Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos ei jaksa enää sosiaalisia tilanteita?
10.02.2017 |
Olen aina ollut erakko luonteinen. nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua etten jaksa enää hälinää, tutustua ihmisiin, nauraa heidän jutuille jne. En jaksa olla porukassa ja olen aina kuitenkin se joka jää ulkopuoliseksi.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
No sitten voi välttää sosiaalisia tilanteita.
Itse olen jo yli nelikymppinen erakkoluonne. Töissä käyn, mutta työnikin olen valinnut niin että vain vähän joutuu olemaan sosiaalinen (koodaan, pääosin etänä kotoa). Työn ulkopuolella en harrasta ihmissuhteita ollenkaan, paitsi velvollisuudentunnosta ehkä kerran kuussa käyn vanhempiani katsomassa. Mutta muuten viihdyn yksikseni kotosalla ja luonnossa liikkuen, vapaana sosiaalisuuden taakasta.
Ooooooh erakkokoodaaja <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko jaksaa. Itse olen reilu kolmekymppinen, ja monesti todellinen erakko. Kuuntele itseäsi. MIksi pitäisi jaksaa sosiaalisia tilanteita? Ketä haluat miellyttää? Miksi et voi niissä olla oma itsesi?
Vierailija kirjoitti:
No sitten voi välttää sosiaalisia tilanteita.
Itse olen jo yli nelikymppinen erakkoluonne. Töissä käyn, mutta työnikin olen valinnut niin että vain vähän joutuu olemaan sosiaalinen (koodaan, pääosin etänä kotoa). Työn ulkopuolella en harrasta ihmissuhteita ollenkaan, paitsi velvollisuudentunnosta ehkä kerran kuussa käyn vanhempiani katsomassa. Mutta muuten viihdyn yksikseni kotosalla ja luonnossa liikkuen, vapaana sosiaalisuuden taakasta.
Millaiset sinun lempimaisemat on missä tykkäät liikkua, onko sulla koiraa? t: ekstrovertti heti jo kyselee :´D
Miksi jotkut kommentit ja vastaukset saa yläpeukkuja enemmän kuin toiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen miettinyt, että elämä olisi paljon helpompaa, jos vain sanoisi kaikille tutuille suoraan päin naamaa, mitä ajattelee.
Siis ettei vaan tapaa ja miellytä ja kuuntele heidän pölinäänsä velvollisuudesta.
Kun joku kyselee kahville, niin sanoisi suoraan:"En lähde, olet niin rasittavaa seuraa."
-"Tule meille kylään."
-"En tule, ei huvita matkata teille kuuntelemaan sun monologiasi ja lohduttelemaan milloin mistäkin asiasta."
"Tulkaa meille Pääsiäisenä."
-"No ei tulla, kun ei kiinnosta leikkiä perheidylliä tylsien ihmisten kanssa, jotka vain etsivät vikoja ja väheksyvät toisia koska ovat niin kateellisia ja kilpailuhenkisiä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu enemmän omiin oloihisi, etsi balanssi hälinän ja yksinolon välille. Täysin ilman ihmissuhteita ei kuitenkaan kannata elää, koska ilman turvaverkkoa voi joutua ongelmiin. Jos mahdollista, etsi ympärillesi samanhenkisiä ihmisiä, jotka arvostavat rauhaa ja joihin ei tarvitse olla ihan koko ajan yhteyksissä.
t. introvertti, joka uupuu pahasti ihmisten seurassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten voi välttää sosiaalisia tilanteita.
Itse olen jo yli nelikymppinen erakkoluonne. Töissä käyn, mutta työnikin olen valinnut niin että vain vähän joutuu olemaan sosiaalinen (koodaan, pääosin etänä kotoa). Työn ulkopuolella en harrasta ihmissuhteita ollenkaan, paitsi velvollisuudentunnosta ehkä kerran kuussa käyn vanhempiani katsomassa. Mutta muuten viihdyn yksikseni kotosalla ja luonnossa liikkuen, vapaana sosiaalisuuden taakasta.
Millaiset sinun lempimaisemat on missä tykkäät liikkua, onko sulla koiraa? t: ekstrovertti heti jo kyselee :´D
Mulla on 2 koiraa, pieniä terriereitä. Olen valinnut asuinpaikkani niin että löytyy hyviä ulkoilumaastoja, riittää merenrantaa ja peltoa ja metsää missä kulkea kävelymatkan päässä.
