Terveyskeskuksessa vähätellään aivan kaikkea! Koskaan et ole tarpeeksi sairas saadaksesi hoitoa

20 sulla oki sikäli hyvä lääkäri, että laittoi sinut ultraääneen.

Minua on aina hoidettu ja tarpeen tullen laitettu jatkot eteenpäin. Samoin miehellä homma toimii.

Ehkä nämä ainaiset valittajat eivät ymmärrä ettei heidän hoidolleen ole perustetta. Ei luulosairaita saada terveiksi vaikka kuinka tutkittaisiin. Pahimmat ovat nämä, jotka katsovat netistä itselleen diagnoosin ja hoidon ja mikään muu ei kelpaa vaikka lääkäri sanoisi mitä.

Ei Suomessa jätetä ketään kuolemaan.

Kyllä hoidetaan, jos on oikea vaiva. Yleensä syynä on se, että ihmiset hakee hoitoa ihan vääristä paikoista yms. Päivystykseen mennään poskiontelovaivan takia tai 6 viikkoa jatkuneen polvikivun takia. Sitten ihmetellään ja puistellaan päätä aulassa, ettei " mitään tapahdu ja kaikki menee ohi". No niin menee ja niin kuuluukin.  Terveysasemalle joutuu kiireettömissä vaivoissa jonottamaan ja niin joutuu melkein joka kunnassa lukuun ottamatta esim. varakkaita alueita satunnaisissa paikoissa ( käyttävät työterv.huoltoa ja yksityistä). Yllättävän paljon kyllä joillakin ihmisillä niitä käyntejä tuntuu terv.asemalle ja päivystyksiin riittävän, vaikka " koskaan ei aikaa saada tai mitään ei tutkita". Käyntitekstejä saattaa olla monta sivua saman vuoden aikana; keskimäärin ainakin kerran viikossa joko päivystyskäynti tai terv.asemalla käynti. Esim. pääkivun takia on tutkittu perusverikokeet, neurologiset testit, pää kuvattu, poskiontelot kuvattu, määrätty eri lääkkeitä ja annettu fysioterapiaa. Sitten naristaan " kun ei mitään apua saa" ja marmatetaan ettei arvauskeskuksesta saa mitään tutkimuksia eikä hoitoa. Niinpä. Kaikki on niin suhteellista.

Tässä kunnassa ei tutkita endometrioosia paitsi jos on lapsettomuusongelma. Ei edes, vaikka se aiheuttaa niin vaikeita kipuja, ettei voi olla työelämässä.

Minulla oli äkillinen pistävä mahakipu oikealla alavatsassa. Menin lääkäriin. Verikokeita otettiin kasapäin, ja ainut poimmeama oli liian alhainen hemoglobiini. Käskettiin mennä kotiin syömään rautaa, ja 3 kk kuluttua uusi verikoe. Ei mitään hjeita siitä, kuinka paljon sitä rautaa pitäisi syödä.

Ja minä en edelleenkään tiennyt, miksi mahaani sattui.

Hemoglobiini vain laski, vaikka söin rautaa.

Myöhemmin sain lähetteen sisätautilääkärille, kun hemoglobiini oli 99. Silloinkin tutkittiin mahaa, mutta vain päällisin puolin ultralla, eikä mitään löytynyt. Sain sentään täsmäohjeet anemian hoitoon.

Maitotuotteiden jättäminen kokonaan pois ruokavaliosta helpotti vatsakipua merkittävästi. Tällä hetkellä en syö mitään eläinproteiineja, mutta silti vatsaani joskus vähän sattuu, en tiedä miksi.

Moni sanoo minulle, että tällaisten vaivojen kanssa pitäisi aina ensin käydä lääkärissä, eikä alkaa omin päin hoitelemaan. Lääkärissä olen käynyt ihan kyllästymiseen asti, mutta kun ei sieltä apua löytynyt, piti alkaa itse kokeilemaan, mistä apu löytyisi.

Kaksi tuttavaani on kuollut, kun heidät on passitettu kotiin kehoituksin levätä ja ottaa buranaa. Toinen menehyi aivoverenvuotoon, toinen sydänlihastulehduksen vuoksi. Alle 40-vuotiaita kumpikin. Kumpikin hyväkuntoisia urheilijoita. Kolmannen henkilön kipujen syyksi väitettiin ensin vatsavaivoja ja sitten kystia. Hän kuoli pari vuotta sitten munasarjasyöpään.

Itsellä kesti oikean diagnoosin saaminen kroonisesta sairaudesta vain reilun vuoden verran. Jälkikäteen ajatellen sairauden tunnistaminen olisi vaatinut vain kykyä käyttää stetoskooppia ja tulkita kuulemaansa edes sinnepäin.