Millainen ihminen ei tervehdi samassa rapussa asuvaa?

En todellakaan tiedä kuka asuu samassa portaassa ja kuka on vain käymässä. Tuntemattomia ihmisiä ei mielestäni tarvitse tervehtiä. Saatan tervehtiä takaisin, jos minulle sanotaan hei. Asun suuressa kaupungissa.

Samaa ihmettelen. Todella levee tyyppi, joka ei arvosta muita? Ujo? Syrjään vetäytyvä? Pelokas? Skitsofreeninen?

Meillä rivitalon pihalla sinkku naapurinainen tervehtii mun miestä, mutta ei minua. Toinen naapurimuija haukkui tuon ekan, aikoinaan kun muutettiin, horoksi ja miesten nielijäksi, ja niin taitaa ollakin?

Niinpä. Jopa helsingissä asuessani rapussa tervehdittiin, mutta nyt turussa ei. Mä tervehdin naapureita aikani, mutta kun vastausta ei kuulunut niin luovutin. Tyhmältähän se tuntuu vain hiihdellä hiljaa ohi. Meidän rapussa on 11 asuntoa niin suurin piirtein tietää, kuka on asukas ja kuka ei. Osaa näkee monta kertaa viikosssa.

Hauskaa muuten sinänsä, laskin tunnistavani 7 asunnon naapurit. Muista ei ole aavistustakaan. Olen asunut tässä 3 vuotta ja nämä tuntemattomat ovat asuneet myös sen saman ajan. Hmm. - edellinen

Meidän talossa vanhempien naisten muodostama noitapiiri ei koskaan tervehdi nuorempia asukkaita :D

Tarkoitatko ihmisiä, jotka eivät edes vastaa tervehdykseen, vai ihmisiä jotka eivät tervehdi aloitteellisesti?

Minä tietysti tervehdin takaisin, jos minua tervehditään, koska silloin tiedän tervehdykseni olevan toivottu ja koska olisi huomiotaherättävämpää (ja nimenomaan huonolla tavalla) olla tervehtimättä.

Muiden kohdalla se tervehdinkö, riippuu vähän fiiliksestä. Usein en halua tehdä sellaista "ylimääräistä" asiaa kuin tervehtiä tai toinen henkilö ei vaikuta jotenkin vastaanottavaiselta/ystävälliseltä. Jos joku vaikuttaa olevan ajatuksissaan, kokisin oma-aloitteisin tervehtimisen häiritseväksi tungetteluksi. Teinejä, nuoria, komeita miehiä ym. en tervehdi yleensä oma-alotteisesti, koska tavallana pelkään heitä.

*tavallaan

Tervehdin kaikkia vastaantulijoita omassa rapussa ja muissa taloissa, missä olen vierailija.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko ihmisiä, jotka eivät edes vastaa tervehdykseen, vai ihmisiä jotka eivät tervehdi aloitteellisesti?

Minä tietysti tervehdin takaisin, jos minua tervehditään, koska silloin tiedän tervehdykseni olevan toivottu ja koska olisi huomiotaherättävämpää (ja nimenomaan huonolla tavalla) olla tervehtimättä.

Muiden kohdalla se tervehdinkö, riippuu vähän fiiliksestä. Usein en halua tehdä sellaista "ylimääräistä" asiaa kuin tervehtiä tai toinen henkilö ei vaikuta jotenkin vastaanottavaiselta/ystävälliseltä. Jos joku vaikuttaa olevan ajatuksissaan, kokisin oma-aloitteisin tervehtimisen häiritseväksi tungetteluksi. Teinejä, nuoria, komeita miehiä ym. en tervehdi yleensä oma-alotteisesti, koska tavallana pelkään heitä.

Lähinnä ihmetyttää nämä, jotka eivät vastaa tervehdykseen. Tavattoman moukkamaista mielestäni.

Ap

Pitäisikö jokaista kadulla vastaantulevaakin tervehtiä? Tunnen heidät yhtä hyvin kuin samassa rapussa asuvatkin. En edes tiedä, miltä osa tämän rapun asukkaista näyttää. Toki vastaan jos minua tervehditään, mutta en koe velvollisuudekseni tervehtiä tuntemattomia (muualla kuin työssäni) vain koska he saattavat asua samassa rapussa. 

Niin ja vastaus otsikon kysymykseen: 

33-vuotias naimisissaoleva puolivuotiaan vauvan äiti. Asuu suuressa kaupungissa 7 kerroksisessa kerrostalossa. Sosiaalinen ja puhelias tuttujen kesken, hieman vähemmän puhelias muuten. Tällä hetkellä äitiyslomalla markkinointialan työstään. Numeron 2 ehdotuksista en koe kuuluvani mihinkään ryhmään. Siinä kai olennaisimmat.

