Hävettääkö lihavuus?

Ei hävetä. Se et syö niin paljo et lihoo ei oo liikaa syömistä, jos kysees on tyttö/nainen. Lihotin itteeni 5 vuotta tarkotuksella koska halusin kauniin lihavan vartalon ja hyvän, terveen olon. Nyt oon saavuttanu tavotteeni ja koitan pitää painon suunnillee tässä.

Kyllä. olen 170cm ja 72kg. Harmittaa lihavuus todella paljon. Ennen painoin 14kg vähemmän. 

Nyt jo pelkästään talvitakin laittaminen tuntuu kurjalta kun näytän vielä isommalta. Tulee olo, että kaikki katsoo kun vyöryn ulkona.

Joissakin tilanteissa hävettää, jos pitää riisuutua, vaikka lääkärillä. Uimahalliin tai -rannalle en myöskään halua mennä, mutta vaatteet päällä koen olevani ihan keskiverto. (Ylipainoa tänä aamuna 13,2 kg.)

Ei. Pitäiskö? 

Hävettää tietenkin.

Ei, ylipainoa 80 kg.

Ei hävetä, pituutta 163cm ja painoa jotain 72kg. Päinvastoin, olen ylpeä itsestäni, siihen nähden, että olen painanut liki 130kg, niin enpä keksi ainuttakaan syytä hävetä itseäni. 😊

Ei tippaakaan 165cm/149kg

Hävetti ihan mielettömästi. Nykyisin painan 52 kiloa ja olen 169cm pitkä, ennen painoin 98kg.

Hävettää 167cm/108kg tänä aamuna.

10kg tullut parissa kuukaudessa masennuksen takia lisää.

En ole ylipainoinen, enkä koskaan ole ollutkaan. En ajattele lihavista ihmisistä mitään pahaa, enkä kyylää heitä mitenkään erityisesti esim uimassa tai kuntosalilla. Olen silti melko varma, että mulle itelle tulis sellanen fiilis kuntosalilla, että kaikki kattois mua, jos olisin ylipainoinen.

Olen siis tällä hetkellä normaalipainoinen, ja mulla on jotenkin outo suhtautuminen vartalooni. Toisinaan olen ihan tyytyväinen itseeni, mutta toisinaan selluliitti reisissä ja raskausarvet saavat mut tuntemaan itteni huonoksi. Liikun kuntosalilla paljon ja syön ihan perus terveellistä kotiruokaa, mutta siitä huolimatta sitä hemmetin selluliittia on..

Ei hävetä itseäni ollenkaan. Ulkonäkö ei mulle muutenkaan ole mitenkään tärkeä asia elämässäni. t. nelikymppinen nainen, 165 cm, 85 kg.

Hävettää. Ja rajoittaa. Eikä se helpota ongelmaa ollenkaan jos ihminen on oppinut hukuttamaan negatiiviset tunteensa sokeri-rasva-mätön tuomaan hetkelliseen mielihyvähormonien tulvaan aivoissa. Nykyään kun hävettää vähemmän niin painokehitys onkin kääntynyt suotuisampaan suuntaan, mutta ne itseinhoiset, arvottomuuden tunteella sävytetyt päivät on niitä vaikeimpia.

Eli juu, häpeä ei kyllä auta painonhallinnassa yhtään.

Välillä hävettää enemmän tai vähemmän. Hävettää ostaa herkkuja tai jotain nopeaa vehnäistä suuhunpantavaa ja tiukahkoihin vaatteisiin pukeutuminen on kiusallista. En varsinaisesti ole ylipainoinen, mutta painoni on melko korkea ikäisekseni ja vartalon muoto vielä korostaa sitä.

Hävettää ihan törkeästi. En kehtaa mennä kunnolla salille tai lenkille edes, kun pelkään ihmisten pilkkaavan. 162/72. Ei tässä edes ole paljoa ylipainoa, mutta tämä raskauden jälkeinen vartalo ei vaan tunnu hyvältä. Joka tuutista toitotetaan, että olet surkea ihminen jos sinulla on ylipainoa. Pikkulapsiaika ei ole tekosyy olla lihava, vaan pitää ottaa omaa aikaa ja harrastaa liikuntaa ja syödä hyvin. Ei musta irtoa ainakaan kaikkeen ja nyt itsestä huolehtiminen on jäänyt kakkossijalle toistaiseksi.