Lue keskustelun säännöt.
Jani Toivola pitkälle sairaslomalle, mitä mieltä?
besservisser
08.02.2017 |
Syynä masennus ja uupumus. Ikävää, että on noin masentunut. Herää kuitenkin kysymys, että miksi piti hakea eduskuntaan, kun on vielä yh ja tiukilla oman kertomansa mukaan valmiiksikin...Vapaaehtoisesti kun siihen yksinhuoltajuuteenkin on lähdetty. Ehkä ei kannata uudelle kaudelle ainakaan hakea, vaan hommata säännöllisempi helppo päivätyö.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Näkee, että eniten ovat äänessä ne, jotka eivät tiedä ko. sairaudesta, sairauslomista tai mistään muustakaan mitään.
Suurin ongelma on selvästikin kansanedustajan tehtävä, puoluekanta ja sukupuolinen suuntaus ja sekös palstailijoita vituttaa ja aina kun vituttaa niin pitää nälviä kaikkein törkeimmillä heitoilla mitä pieneen mieleen tulee.
Joku työn sankari tekee masentuneena duunia ja vihjaa, että kyllä sillloin pystyy kaikki muutkin tekemään. Joku ei ole saanut vuoden sairauslomaa ja vituttaa, vituttaa niin paljon ja se on Toivolan syy saatana!
Persujen Tony Halmeella oli tuomioita kansanedustajana ja pitkiä sairauslomia itse aiheutetusta syystä, mutta eihän sitä toki voi verrata Toivolaan, eijei. Tony oli isäm maan asijalla. Tonya pitää muistaa hattu päästä ottaen.
Toimi Kankaanniemi jäi sairauslomalle seksiviestien takia. Mutta hän onkin persu eli homma on okei.
Olli Immosella on selittämättömiä poissaoloja vaikka kuinka paljon (syy: "muu poissaolo") mutta eihän häntä saa kritisoida kun on oikea puolue. Ollilla on ollut muutenkin vaikeaa henkisesti kun kiusaavat julkisuudessa.
Menkää lukemaan eduskunnan pöytäkirjoja niin saatte lisää riekkumisen aiheita.[/quote
Ihana :) Kiitos!
T. Keskivaikea uupunut joka järkyttyneenä seuraa tätä keskustelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jani taisi jossakin haastattelussa kerran sano, että lapsen hoito n todella raskasta ja varsinkin yksinhuoltajana. Ei tahdo miehet jaksaa. Kun ajatellaan miten paljon naisia on yksinhuoltajina niin kyllä heidän arvostuksensa on ihan pohjassa. Kuinka moni mies ihan oikeasti jaksaisi sitä arkea, mitä nämä naiset käy läpi. Janillakin on sentään kunnon palkka, ei ole taloudellisia huolia. Jos miehet olisi yleensä niitä yksinhuoltajia niin kyllä olisi yksinhuoltajuuden arvostus huipussaan. Mutta kun tätä raskasta arkea hoitaakin naiset, saa osakseen enimmäkseen halveksuntaa ja vähättelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On minullakin ollut vakava masennus ( psykiatrin diagnosoima), olen käynyt terapiat yms, vuosikausien lääkitykset. Mutta aina oli pakko käydä töissä, huvitti tai ei. Ja normi-ihmiselle ei todellakaan anneta heti jotain puolen vuoden sairaslomaa, jos et ole psykoosissa. Ei se masennus myöskään välttämättä työntekoa estä; sitä on niin erilaista sitäkin. Työuupumukseen vois auttaa ihan työpaikan vaihto.
En taida sitten olla normi-ihminen, kun lääkäri pamautti minulle "keskivaikea masennus" -diagnoosilla heti tasan vuoden sairaslomaa. Olin siinä vaiheessa opiskelijana
Itse olen sairastanut psykiatrin diagnosoimaa keskivaikeaa masennusta ja lisäksi ahdistushäiriötä viimeiset kolme vuotta. Arvaa montako sairaslomapäivää sairauden takia? Pyöreät nolla, koska en aio jäädä sängynpohjalle tekemääm olostani vielä surkeamman. Pitkä töistä poissaolo voi sysätä pois työmarkkinoilta ja vaikeuttaa työnsaantia joka taas syventää ongelmia. En aio ottaa sitä riskiä.
