Perinnön pysyminen suvussa

Fiksu pitää huolen että perintö pysyy suvussa, ahne ja ilkeä ei. Jos äitisi menee naisimisiin, peli on käytännössä menetetty. Avioehtokaan ei poista mm. lesken asumisoikeutta, jos äidilläsi on esim. talo.

avioehto - haloo..

Testamentti!

Mun äiti olisi tehnyt vastaavassa tilanteessa avioehdon, puhuttiin tästä joskus. Mutta jos sitä ei ole tehty ja ovat jo naimisissa eikä vainajakaan ole tehnyt testamenttia, ei voi pakottaa enää aviomiestä avioehtoon. Reilu mies toki siihen suostuu. 

Niin siis jos äitisi haluaa perinnön tulevan sinulle, hänellä on keinoja, samoin isovanhemmillasi olisi ollut. Sinulla ei ole mitään keinoa varmistaa, että sinä saat haluamasi perinnön.

Se varmistuu ihan sillä, että jos vainajalla on rintaperillisiä eli lapsia (tai näiden jälkeläisiä), niin puoliso ei peri, paitsi jos testamentilla hänet on perijäksi määrätty.

Leskellä on se asumisoikeus avioparin yhteisessä asunnossa, mutta se on ihan eri asia kuin periminen.

Vierailija kirjoitti:

Se varmistuu ihan sillä, että jos vainajalla on rintaperillisiä eli lapsia (tai näiden jälkeläisiä), niin puoliso ei peri, paitsi jos testamentilla hänet on perijäksi määrätty.

Leskellä on se asumisoikeus avioparin yhteisessä asunnossa, mutta se on ihan eri asia kuin periminen.

Jos puoliso on vähävaraisempi, hän saa osan omaisuudesta itselleen osituksessa. 

Rahat pitää äitisi mielellään muuttaa omaisuudeksi, jonka sitten sulkee avioehdolla pois. Koska jos ne ovat vain rahoina, niin nehän kuluvat helposti. Ne voi tuleva mieskin helpommin hassata, kuin kiinteän omaisuuden. Äitisi voi myös lahjoittaa tämän omaisuuden sinulle jo elinaikanaan, mutta pidättää itselleen hallintaoikeuden, jolloin hän saa omaisuuden tuotot ja vastaa myös sen kuluista. Ainakin asuntoon voi siis asettaa hallintaoikeuden, en tiedä voiko (tai kannattaako) esim. pörssiosakkeisiin.

Kiitos vastauksista. Eli siis testamentilla edesmennyt on voinut "määrätä" että haluaa perinnön pysyvän suvussa? Tai vaihtoehtoisesti sitten perijä avioehdollaan että perintö menee jälkeläisille? AP.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu pitää huolen että perintö pysyy suvussa, ahne ja ilkeä ei. Jos äitisi menee naisimisiin, peli on käytännössä menetetty. Avioehtokaan ei poista mm. lesken asumisoikeutta, jos äidilläsi on esim. talo.

Fiksu pitää myös huolen, perinnön arvon säilymistä, joka usein jää vaille huomioimatta tulevilla perijöillä, jos sen hetkisen omistajan voimat eivät siihen riitä.

Metsät ja kiinteistöt tarvitsevat jatkuvaa huoltoa ja kunnossapitoa, joka vaatii rahaa ja paljon työtä. Arvokiinteistönkin arvo voi romahtaa muutamassa vuodessa, jos kukaan ei huolehdi siitä.

Perintöä odotellessa, t. Kummeli

Aviopuolisot eivät peri tosiaan, jos heillä on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksu pitää huolen että perintö pysyy suvussa, ahne ja ilkeä ei. Jos äitisi menee naisimisiin, peli on käytännössä menetetty. Avioehtokaan ei poista mm. lesken asumisoikeutta, jos äidilläsi on esim. talo.

Fiksu pitää myös huolen, perinnön arvon säilymistä, joka usein jää vaille huomioimatta tulevilla perijöillä, jos sen hetkisen omistajan voimat eivät siihen riitä.

Metsät ja kiinteistöt tarvitsevat jatkuvaa huoltoa ja kunnossapitoa, joka vaatii rahaa ja paljon työtä. Arvokiinteistönkin arvo voi romahtaa muutamassa vuodessa, jos kukaan ei huolehdi siitä.

Mitä tuleva perijä voi asialle tehdä? Ei ne ole hänen omistuksessaan. Omistaja hoitaa ja maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Aviopuolisot eivät peri tosiaan, jos heillä on lapsia.

Omaisuus kuitenkin tasataan, joten selvyyden vuoksi on järkevintä tehdä avioehto, jos parin lapset eivät ole yhteisiä ja etenkin jos varallisuudessa on suuruusero puolisoiden välillä.

t. Äidin opit muistava

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Eli siis testamentilla edesmennyt on voinut "määrätä" että haluaa perinnön pysyvän suvussa? Tai vaihtoehtoisesti sitten perijä avioehdollaan että perintö menee jälkeläisille? AP.

Isovanhemmat olisivat voineet testamentilla määrätä, että heiltä jäävä perintö ei kuulu avio-oikeuden piiriin ja näin sulkea perinnön avio-oikeuden ulkopuolelle. Näin menetellen äidin puolisolla ei olisi oikeutta tuohon omaisuuteen, vaikka avioehtoa ei olisi.

Äiti puolestaan olisi voinut ennen naimisiinmenoa (tai sen jälkeekin, jos puoliso suostuu) tehdä tulevan puolison kanssa avioehdon, jossa tulevat perinnöt jätetään avio-oikeuden ulkopuolelle. 

Nyt tässä tilanteessa mikä on käsillä, jos isovanhemmat eivät ole tehneet testamenttia jossa lasten puolisot suljettaisiin avio-oikeuden ulkopuolelle, olisi kaikkein helpointa menetellä siten, että äiti kieltäytyy siitä perinnöstä, joka on nyt saamassa. Toisen vanhemman perinnönhän on jo saanut eikä varmaan tätä nyt tulevaa perintöä varsinaisesti tarvitse. Verotuksellisesti olisi edullista, että äiti kieltäytyy siitä ja näin perintö siirtyy yksillä veroilla suoraan seuraavalle polvelle.

Jos äiti ei halua kokonaan luopua perinnöstä mutta haluaa hiljalleen siirtää omaisuutta eteenpäin, siihen on monia keinoja. Elatuksen kautta voi siirtää verovapaasti, äiti voi maksella lastensa elatuskuluja ilman rajaa. On myös mahdollista ostaa perinnöllä jotain omaisuutta, jonka lahjoittaa ja johon pidättää hallintaoikeuden. Tämä pienentää lahjaveroa sitä enemmän, mitä nuorempi äiti on. Äiti voi ostaa esim. pörssiosakkeita ja lahjoittaa ne lapsilleen pidättäen hallintaoikeuden. Tällöin äiti saisi kuitenkin osingot itselleen. 

Jotkut ihmiset ovat kovin herkkähipiäisiä, kun puhutaan rahasta tai tulevista perinnöistä. Kannattaa siis tarkoin harkita, ottaako näitä asioita äidin kanssa puheeksi ja jos ottaa, miten sen tekee. Jotkut ovat haluttomia tekemään minkäänlaista perintöverosuunnittelua, pitävät sitä jonkinlaisena kieroiluna vaikka kyseessä on ihan lailliset keinot.

Kiitos kattavasta ja helppolukuisesta vastauksestasi nro 15! :)