No meijän naapuri ei ainakaan osaa moikata. Se o kyl niin jänskä juttu.

Olisiko elämä vähän helpompaa, jos ottaisi semmosen reippaan asenteen, että tervehtii kaikkia, jotka tulee rapussa tai pihalla vastaan? Ei tarvitsisi miettiä, että asuuko ne täällä vai ei. Itse tervehdin kaikki postinkantajat ja pitsakuskitkin. Totta kai!

Leikkipuistossa törmää jatkuvasti näihin epäkohteliaisiin jurottajiin. Ilmeisesti mammat hiekkalaatikolla pelkää, että jos ne nostaa katseensa, kun joku toinen tulee, niin se toinen saattaa sanoa vaikka hei ja alkaa vaatia keskustelemaan!

Olen asunut tässä 20 vuotta, enkä tervehdi ketään (enää). Alkuperäinen porukka on vaihtunut kokonaan, ainoastaan minä olen ns. vanha asukas, joten en tunne näitä muita ja nämä muutkin ovat vaihtuneet vähänväliä. Oikeastaan en edes tiedä minkänäköisiä naapurini ovat, joten en ala kaikkia rapussakulkijoita tervehtimään, ei kiinnosta. Jos jotakuta se häiritsee, niin...voi voi.

p.s. Sitäpaitsi tässä asustaa sen verta kusipäistä möykkäävää porukkaa, että mieluummin kuristaisin ne kuin että alkaisin tervehtimään. Parempi siis on, etten tee tuttavuutta heidän kanssaan.

En halua mitään kontaktia naapureihini, en edes tervehdi heitä mokomia juoruilijoita ja uteliaita koko sakki.

Olen asunut tässä kerrostalossa puoli vuotta, enkä ole koskaan nähnyt yhtään naapuriani. En rapussa, en pihassa, en parkkipaikalla enkä roskakatoksella. Mahdotonta siis tervehtiä heitä. Jos sattuisin näkemään, saattaisin tervehtiä, jos ihminen näyttää "vastaanottavaiselta". Väkisin en ala kenellekään puhumaan.

En tervehdi ensin, koska olen epäsosiaalinen ja koska yleensä en kuitenkaan tiedä ovatko rapussa ohi kulkevat naapureita vai vierailijoita.

Monesti olen nolannut itseni myös jättämällä tervehtimättä, kun joku naapuri on tervehtinyt. Lähinnä olen esim. pihalla olettanut että muutkin ovat epäsosiaalisia, joten takanani kävelee varmaan joku heidän tuttunsa jota he tervehtivät, tai olen muuten niin ajatuksissani tai hämilläni että tajuan tilanteen liian myöhään, ja sitten tuntuu helpoimmalta leikkiä etten edes huomannut.

Tuommoiset tervehtimättömät on mun mielestä kyllä niin juntteja. Ja siis nimenomaan semmoiset ketkä tasan tarkkaan tietävät ja tunnistavat, mutta lähestyttäessä eivät ole näkevinäänkään eikä tuntevinaankaan, vaan visusti katsovat joko ihan "ohi", kuin toinen olisi ilmaa, tai sitten kääntävät katseensa ihan muualle. Jotenkin ihan käsittämättömän moukkamaista ja noloakin.

Tervehdykseen vastaan kyllä. En itse tee koskaan aloitetta. Jotkut eivät tervehdi joten ei minunkaan tarvitse niitä huomioida. Parasta olisikin jos kukaan ei tunkeilisi reviirilleni. Niin teennäistä ja ahdistavaa se väkisin puhuminen on. Ihmiset ovat pelottavia. Onneksi samassa rapussa asuu alle 10, korkeintaan kerran kuukaudessa joutuu kohtaamaan ihmisen.

Kertokaapa tervehtijät vastavuoroisesti, miksi naapuria pitää tervehtiä? Eihän muitakaan kasvotuttuja (kaupankassa, bussikuski jne.) tervehditä kuin heidän kanssaan asioitaessa. Millä tavoin samassa rapussa asuminen tekee tervehtimisestä välttämättömämpää? Sitä kaupankassaahan saattaa jopa nähdä useammin kuin naapuria, mutta kukaan ei pidä epäkohteliaana jos kadulla jättää hänet tervehtimättä. Tekeekö päällekkäin tai vierekkäin asuminen ihmisten välille jonkin erityisen suhteen? Suhteen, jossa tervehtiminen on välttämätöntä. Aika erikoinen logiikka etenkin nykyisin kun naapurit saattavat vaihtua monta kertaa vuodessa.

Ei kiinnosta tervehtiä tuntemattomia. Ei ole aikaa moiseen hömpötykseen. Aika on rahaa.