Tuo on sinun valintasi ja hienoa jos tuohon kykenet. Ethän kuitenkaan syyllistä niitä, jotka eivät siihen kykene. Psyykkiset sairaudet ovat aina yksilöllisiä niin kuin varmasti tiedät. Yksi tapa toimii yhdellä, toinen toisella. Sinä pärjäät noin, toinen tarvitsee vuoden sairausloman. Tärkeintä, että kukin saa toipua itselleen sopivalla tavalla.
Tarkoituksena olikin, että vaikka lääkäri kirjoittaa sairaslomaa, ei sitä ole pakko käyttää. Jo aiemmin olin pahemmin sairas, mutta niin vaan kampesin itseni sängystä ylös kouluun, vaikka olo oli hirveä ja tuska melkein järjiltä vievä. Jos tuolloin olisin jäänyt kotiin olisin varmaan jo eläkkeellä. Joka kerta olen lääkärille sanonut, että tämän takia en ota sairaslomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset sairastaa eri tavoin masennusta. Itselleni ehdotettiin jopa sairaalahoitoa, mutta silti pystyin käymään töissä. Minua itseäni ei olisi auttanut yksin kotona oleminen, siihen aikaan ei ollut perhettä. Minulla oli toimintakykyä sen verran, että pystyin töihin. Olin järjettömän tuskainen ja ahdistunut, mutta lääkityksen turvin pystyin menemään töihin hyvin nopeasti, vaikka minut luokiteltiin ns. vakavaksi tapaukseksi sairaskertomusten perusteella ja pääsin mm. kelan terapiaan. Mutta tuo on yksilöllistä. Itselläni on suuri velvollisuudentunto ja en jää töistä pois vaikka olisi ehkä aihettakin. Ehkä sekin on osa masennukseen taipuvaa luonnettani. En siis jää pois töistä, koska tulee todella huono omatunto. Itselläni on asiasta kokemusta ja on kyllä vara epäillä sitä, että ainakin ns. kroonisissa masennuksissa se kotona oleminen ei välttämättä mitenkään paranna tilannetta ns. akuuttivaiheen jälkeen. Masennus ja työuupumus taas eivät ole sama asia. Tuo Jani vaikuttaa jotenkin uupuneelta, ainakin naistenlehtien mukaan enemmän valittanut uupumustaan...
Olen samanlainen, että tulee huono omatunto sairaslomalla, vaikka olisin kauheassa oksennustaudissa tai kuumeessa. Kirjoitin tuolla aiemmin, että KELA esti työntekoni masennusaikana vaikka lääkäri kirjoitti lausunnon, jossa työntekoa pidettiin kuntouttavana. Olin siis päätoiminen opiskelija ja olin osa-aikatöissä. En pystynyt enää opiskelemaan, sillä se vaati aivotoimintaa (toisin kuin työni) ja luennot meni itkun pidättämiseen. Töissä olisin kyllä halunnut käydä, sillä pelkäsin jäädä kotiin vain "märehtimään". Totuuden nimissä pitää kyllä myöntää, että pelkäsin myös pomoani, joka ei koskaan ollut pitänyt minusta ja vihasi saikuttelua (mitä minulla ei monen vuode aikana kyllä ollut montaa päivää!!). Loppujen lopuksi tekemättömyys varmasti pahensi oloani ja pitkitti toipumista. Jouduin myös lähtemään töistäni, sillä en kestänyt pomon jatkuvaa pommittelua ja haukkumista (kyllä suoraa haukkumista päin naamaa) sairaspoissaolojen vuoksi. Nyt olen työtön, eikä työtä ole helppoa saada. Lieneekö syynä juuri pitkään ollut tauko työssä, joka saa rekryjen karvat pystyyn..?
Jotkut pomot eivät ymmärrä masennusta. Sain soittoja kotiin ja painostusta pomolta tulla töihin, sairasloman kesto myös olisi pitänyt tietää etukäteen vaikka se oli vaikeaa koska sain lomaa viikoksi kerrallaan. Pomo ajatteli että olen laiska ja lintsaan koska enhän oikeasti ollut sairas (ei ollut jalka murtunut tai keuhkokuume).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On minullakin ollut vakava masennus ( psykiatrin diagnosoima), olen käynyt terapiat yms, vuosikausien lääkitykset. Mutta aina oli pakko käydä töissä, huvitti tai ei. Ja normi-ihmiselle ei todellakaan anneta heti jotain puolen vuoden sairaslomaa, jos et ole psykoosissa. Ei se masennus myöskään välttämättä työntekoa estä; sitä on niin erilaista sitäkin. Työuupumukseen vois auttaa ihan työpaikan vaihto.
