Hei sinä omillaan asuva, ehkä jo perheellinen aikuinen ihminen

Minuakin vähän harmittaa joskus kuunnella kuinka aikuiset ihmiset saa taloudellista apua vanhemmiltaan, kun meidän perheessä ei sellainen ole koskaan ollut tapana. Vanhemmilla olisi kyllä varaa auttaa, mutta heidän periaatteensa on aina ollut että jokaisen pitää pärjätä omillaan. Ja ollaan pärjättykin, vaikka tiukkaa on joskus tehnytkin, mutta toki tiukkaa on tehnyt aikanaan vanhemmillanikin kun ovat omaisuuttaan kerryttäneet joten toki ovat sen ansainneet, enkä oletakaan että sitä pitäisi meille lapsille jakaa.

Mä olen saanut aika paljon, mutta mun vanhemmat on varakkaita. Opiskellessa minulle ostettiin opiskelija-asunto (oli vanhempien omistuksessa ja asuin ilmaiseksi) ja auto. Sekä oli käytettävissä Stockmann-maksukortti jonka laskut vanhemmat maksoi. 

Kun valmistuin, ajattelin etten enää tarvitse mitään rahaa vanhemmilta koska mulla on hyväpalkkainen työ teknisellä alalla. Mutta kyllä he on minua silti halunneet autella enkä minä nyt vastaankaan laita, koska tiedän ettei se ole heiltä vähistä pois. Esim. kun sanoin taannoin että aion vaihtaa auton, isä laittoi kymppitonnin tililleni avustukseksi. Aina kun käyn vanhemmilla, isä lykkää viisikymppisen tai pari mukaan "bensarahoiksi", kun viitsin tulla niin kauas käymään. Se on heidän yksi tapansa osoittaa välittämistä, joten kokisin vääräksi torjuakaan.

Sitten on niitä, jotka selittävät "mitään en ole saanut, itse kovalla työllä jne", vaikka omat vanhemmat tukevat :D

Minä sain vanhemmilta opiskeluaikana kk-rahaa vaikka en enää asunut kotona ja olin avoliitossa.. Helpotti elämää.

Muutin 19-vuotiaana kotoa pois enkä sen koommin ole saanut vanhemmiltani rahaa enkä mitään muutakaan apua. Ajattelin itsekin, että haluan pärjätä omillani. Miehelläni sama juttu, hänen vanhempiaan tosin olemme me joutuneet auttamaan myös rahallisesti konkurssin jälkeen.

Ei saada rahallista apua. Tai anoppi ja appi anto 50e lahjakortin joululahjaks, mutta eipä muuten. Ei kyllä olla oltu vaillakaan. Naapuri kyllä kuuluu avustavan taloudellisesti tyttäriään, toisella kaksi lasta. Mutta mun mielestä vanhempien ei kuulu maksaa täysi-ikäisten lasten elämää. En oo katkera, enkä kateellinen.

Ihan riittää, että saadaan joskus kotiapua..

Kuinka usein? 

Ei kai sillä ole mitään merkitystä vaan määrällä. 

En saa mitään enkä ole tarvinnutkaan. Vahnempani ovat hyvin varakkaita ja saan sitten aikanaan. Meillä on opetettu, että omalla työllä pärjätään. 

Nykyään satasen synttärilahjaksi ja jouluna. Aiemmin opiskelijana ja työttömänä sain tosi paljon apua, vanhemmat mm. maksoivat kaikki vakuutukseni, auttoivat välillä vuokranmaksussa ja maksoivat auton huoltoja. Nyt kun olen töissä, en enää tarvitse taloudellista apua joten en saa sitä.

Äitini lahjoittaa minulle sen verran mitä saa verottomasti lahjoittaa, oliko se nyt 3 999 euroa kolmen vuoden välein, en muista tarkkaan. Minusta se tuntuu hölmöltä, mutta sijoitusneuvoja oli sitä mieltä että se on viisasta, koska se pienentää tulevia perintöveroja. En tarvitsisi tuota rahaa, minulla on riittävästi itsellänikin. Isäni on jo kuollut ja häneltä sain ison perinnön.

En ole saanut rahallista apua enää aikuisena. Päin vastoin, olen pyrkinyt  maksamaan pienituloiselle äidilleni kaikki takaisin, mitä häneltä olen saanut.

Minä sain apua ja annan sitä lapsillenikin. Lapsenlapselle ostan toppapukuja ja tarvikkeita, maksan vakuutuksia ja lomamatkoja ja puhelimia, myös kodin elektroniikkaa ja muuta aikuisille lapsilleni ja lainaan autoa ja rahaa. T. Yh

Minulla kesti vuosia kituutella köyhänä opiskelijana, että ylpeyteni kesti pyytää vanhemmilta apua. Aikaisemmin olin siis antanut jopa vanhempieni ymmärtää, että minulla menee hyvin ja saan opiskelujen ohessa töistä mukavasti rahaa, vaikka todellisuudessa elin pitkiäkin aikoja aivan pa:na. 

Vanhempani ovat varakkaita ja tiedän, että rahaa saisin milloin vain pyytämällä, mutta minulle on tärkeää tulla omillani toimeen. Olen viimeisen parin vuoden aikana joutunut pyytämään pari kertaa rahaa vuokraan, silloin kun yllättävät menot ovat kaataneet talouden. Samaten jouluna isäni osti minulle lennot Suomeen, kun itsellä ei ollut yksinkertaisesti varaa. 