En silti asu missään erakko-oloissa vaan Helsingissä kehä-1 sisäpuolella. Itse asiassa olen huomannut että kaiken parhaiten pystyy erakkoilemaan kaupungissa. Syrjemmällä ihmiset odottaa tervehtimistä ja small talkia, kaupungissa ei. Lisäksi ns. tukiverkottomana erakkona on helpompaa monella tapaa asua kaupungissa, missä palvelut on lähellä, kaupunki hoitaa tienauraukset jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sä olet vain väsynyt ja tarvitset nyt hetken lepoa? Itsekin vetäydyn välillä täysin. Laitan puhelimen kiinni, enkä käytä sosiaalista mediaa. Luonnossa oleskelu on hyvää terapiaa ja vie ajatukset muista ihmisistä pois... Sitten jaksaa taas.
Virtahepo kirjoitti:
Hakeudu enemmän omiin oloihisi, etsi balanssi hälinän ja yksinolon välille. Täysin ilman ihmissuhteita ei kuitenkaan kannata elää, koska ilman turvaverkkoa voi joutua ongelmiin. Jos mahdollista, etsi ympärillesi samanhenkisiä ihmisiä, jotka arvostavat rauhaa ja joihin ei tarvitse olla ihan koko ajan yhteyksissä.
t. introvertti, joka uupuu pahasti ihmisten seurassa
Mä olen aina ihmetellyt tuota että mihin ihminen jotain turvaverkkoja tarvii tässä yhteiskunnassa, jossa verorahoilla kustannetaan se tarpeellinen turvaverkko, niin ettei tarvi kenenkään roikkua ihmissuhteissa joissa ei halua vain sen takia, että niitä ihmisiä voisi tarvita esim. sairauden tai työttömyyden tullen.
Jotenkin ikävä ajatus, että ollaan ihmisen kanssa tekemisissä ei siksi, että olisi yhteistä ja haluttaisiin, vaan jonkun oman turvaverkkotarpeen takia. Ei moni varmaan tykkäisi siitä, jos ystävänä pitämänsä tunnustaisi, että en minä kyllä sun kanssa niin muuten ehkä välittäisi olla, mutta kun tarvin turvaverkkoja pahan päivän varalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo kirjoitti:
Hakeudu enemmän omiin oloihisi, etsi balanssi hälinän ja yksinolon välille. Täysin ilman ihmissuhteita ei kuitenkaan kannata elää, koska ilman turvaverkkoa voi joutua ongelmiin. Jos mahdollista, etsi ympärillesi samanhenkisiä ihmisiä, jotka arvostavat rauhaa ja joihin ei tarvitse olla ihan koko ajan yhteyksissä.
t. introvertti, joka uupuu pahasti ihmisten seurassa
Mä olen aina ihmetellyt tuota että mihin ihminen jotain turvaverkkoja tarvii tässä yhteiskunnassa, jossa verorahoilla kustannetaan se tarpeellinen turvaverkko, niin ettei tarvi kenenkään roikkua ihmissuhteissa joissa ei halua vain sen takia, että niitä ihmisiä voisi tarvita esim. sairauden tai työttömyyden tullen.
Jotenkin ikävä ajatus, että ollaan ihmisen kanssa tekemisissä ei siksi, että olisi yhteistä ja haluttaisiin, vaan jonkun oman turvaverkkotarpeen takia. Ei moni varmaan tykkäisi siitä, jos ystävänä pitämänsä tunnustaisi, että en minä kyllä sun kanssa niin muuten ehkä välittäisi olla, mutta kun tarvin turvaverkkoja pahan päivän varalle...
Totta toki tämäkin. Minun filosofiani on sellainen, että yksinolo on nautittavaa silloin, kun se on oma valinta. Jos on pakko olla yksin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ketään ei ole lähellä, se kävisi ainakin minulle nopeasti ahdistavaksi. Tätä tarkoitan turvaverkolla. Samalla lailla ihmisten kanssa on mukavaa olla omasta tahdostaan, mutta sosiaalinen pakkosyöttö ahdistaa. Ehken vain sitten ole niin extreme-erakko, vaikka ihmisten seura väsyttääkin.
Olen huomannut kaipaavani yhä enemmän omaa rauhaa. Kavereita on, mutta niitä ei tule nähtyä kuukausiin. Tuntuu, että energia ei riitä semmoiseen ja siitä on huono omatunto. Työssäni joudun väkisinkin olemaan sosiaalinen ja tuntuu, että vapaa-ajalla ihmiskontaktit pikemminkin syövät voimavaroja kun tuovat niitä. Puoliso valittaa kun en aina jaksa kommentoida hänen jatkuvaa monologiaan, mietin omiani enkä jaksa ylläpitää jatkuvaa suunsoittoa ilman mitään sanottavaa. Kyllä minä kavereistani tykkään, tarvitsen vaan todella paljon omaa tilaa ja aikaa. Jotenkin tuntuu, että kesällä sitä jaksaa olla sosiaalisempi, talvi menee horroksessa. Ei se tietysti niille ystäville ole kivaa tai reilua ja kyllä sen jo huomaa että ei nekään jaksa enää kysellä, että koska nähdään. En syytä niitä, mutta mä en vaan jaksa. Sen selittäminen loukkaamatta on todella hankalaa ja usein tulee keksittyä kaikenlaisia verukkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo kirjoitti:
Hakeudu enemmän omiin oloihisi, etsi balanssi hälinän ja yksinolon välille. Täysin ilman ihmissuhteita ei kuitenkaan kannata elää, koska ilman turvaverkkoa voi joutua ongelmiin. Jos mahdollista, etsi ympärillesi samanhenkisiä ihmisiä, jotka arvostavat rauhaa ja joihin ei tarvitse olla ihan koko ajan yhteyksissä.