En taida sitten olla normi-ihminen, kun lääkäri pamautti minulle "keskivaikea masennus" -diagnoosilla heti tasan vuoden sairaslomaa. Olin siinä vaiheessa opiskelijana
Itse olen sairastanut psykiatrin diagnosoimaa keskivaikeaa masennusta ja lisäksi ahdistushäiriötä viimeiset kolme vuotta. Arvaa montako sairaslomapäivää sairauden takia? Pyöreät nolla, koska en aio jäädä sängynpohjalle tekemääm olostani vielä surkeamman. Pitkä töistä poissaolo voi sysätä pois työmarkkinoilta ja vaikeuttaa työnsaantia joka taas syventää ongelmia. En aio ottaa sitä riskiä.
Tuo on sinun valintasi ja hienoa jos tuohon kykenet. Ethän kuitenkaan syyllistä niitä, jotka eivät siihen kykene. Psyykkiset sairaudet ovat aina yksilöllisiä niin kuin varmasti tiedät. Yksi tapa toimii yhdellä, toinen toisella. Sinä pärjäät noin, toinen tarvitsee vuoden sairausloman. Tärkeintä, että kukin saa toipua itselleen sopivalla tavalla.
Tarkoituksena olikin, että vaikka lääkäri kirjoittaa sairaslomaa, ei sitä ole pakko käyttää. Jo aiemmin olin pahemmin sairas, mutta niin vaan kampesin itseni sängystä ylös kouluun, vaikka olo oli hirveä ja tuska melkein järjiltä vievä. Jos tuolloin olisin jäänyt kotiin olisin varmaan jo eläkkeellä. Joka kerta olen lääkärille sanonut, että tämän takia en ota sairaslomaa.
Jos minä en olisi ollut sairauslomalla paria kuukautta, olisin varmasti ollut pian työkyvytön ja syvemmin masentunut.
Joten tämä ehkä tulee sinulle yllätyksenä, mutta olemme kaikki yksilöitä, erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa myös se, että jotkut lääkärit määräävät helposti sairauslomaa ja toiset ei millään. Lääkäritkin ovat vain ihmisiä. Jotkut lääkärit käyttävät sellaista koodia, että sillä saa vain palkatonta sairauslomaa ja osa taas tekee toisin.
Taitaa olla Janilla sydänsuruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Besserwisserille: On varmaan parempi olla olematta besserwisser lukemansa lehtijutun perusteella ja suoda ihmiselle itselleen täysi oikeus päättää esim. siitä, hakeeko seuraavalle kaudelle. Melko lannistavaa olisi Toivolan lukea tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homon ei kannata haluta lasta ja yksinhuoltajuutta. Polla ei kestä.
On tässä pitänyt jaksaa olla totaali yh ja hoitaa useampi lapsi ja käydä töissä. Ei ole aikaa olla masentunut.
Toivola on uikuttava homo."Hei mut kun mä haluun lapsen"
Mistä tiedät, että homoilla ei polla kestä yksinhuoltajuutta? En ole ennen kuullutkaan asiasta ...
Jos sinulla on useampi lapsi, olet siinä mielessä päässyt yhden lapsen yksinhuoltajaa helpommalla, että lapsilla on ollut toisistaankin seuraa ja todennäköisesti siksi myös jonkinasteista turvaa verrattuna yhden lapsen yksinhuoltajaan. - Lisäksi masennus ei ole kiinni siitä, onko siihen aikaa vai ei; et vaikuta olevan ollenkaan perillä masennuksesta sairautena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin tämmöisen jutun ja mikä ihmeen metsikkö?? Siis harrastanut seksiä jossain metsässä.. 🤔
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/seksia-taivasall…
Kuka sitä lasta muuten nyt hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin tämmöisen jutun ja mikä ihmeen metsikkö?? Siis harrastanut seksiä jossain metsässä.. 🤔
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/seksia-taivasall…
Mahtaa sun seksielämä olla fantsua, jos tulee suurena yllätyksenä, että seksiä voi harrastaa muuallakin kuin vain sängysssä :D
No voi hele. Jos J.Toivola on masentunut, ja hän on sairaslomalla, siitä ei pitäisi kellään olla nokan kopauttamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on Janin kolmas sairasloma uupumisen vuoksi. Täällä vanha haastattelu viime lokakuulta, jossa kertoo kahdesta sairaslomastaan
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/uupumus-vei-jani…
Tsemppiä Janille, olet ihana <3
Ja teille älykääpiöille: Eiköhän ihminen ole oikeasti aika uupunut, jos itkee pyöräillessään töistä kotiin
Normi-äidin juttu, väsyttää niin paljon että itkettää vaan.
