila ole koko maan alueella. Sotivassa osassa kyllä on rajat suljettu ja suojavyöhykkeitä perustettu.
Jaa? Miten kummassa sinne sotatoimialueelle ja sieltä pois sitten koko ajan pääsee ihmisiä? Suomalaisiakin on ihan todistetusti Donetskissa rampannut ja sieltä poiskin päässyt ihan ilman mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi mutta jotenkin tykkään näistä ketjuista, vaikka sota on kamalaa. En ole sitä koskaan kokenut, ja luultavasti se on paljon kamalampaa kuin osaan edes kuvitella. Silti mua ei pelota vaan se tunne on sellainen adrenaliinijännitys, vähän niinkuin jonkun suorituksen, testin edellä. En osaa selittää.
Mulla on vähän sama, se lienee omalla kohdallani joku ylikehitttnyt pesänrakennusvietti. Alkoi silloin, kun olin viimeisillään raskaana. Olin vauvan syntymään mennessä ehtinyt varustautua hampaisiin adti niin, ettei olisi tarvinnut käydä kaupassa puoleen vuoteen... Tässä on jotain samaa, mutta potenssiin tuhat, kun sodassa on sentään kyse vakavista asioista. Oikein alkaa suunnitelmat pyöriä mielessä taotta :) :) :)
mie pakenisin meijän peräkammariin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammun jokaisen venäläisen jonka kykenen. Vai Ruotsiko tänne hyökkäisi?
Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin turvaan ja sieltä vaimolle ja lapsille turvapaikkaa. Jos eivät saa niin ainakin suku saa jatkajan ja hankkisin uuden perheen vanhan tilalle.
Ei sille mitään voi. Lapset eivät selviäisi matkasta ja vaimokaan ei selviäisi joten minun pitää tehdä se.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi mutta jotenkin tykkään näistä ketjuista, vaikka sota on kamalaa. En ole sitä koskaan kokenut, ja luultavasti se on paljon kamalampaa kuin osaan edes kuvitella. Silti mua ei pelota vaan se tunne on sellainen adrenaliinijännitys, vähän niinkuin jonkun suorituksen, testin edellä. En osaa selittää.
Minulla on osittain samoja ajatuksia, mutta kun rupeaa kuvittelemaan, millaista olisi käristyä sinappikaasun valuessa kellarikomeroon, alkavat fiilikset olla toisenlaiset. Ihminen ei välttämättä voi tehdä yhtään mitään pelastautuakseen. Se masentaa. Isäni selvisi sodasta (tai siis onnistui parin vuoden jälkeen pakenemaan), mutta minä heikkona ja huonokuntoisena pullamössösukupolven edustajana tuskin. Hyvä jos jaksaisin karkuun juosta.
Tietysti olisi mukava ajatella sotaa tavallaan romanttisena selviytymispelinä, mutta se on oikeasti niin raakaa, armotonta ja epätoivoista, että paljon mieluummin valitsen rauhan, mahdollisimman pitkäaikaisen sellaisen.
Kiinnostaisi tämä teoria rajojen sulkemisesta. Kai aina jostain korvesta pääsisi yli? (Ehkä tämä on vain toiveajatteluani.) Ja ottaahan Ruotsi nytkin pakolaisia (aika paljon), vieläpä eri kulttuurista jne. Miksi ei siis suomalaisia?
Ja pitkään viestiin vielä yksi kysymys: kuka olisi hyökkääjä? Venäjää on kovasti arvailtu, mutta oletteko aivan varmoja?
Jos lumisota, niin varmaan saunaan...
Kannattaa sijoittaa säilykkeisiin ja pitää niitä aina kotona varalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi mutta jotenkin tykkään näistä ketjuista, vaikka sota on kamalaa. En ole sitä koskaan kokenut, ja luultavasti se on paljon kamalampaa kuin osaan edes kuvitella. Silti mua ei pelota vaan se tunne on sellainen adrenaliinijännitys, vähän niinkuin jonkun suorituksen, testin edellä. En osaa selittää.
Minulla on osittain samoja ajatuksia, mutta kun rupeaa kuvittelemaan, millaista olisi käristyä sinappikaasun valuessa kellarikomeroon, alkavat fiilikset olla toisenlaiset. Ihminen ei välttämättä voi tehdä yhtään mitään pelastautuakseen. Se masentaa. Isäni selvisi sodasta (tai siis onnistui parin vuoden jälkeen pakenemaan), mutta minä heikkona ja huonokuntoisena pullamössösukupolven edustajana tuskin. Hyvä jos jaksaisin karkuun juosta.
Tietysti olisi mukava ajatella sotaa tavallaan romanttisena selviytymispelinä, mutta se on oikeasti niin raakaa, armotonta ja epätoivoista, että paljon mieluummin valitsen rauhan, mahdollisimman pitkäaikaisen sellaisen.
Kiinnostaisi tämä teoria rajojen sulkemisesta. Kai aina jostain korvesta pääsisi yli? (Ehkä tämä on vain toiveajatteluani.) Ja ottaahan Ruotsi nytkin pakolaisia (aika paljon), vieläpä eri kulttuurista jne. Miksi ei siis suomalaisia?
Ja pitkään viestiin vielä yksi kysymys: kuka olisi hyökkääjä? Venäjää on kovasti arvailtu, mutta oletteko aivan varmoja?
Ei se teoriaa ole. Ei esim toisen maailmansodan aikana päässyt sotivasta maasta toiseen ilman eri lupaa. Ennen sotaa levortomuuksien yltyessö ihmisiä pakeni, ei massoittain enää sodan sytyttyä. Sodassa myös jotkut ovat silmötikkuja, eivätkä pääse rahallakaan, esim juutalaiset tms. En halua kuvitella, ketkä olisivat sellaisessa erityistarkkailussa mahd uudessa sodassa.
Jos sota tosiaan syttyisi, saisi mieheni kutsun ensimmäisten joukossa. Minä varmaan muutaman päivän sisällä sen jälkeen. Kissat hoitoon anoppilaan ja tärkeimmät tavarat sinne turvaan. Lapsia ei vielä ole, onneksi.
Olen armeijan käynyt vapaaehtoisesti täysin tietoisena siitä, että jos sota syttyy, olen myös kotimaatani puolustamassa. Toivottavasti ikinä ei tule tilannetta, että siihen tarvitsee mennä. Mutta pakko sanoa, että hävettää kyllä teidän pakoilijoiden puolesta.