Tuota. Vaikuttaako ulkonäkösi siihen millainen ihminen olet luonteeltasi?

Olen leveäharteinen, vähän karskin näköinen kalju sikaniska, mutta luonteeltani reilu, diplomaattinen, rationaalinen enkä tippaakaan aggressiivinen. Suht samanlainen kuin silloin kun olin laiha pitkätukka

Olen nätti ja yritän olla antamatta seksuaalisia fiboja esim.varattujen seurassa ja niiden kanssa, joista en ole kiinnostunut. Jos olisin ruma, läppä olisi ronskimpaa. Olen jotenkin luotettavan näköinen kasvoiltani (suuret silmät) ja usein ihmiset uskoutuvat minulle ja kertovat salaisuuksia, vaikka en mitenkään sitä rohkaise. Siihen vaikuttaa ehkä myös kokoni,olen reilu 160cm ja normaalipainoinen, joten en vaikuta uhkaavalta. Koko tekee minusta myös enemmän"söpön" kuin kauniin. Minulle ollaan harvoin ilkeitä pinnallisessa kanssakäymisessä, esim asiakaspalvelussa. Miessuhteissa sen sijaan olen kärsinyt paljonkin; miehet eivät tunnu uskovan, että osaan olla monogaminen, ovat joko epäilleet hirveästi tai "pettäneet kostoksi" ensin. Siinä mielessä jostain syystä en vaikuta luotettavalta, tai ehkä valitsen vaan miehet huonosti.

Olen ruma ja köyhä sekä hapan. Valitan aina kun voin. Naama aina norsun veellä. Vaatteet on päällä muuten en kiinnitä huomioita. Naarmuttelen kaupassa käydessä kalliinpia autoja ja potkin pentuja.

Väittäisin niin in, että luonne ja sen kehitys vaikuttaa ulkonäköön ja sen kehitykseen. Kontrollofriikkiys näkyy pikkutarkkana ulkonäkönä ja obsessiivisena kuntoiluna, ystävällisyys hymynä, epäluuloisuus sulkeutuneena ilmeenä, jne.

Olen laihduttanut ison määrän elämässäni muutama vuosi sitten, ja voin sanoa, että kun saavutin tavoitepainoni, elin tulin hoikaksi, muuttui ihmisten suhtautumistapa itseeni. Miehet katselivat sillä silmällä, ja minulle alettiin avata ovia, hymyillä ja huomioida ystävällisesti. Oli tunne kuin olisin "herännyt eloon" miesten suhteen. Se oli alkuun todella hämmentävää kun en ollut tottunut siihen.

Myös yleisesti minua kohdeltiin ystävällisempiä ja huomaavaisemmin, arvostavammin. Mielipiteitäni kuunneltiin ja minut otettiin enemmän tosissaan, kunnioitettiin enemmän, esim töissä.

Aluksi meinasi pää seota siitä suhtautumistavan erosta, vientiä olisi riittänyt. Kyllä se kuulkaas on niin että ulkonäkö määrittää yllättävän paljon miten sinuun suhtaudutaan ulkopuolisen maailman suhteen, tällä tarkoitan kun ihmistä ei vielä tunne.

Olen aina ollut pitkä ja hoikka. Luulen, että minusta on tullut itsevarmempi varsinkin miesten suhteen kuin lyhyenä olisin. En pelkää typeriäkään äijiä, koska katselen heitä samalta tasolta.

Lol naisia, aina vaan miettivät miesten suhtautumista heihin. Miehiä varten elävät. Hehheh, esineellistävät itse itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Olen laihduttanut ison määrän elämässäni muutama vuosi sitten, ja voin sanoa, että kun saavutin tavoitepainoni, elin tulin hoikaksi, muuttui ihmisten suhtautumistapa itseeni. Miehet katselivat sillä silmällä, ja minulle alettiin avata ovia, hymyillä ja huomioida ystävällisesti. Oli tunne kuin olisin "herännyt eloon" miesten suhteen. Se oli alkuun todella hämmentävää kun en ollut tottunut siihen.