Jos yh masentuu niin eikö yleinen käytäntö ole ottaa lapset huostaan. Mites kansanedustajalla
Vierailija kirjoitti:
Jani taisi jossakin haastattelussa kerran sano, että lapsen hoito n todella raskasta ja varsinkin yksinhuoltajana. Ei tahdo miehet jaksaa. Kun ajatellaan miten paljon naisia on yksinhuoltajina niin kyllä heidän arvostuksensa on ihan pohjassa. Kuinka moni mies ihan oikeasti jaksaisi sitä arkea, mitä nämä naiset käy läpi. Janillakin on sentään kunnon palkka, ei ole taloudellisia huolia. Jos miehet olisi yleensä niitä yksinhuoltajia niin kyllä olisi yksinhuoltajuuden arvostus huipussaan. Mutta kun tätä raskasta arkea hoitaakin naiset, saa osakseen enimmäkseen halveksuntaa ja vähättelyä.
Mä arvostan yksinhuoltajia. Ovat todella kovia pärjääjiä.
Ihmettelen hieman hyvin toimeentulevien ja menestyneiden henkilöiden masennuksia, mutta toki itse en ole vastaavassa tilanteessa tai asemassa, joten mikä minä olen heitä "arvostelemaan". Välillä vaan vaikuttaa sille, että suunnilleen kaikki ovat tai ovat olleet masentuneita, mikä tietysti on valitettavaa. Saat / joudut lukemaan tällaisten parempiosaisten ihmisten masennuksista, milloin ei ole parisuhdetta ja hirveä itku... en koskaan löydä ketään ja kuukausien tai max. parin vuoden päästä ovat onnensa kukkuloilla uuden rakkaan kanssa suunnittelemassa häitä.
Sitten on ihmisiä (itsekin ikävä kyllä kuulun tähän kategoriaan), joiden on oikeasti hankalaa löytää ketään, on työttömyyttä (vaikka olen korkeasti koulutettu), mutta terveyttä löytyy ja ei tässä vaan pysty masentumaan, vaikka välillä tekisi mieli heittää pyyhe kehään - elämä ei ole helppoa ja pääosin jatkuvaa taistelua. Jos masennun, eihän minulla ole mitään mahdollisuutta löytää töitä tai parisuhdetta. Jos olisi töitä ja lapsi, josta pitää huolta, olisi elämälläni edes jokin tarkoitus ja olisin onnellinen. Tai ehkä minulla olisi sitten "varaa" masentua... en tiedä... tietysti olen pahoillani kaikkien masentuneiden puolesta, sillä kyseessä vakava asia kuitenkin.
Moni muu on kuitenkin paljon huonommassa tilanteessa itseeni verrattuna, joten yritän pitää mielen virkeänä, vaikkei tuo aina niin helppoa ole. Pakko vaan jatkaa yrittämistä, iloita vähistä hyvistä asioista elämässäni ja sitten nokka kohti uusia lukemattomia pettymyksiä ;)
Mua ei Toivola kiinnosta mutta lapsen osaa säälittelen. Onpa kiva lapsen isompana lukea leikekirjoista, miten iskän koko elämä ja terveys romahti kun hän syntyi. Tietysti sen jälkeen, kun suurin syntymähype oli lehdiltä rahastettu. Lapsesta tulee väkisinkin julkisuuden henkilö ilman että häneltä on kukaan kysynyt yhtään mitään.
Jani voisi palkkarahoillaan rekrytä vaikka oman hoitajan kotiin, joka laittaisi ruoan ja siivoaisikin. Paremmin sillä menee kuin normaaleilla, sairauden myötä köyhyysrajan alle tipahtavilla tavismasentuneilla.
Toivon, että hänen vointinsa paranee.