t. introvertti, joka uupuu pahasti ihmisten seurassa
Mä olen aina ihmetellyt tuota että mihin ihminen jotain turvaverkkoja tarvii tässä yhteiskunnassa, jossa verorahoilla kustannetaan se tarpeellinen turvaverkko, niin ettei tarvi kenenkään roikkua ihmissuhteissa joissa ei halua vain sen takia, että niitä ihmisiä voisi tarvita esim. sairauden tai työttömyyden tullen.
Jotenkin ikävä ajatus, että ollaan ihmisen kanssa tekemisissä ei siksi, että olisi yhteistä ja haluttaisiin, vaan jonkun oman turvaverkkotarpeen takia. Ei moni varmaan tykkäisi siitä, jos ystävänä pitämänsä tunnustaisi, että en minä kyllä sun kanssa niin muuten ehkä välittäisi olla, mutta kun tarvin turvaverkkoja pahan päivän varalle...
Kun sairastut niin saatat tarvita apua yllättävissä asioissa, sillä elämä voi mennä hyvinkin vaikeaksi ja yhteiskunta ei kaikkea tukea kustanna. Esimerkiksi vaikka että Kela-taksia ei saa käyttää ellet ole todistettavasti niin kipeä että julkisilla et millään pääse. Siitä että saatko maksusitoumusta julkisilla tehtyihin matkoihin voit joutua tappelemaan sossun kanssa, mikä ei ole kovin mukavaa jos et muutenkaan jaksaisi mitään ylimääräistä. Olisi aika paljon helpompaa jos olisi kaveri jolle heittäisit vaikka bensarahaa, ja apteekissa ja kaupassa pääsisit käymään vielä vaikka samaan reissuun. Ei kannata kyllä sairastua ellei ole rahaa tai ystäviä.
Olen huomannut että nautin sosiaalisuudesta joskus. Ne tilanteet ovat yleensä alkoholilla hieman avitettuja, ja sellaisia että ei ole teennäisen jäykkää. Keskusteluissa on lennokkuutta ja luonnikasta dialogia.
Keskusteluissa ei tarvitse vääntää rautalangasta asioita, ja voi puhua omaan tahtiinsa, eikä hitaasti ja kärsivällisesti artikuloiden niinkuin vajaaälyiselle. Eikä tarvitse olla koko ajan varpaillaan sen toisen suhteen, käsittääkö hän väärin ja loukkaantuu.
Toisten ihmisten kanssa on vaikeampi keskustella kuin toisten. Ylläri.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sä olet vain väsynyt ja tarvitset nyt hetken lepoa? Itsekin vetäydyn välillä täysin. Laitan puhelimen kiinni, enkä käytä sosiaalista mediaa. Luonnossa oleskelu on hyvää terapiaa ja vie ajatukset muista ihmisistä pois... Sitten jaksaa taas.
Tämä on hyvä.
Sinulla aapee on Liisa ympärilläsi kaikkea. Itse voit laittaa rajat.
Sitten, jos kauan voit taas ottaa yhteyttä.
On ihan sallittua olla miten on.
Ja jos et kaipaa kontakteja niin sitten et. Se in hyvä.
Olet just hyvä oma itsesi.
Minä välillä haluaisin, mutta sitten huimaan etten jaksakaan. Ehkä stressi ja liika suunnittelu ln vaan liikaa.
Paras olisi ekstempore, mutta tuntuu ne olevan niin haastavia, kun porukalla kalenterit niin täysiä. Kai.
Alue: Aihe vapaa
No sitten voi välttää sosiaalisia tilanteita.
Itse olen jo yli nelikymppinen erakkoluonne. Töissä käyn, mutta työnikin olen valinnut niin että vain vähän joutuu olemaan sosiaalinen (koodaan, pääosin etänä kotoa). Työn ulkopuolella en harrasta ihmissuhteita ollenkaan, paitsi velvollisuudentunnosta ehkä kerran kuussa käyn vanhempiani katsomassa. Mutta muuten viihdyn yksikseni kotosalla ja luonnossa liikkuen, vapaana sosiaalisuuden taakasta.