Myös yleisesti minua kohdeltiin ystävällisempiä ja huomaavaisemmin, arvostavammin. Mielipiteitäni kuunneltiin ja minut otettiin enemmän tosissaan, kunnioitettiin enemmän, esim töissä.

Aluksi meinasi pää seota siitä suhtautumistavan erosta, vientiä olisi riittänyt. Kyllä se kuulkaas on niin että ulkonäkö määrittää yllättävän paljon miten sinuun suhtaudutaan ulkopuolisen maailman suhteen, tällä tarkoitan kun ihmistä ei vielä tunne.

Mut on se niinkin päin et ylipainoisella voi olla rankkaa, se aiheuttaa vittuuntuneisuutta ja ei jaksa olla mukava. Näitä negatiivisia puuskuttajia oppii varomaan. Ei sillä et hoikka voi olla mikä vaan sitruuna, mut ei ole fysiikka yhtä usein ongelmana.

Kyllä ainakin poliittisilta mielipiteiltään ihmiset muuttuvat konservatiivisemmiksi. Se, että johtuuko se nassusta on tietty eri asia. Muuttuvat mieleltäänkin eivätkä vain fyysisesti.

En tiedä millainen olisin muun näköisenä, mutta kyllähän muiden ihmisten suhtautuminen itseen on hyvin erilaista kulkeeko väsyneenä ilman meikkiä ulkoiluvaatteissa versus sillon joskus kun ilman lapsia liikenteessä ja on vähän laittautunut. Silloin ehkä on itsekin herkemmin hyvällä tuulella ja avoimempi muille ihmisille kun tuntee itsensä viehättäväksi...?

Tunnen monia hyvännäköisiä, jotka ovat hiljaisia ja ujoja ja ystävällisiä. Itsekin olen tuollainen. Sitten tunnen paljon niitä, jotka eivät ole kovinkaan hyvännäköisiä, mutta ovat puheliaita ja ronskin avoimia puheissaan, osa töksäyttelee sanoa mitä sylki suuhun tuo. Enemmän tuohon vaikuttaa ihmisen perusluonne. Toinen on luonnostaan sosiaalinen, riippumatta ulkonäöstä, toinen on epäsosiaalinen perusluonteeltaan, eikä siihenkään ulkonäkö vaikuta.

Joo. Ruma uloa ja myös sisältä. :) 

*ulkoa*

Vierailija kirjoitti:

Lol naisia, aina vaan miettivät miesten suhtautumista heihin. Miehiä varten elävät. Hehheh, esineellistävät itse itsensä.

Laihduttaja vastaa.

En todellakaan elä miehiä varten, kerroin vain miten koin asian. Että miesten suhtautumistavan muutos oli suurin jonka ero järkytti, koska se oli niin suurta, se miten tulin kohdelluksi, siksi kerroin tästä.

Miehet näemmä todella arvostavat ja rakastavat naisia; -kauniita ja seksikkäitä naisia.

En tiennyt miten paljon miehet oikeasti katselevat naisten perään ennenkin itse olin näiden katseiden kohteena; oli järkytys huomata kuinka paljon tätä tapahtuu, kokoajana ja kaikkialla, vaikkakin se on ehkä miehiltä tiedostamatonta ja automaattista.

Tämä oli suurin muutos jota en ollut ajatellut.

Siksi siitä kerroin...

Onhan se nyt paljon helpompaa olla miellyttävä ihminen, kun TUNTEE itsensä hyvännäköiseksi.

Itsestäni on tullut avoimempi ja helpommin lähestyttävä iän myötä. Tämä muutos on tapahtunut samalla, kun olen oppinut meikkaamaan ja löytänyt oman tyylini. Ulkonäköäni on myös kehuttu enemmän kuin lapsena ja teininä. Silloin koin koko ajan olevani ruma ja kuulin välillä jonkun minua haukkuvankin. Tästä syystä olin varautunut enkä halunnut puhua ihmisille. Kiusattu en ollut koskaan ja minulla oli kyllä kavereita, mutta en vain ollut kovin viehättävä ja se on yksi syy siihen, että kuljin hieman pitkin seiniä.

