Onko 32 v naisena liian myöhäistä löytää hyvä kumppani jos haluaa lapsen?

Eihän tuo nyt ihan myöhäistä ole, mutta kiirettä alkaa pitämään.

Ootko nyt sinkku vai parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Ootko nyt sinkku vai parisuhteessa?

sinnkku... erosin 3 vuotta sitten pitkästä suhteessta josta selvisi, että mies ei koskaan haluakaan lapsia.... 

On.

Ei nyt tosiaan liian myöhäistä mutta kiire on jos haluaa hyvän miehen, oppia tuntemaan se mies kunnolla että voisi hänen kanssaan lisääntyä.

Ei ole. Mut vuosien seurustelu ennen lapsen tuloa ei enää onnistu.

No ei. Mutta tietysti hieman kiirettä pukkaa. 

Miksi pitäisi luopua ajatuksesta? Eikö se kuitenkin ole sen arvoista, että yrittää ja panostaa hyvän parisuhteen löytämiseen, jos oman perheen haluaa? 

 

Se nyt on tietysti yksilöllistä, kuinka helposti tulee raskaaksi reilusti yli kolmikymppisenä. Jos nyt katson omaa lähipiiriäni, jossa on paljon korkeasti koulutettuja (eli myöhään työelämään siirtyneitä), niin lasten hankkiminen yli kolmikymppisenä on tavallisempaa kuin nuorempana.

Esimerkiksi kaksi naispuolista tuttavaani sai kolme lasta ikävuosina 31-35 (siis miestensä kanssa, ei yhdessä!), yksi sai kolme lasta 35-36-vuotiaana (kaksoset ja yksönen), yksi sai ainokaisensa melkein 35-vuotiaana, yksi erosi 35-vuotiaana mutta tapasi pian hyvän miehen ja 40-vuotiaana oli jo pari lastakin. 

Tietenkään aikaa ei ole loputtomiin, joten kannattaa tehdä itselleen selväksi millaista kumppania haluaa, eikä tuhlata aikaa juttuihin joista ei mitään tule. 

No ei ole, rohkeasti vaan etsimään, tuttuni joka aina onnistuu löytämään kunnon miehiä, erosi pitkästä suhteesta keväällä 2015, syksyllä 2015, löysi, jälleen kerran kunnollisen miehen, vuosi tutustumista ja nyt hyvin pian syntyy esikoinen. Tuttuni on nyt 34v.

Pelkkä ajatus ei riitä, kun ei ole riittänyt tähänkään asti, vaan kyllä sinun täytyy olla aktiivinen toimia eli pyytää niitä miehiä treffeille. 1-3 miestä per viikko sinun iässäsi voisi tuoda jo tulosta. Lisäksi sinun täytyy tyytyä faktaan, että et voi kovin kauaa jäädä miettimään, että onko mies nyt sinulle sopiva. Luota vähän vaistoosikin, sillä kaikkea ei elämässään pysty kuitenkaan hallitsemaan. Parempi hyväksyä mies vuoden koeajan jälkeen, kuin ottaa aivan tuntemattoman luovuttajan spermaa kuitenkin.

Mikäli et ole käyttänyt lääkkeitä, on todennäköisyys kromosomaalisiin epämuodostumiin kasvanut vasta hieman. Noin 35 ikävuodesta ylöspäin kasvaa riskit todella paljon.

Etsi itsellesi hyvä mies ja tutustu siihen ja silleen. Sitten jos kaikki menee hyvin te voitte vielä saada lapsen. Jos ei,niin ota siaislapsi. Minä itse otin vuoden vanhan pikku Senja tyttösen enkä onnellisempi voisi olla.

Onhan tuossa vielä hyvinkin 10 vuotta pelivaraa.

Minä erosin 27-vuotiaana pitkästä suhteesta ja kipuilin samojen asioiden kanssa kuin ap. Vietin 5 villiä sinkkuvuotta (ero oli vaikea ja halusin toipua kunnolla). 32-vuotiaana tapasin elämäni miehen ja menimme parin vuoden seurustelun jälkeen naimisiin.

Ensimmäisen lapseni sain 36-vuotiaana ja toisen syntyessä tulen olemaan 38-vuotias. Eli hyvin ehdit <3

Tässä iässä tietää jo mitä haluaa ja osaa arvostaa elämän pieniä asioita. En voisi olla onnellisempi. Ihanaa myös pitää kunnon breikki työelämästä tässä vaiheessa.

10. Löysi miehen 30 v, muutti yhteen 4 kk tapaamisesta ja ilmotti samalla valinnastaan parille muulle miehelle, joita oli tapaillut. Tuli raskaaksi vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Kolmas lapsi syntyi  35 v iässä (melkein 36 v).  Joillakin on vaikeuksia tulla raskaaksi, mutta meillä ei onneksi.

Ollaan akateemisesti koulutettuja, tosin tämä ei ollut valintakriteerinäni miehen suhteen.

Ei ollenkaan mahdotonta, onhan sinulla "jo" kokemsuta siitä, että osaat olla osa parisuhdetta. Mutta se, mikä on toki vaikeampaa on, että löydätkö sen itsellesi sopivan kumppanin. Kun varmaan haluat ja odotat kumppanilta muutakin kuin vain, että hän saa sinun kanssa mahdollisen lapsen alulle. Mistä olet valmis tinkimään ja mitkä ovat ne -yksinkertaistaen- arvot ja avut mitä odotat etten sanois vaadi, että sinun mielestäsi kumppanissa niin ehdottomia, ettet ole valmis niistä lainkaan joustamaan. En siis sano, että sinun pitäisi olla valmis joustamaan joka asiassa. Mutta lienee helpompi löytää toinen jos on etukäteen hieman yrittänyt hahmottaa, että mitä edes hakee ja tai toivoisi löytävänsä. Siitä huolimatta, että elämä saattaa yllättää; - ja yllättää myös silloin kun sitä ei itse osaa tai osannut odottaa. Näin ainakin luulen. Samalla kun yritän elää omaa pieniä suuria ja suuria pienia tavoin rikasta sinkkuelämääni. Luottaen siihen, että elämä tai kohtal tai mikä lie vielä joskus saattelee sen minulle sopivan kumppani (ehdokkaan) vierelleni...