Mielestäni on todella ok, että vanhemmat auttavat myös täysi-ikäisiä lapsia. Maailma on varsinkin opiskelevalle nuorelle usein hankala paikka, joten varsinkin jos rahaa vanhemmilla on, niin miksi sitä pankkitilillä makuuttaa jos perheenjäsenellä olisi oikea tarve? 

En saa rahaa. Vanhemmista vain toinen elossa, hän on alkoholisti, ja on rahasta "pulaa". En edes kehtaisi pyytää rahaa ihmiseltä, jolla on heikompi rahatilanne kuin itselläni. Olisihan se kiva, jos saisi rahaa tarvittaessa tai ylipäätään, että löytyisi itseä rikkaammat vanhemmat, joita voisi jollakin tavalla katsoa "ylöspäin" (asiat hallussa jne.), se toisi tietynlaista turvallisuudentunnetta.

Muistan kun viimeksi lukion aloittaessani sain jonkun 20 €, ei ollut silloin vielä alkoholisoitunut ja raha-asiat olivat ihan kunnossa. En kaipaa vain rahaa, vaan ylipäätään sitä tunnetta, että olisi turvaverkko, itseä aikuisempi vahva ja kykenevä ihminen, sellainen hyvä esimerkki. Haikeana muistan tosiaan sen tunteen, kun vanhempani kykeni antamaan minulle 20 euroa, hän oli silloin vahva. Nykyään turha toivoa minkäänlaista, edes rahatonta apua, vaikka olisin minkälaisessa pulassa tai ahdistuksessa, ei siihen alkoholistiin oikein voi luottaa.

Pärjään kyllä, mutta harmittaa miten toinen ihminen on muuttunut heikoksi ja avuttomaksi. Sekin olisi parempi, että olisi vahva vanhempi, joka ei anna rahaa vain piheyttään, periaatteesta tms. syystä.

Saisin varmaan, jos vanhemmillani olisi rahaa. Nyt se on toisinpäin, olen "lainannut" heille johonkin haihatuksiinkin. Olen siis vähävaraisena pihistellen säästänyt ja se harmittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sitten on niitä, jotka selittävät "mitään en ole saanut, itse kovalla työllä jne", vaikka omat vanhemmat tukevat :D

Joo, kyllä jos ihan kelle vaan antais ilmaiseksi muutaman satasen vuodessa niin menestys olisi automaattisesti taattu vai mitä ihmettä tarkoitat?

En saa, en ole koskaan saanut kotoa poismuuttamisen jälkeen. En ole koskaan ajatellutkaan että sieltä pitäisi tulla rahaa vielä aikuisenakin. Meillä on kyllä hyvät välit eikä vanhempanikaan mitään köyhiä ole jos eivät erityisen varakkaitakaan.

Saan rahallista apua kun tarvitsen. Täytyy kuitenkin olla äärimmäinen hätätilanne, että sellaista lähden pyytämään. Sen verran hyvin on iskostettu päähän, että raha ei tipu taivaasta ja itse on elonsa kustannettava. Opiskeluaikana otin enemmän apua vastaan, kun ei ollut töitä, joista olisi rahaa saanut. Nyt ei tulisi mieleenkään vanhempien eläkkeistä ruinata. Sanovat kyllä, että se olisi eräänlaista ennakkoperintöä ja mielellään auttaisivat. Itse vain en kehtaisi pyytää.

Vanhempani auttoivat rahallisesti kun olin opiskelemassa ja työttömänä, rahaa antavat lahjaksi jouluna ja syntymäpäivänä, autokoulun maksoivat myös ja antavat rahaa käteen muutaman kympin "silloin kun sattuu olemaan ylimääräistä". Eivät he rikkaita ole, mutta ei heillä ole juuri menojakaan. Todella kovasti olen heille kiitollinen, he ovat olleet huomattava apu. 

Opiskeluaikana tuettiin jonkin verran rahallisesti (n. 50 euroa kuussa) ja ensimmäisen oman asunnon laina taattiin. Nykyisin saan vanhemmilta noin 200 euroa joululahjarahaa. Lapseni saa myös usein rahaa lahjaksi (joitakin kymppejä vuodessa).

Olin pitkälle päälle nelikymppinen, kun sain rahan antamisen loppumaan. Summat eivät olleet isoja, kympeistä sataseen, mutta niiden myötä vanhemmat yrittivät kontrolloida, mihin meidän perheessä käytettiin rahaa. Vanhemmilleni ei todellakaan kuulu, mihin mieheni rahansa laittaa enkä minäkään sitä sietänyt.

Sen sijaan iloa tuotti se, kun lasten ollessa vauvoja vanhempani kylään tullessaan toivat vaippoja ja vastiketta, joskus mukana tuli ruokakassikin.

Omat lapset ovat vielä perheettömiä opiskelijoita. Heitä autamme siihen asti, että tutkinto on taskussa ja työpaikka tai muu toimeentulo tiedossa. Lapsille maksetaan kotimatka aina, kun kotiin haluavat tulla, vaikka ulkomailta asti. Maksamme vakutuusmaksut ja annamme rahaa tarvittaessa. Kesätöiden vuoksi kotiin saa tulla ja palkan saa pitää kokonaan itse.