Nyt olen lähemmäs 27v ja pikku hiljaa olen mielestäni kaunistunut. Tästä alkanee rupsahdus, mutta juuri nyt tunnen olevani kauniimpi ja tyylikkäämpi kuin koskaan. Ja olen luonteeltani myös paljon seurallisempi ja otan itsekin kontaktia muihin ihmisiin.

Sanoisin, että ulkonäön kehittyminen on voinut vaikuttaa siihen, että olen itsevarmempi. Itsevarmuuden ansiosta olen sosiaalisempi. Mutta toki on mahdollista, että ulkonäöstä saamani positiivinen huomio ei ole vaikuttanut itsevarmuuden lisääntymiseen merkittävästi, vaan olisin muutenkin muuttunut / kasvanut sosiaalisemmaksi. Pidän ulkonäön vaikutusta kuitenkin ihan mahdollisena.

Oon ihan sairaan ruma, ja olen melko varma, että tavallisen/kauniin näköisenä olisin luonteeltani aivan erilainen.

Rumuuden tiedostaminen ja sen auheuttama häpeä vaikuttaa lähes kaikkiin elämäni osa-alueisiin. Tämä on kipeä aihe. Ulkonäöllä on merkitystä siihen, millainen ihminen on, sen lisäksi että sillä on merkitystä siihen millaisia oletuksia ihmisistä tehdään. Oletukset voivat kuitenkin olla täysin vääriä. Esim. ilkeän näköinen ei ole automaattiseti ilkeä, sillä joillakin nyt vaan on sellaiset kasvot.

Jos on vaikkapa voimakkaan näköinen, niin henkilö voi ruveta joko olemaan tahallaan "heikompi" kuin onkaan, koska ei halua vahvistaa ulkonäkönsä antamaa väärää mielikuvaa, tai jos ihminen kokee voimakkuuden hyväksi asiaksi, niin hän saattaa tarttua ulkonäkönsä antamaan mahdollisuuteen ja kehittyä yhä vain voimakkaammaksi persoonaksi.

Itse siis näytän miehekkäältä, en voi sanoin kuvailla sitä häpeää, siksi olen suorastaan "sairaalloisen" nöyrä ja ujo, koska en halua ihmisten pitävän minua millään tavalla miehekkäänä tai vahvana, koska yhdistän vahvuuden maskuliinisuuteen. Jos en tietäisi näyttäväni miehekkäältä tai jos näyttäisin naiselliselta, en kokisi erillistä "tarvetta" piilottaa itsessäni mitään ns. miehekkäitä piirteitä, koska mielestäni jos naisellisen näköinen nainen on luonteeltaan voimakas tai maskuliininen, muu maailma ei silti välttämättä tulkitse häntä mitenkään miehekkääksi, koska ulkonäön antama mielikuva on vahvempi kuin käytöksen antama.

Vierailija kirjoitti:

Olen nätti ja yritän olla antamatta seksuaalisia fiboja esim.varattujen seurassa ja niiden kanssa, joista en ole kiinnostunut. Jos olisin ruma, läppä olisi ronskimpaa. Olen jotenkin luotettavan näköinen kasvoiltani (suuret silmät) ja usein ihmiset uskoutuvat minulle ja kertovat salaisuuksia, vaikka en mitenkään sitä rohkaise. Siihen vaikuttaa ehkä myös kokoni,olen reilu 160cm ja normaalipainoinen, joten en vaikuta uhkaavalta. Koko tekee minusta myös enemmän"söpön" kuin kauniin. Minulle ollaan harvoin ilkeitä pinnallisessa kanssakäymisessä, esim asiakaspalvelussa. Miessuhteissa sen sijaan olen kärsinyt paljonkin; miehet eivät tunnu uskovan, että osaan olla monogaminen, ovat joko epäilleet hirveästi tai "pettäneet kostoksi" ensin. Siinä mielessä jostain syystä en vaikuta luotettavalta, tai ehkä valitsen vaan miehet huonosti.

Nyt täytyy sanoa, että muhun sopii täysin sama kuvaus ja allekirjoitan kaiken tästä mitä kuvasit.