Mies ei halua toista lasta

Kuulostaa siltä, että suhteenne ei tule kestämään tuli toinen lapsi tai ei.

Minusta on myös hyvin hyvin surullista, että mies ei saisi muuttaa mieltään näissä lapsiasioissa. Voihan mies ihan oikeasti haluta monta lasta aluksi, mutta vuosien kieriessä muuttuu mieli.

Jos olisin mies, tekisin tosiaan sen vasektomian jos tietäisin etten lapsia tahdo enkä kertoisi asiaa kellekkään. Sanoisin vaan etten voi saada lapsia.

Mikä siinä on, että kun nainen kertoo haluavansa lasta, heti alkaa alhaiset kommentit raskaaksi hankkiutumisesta miestä huijaamalla?

Vierailija kirjoitti:

Tehdä lapsi että sisarella olis leikkikaveri. Okei.

AP kertoi toivovansa myös itse tulevansa vielä kerran äidiksi, mikä kohta jäi ymmärtämättä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että kun nainen kertoo haluavansa lasta, heti alkaa alhaiset kommentit raskaaksi hankkiutumisesta miestä huijaamalla?

Siksi että niin naiset tekevät.Suhteen alussa naiset sanovat syövänsä pillereitä tai muuta.Jonkun ajan päästä naiset voivat ominpäin jättää ehkäisyn pois,asiaa ei katsota tarpeelliseksi kertoa miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehdä lapsi että sisarella olis leikkikaveri. Okei.

AP kertoi toivovansa myös itse tulevansa vielä kerran äidiksi, mikä kohta jäi ymmärtämättä?

Varmaan se sopii aloittajan miehellekin, mikäli aloittajalla on vaikkapa noin miljoona euroa tilillään ylimääräistä rahaa lapsen elättämiseen ja isomman asunnon hankkimiseen, noin aluksi.

Millainen naislapsi itkee "mutkun mä haluun"? Ja tällaiset katsoo olevansa vielä kelvollisia äideiksi?

AP:han on jo äiti. Hyväksy asia ja nauti olemassa olevasta lapsestasi! Eiköhän miehellä ole jo tarpeeksi

huollettavia. Elämänne helpottuu kun lapsi kasvaa. Entäpä jos väkisin tehty vauvasi on vakavasti sairas

tai vammainen? Taloutenne romahtaa ja tuskinpa miehesi jaksaa jäädä suhteeseen hoitamaan vauvaa

jota ei edes halunnut? Ajattele nyt järkevästi ja unohda vauvahaaveet!

Hyvänen aika sentään. Lukekaa uutisia joskus av-palstan sijaan ja pohtikaa, todellako haluatte pakottaa oman lapsenne syntymään tähän tuhoon tuomittuun maailmaan.

Kyllä ap:n olisi pitänyt tiedostaa, että miehellä on jo kaksi lasta ja taloudellisten resurssien raja on tulossa vastaan. Vain todella varakkailla on varaa hankkia neljä lasta, kolmeenkin lapseen tarvitaan jo hyvät tulot.

Toisekseen, ap:n lapsi on vasta 1-vuotias. Nyt on aivan liian aikaista edes harkita sitä seuraavaa lasta. Ei ole lapsenkaan etu, että toinen pusketaan siihen heti perään. Lapsella täytyy saada olla oikeus nauttia vanhempien jakamattomasta huomiosta ja hoivasta kunnes hän on riittävän iso olemaan se isosisko tai isoveli. Joku 5-vuotias on jo paljon valmiimpi ottamaan uuden tulokkaan vastaan. 

Nykyajan työmarkkinoilla kotiin ei voi jämähtää vuosikausiksi. Ennen kuin on aika miettiä toista lasta, on aika laittaa ensimmäinen lapsi päiväkotiin ja palata työelämään. Sitten vasta, kun pyörittää arkista rumbaa päiväkotilapsen kanssa, on paremmissa asemissa arvioimaan riittääkö oma jaksaminen sille toiselle lapselle ensinkään. 

Melkeinpä sanoisin, että ihanteellinen ikäero olisi 7 vuotta. Kun on vauvan kanssa kotona, koululaisen on mukava tulla äidin ja vauvan luokse kotiin. Eikä kesällä tarvitsisi murehtia siitä, kuinka pieni koululainen pärjää yksin kotona. Siinä vaiheessa kun nuorempi menee kouluun, 14-vuotias sisarus olisi hänen turvanaan ja auttaisi välipalan ja läksyjen kanssa.

Juuri lehdissä julkaistun tutkimuksen mukaan koira tai muu lemmikki lisää lapsen onnellisuutta enemmän kuin sisarus. Älä tee toista lasta ensimmäiselle leikkikaveriksi. Luot lapsille ihan hirveitä paineita siitä, että heidän pitäisi olla ylimpiä ystäviä.

Haluisin lisätä jo annettuihin kommentteihin että olisi hyvä jos äidit tajuaisivat odottaa sen pari vuotta ettei ihan heti vauvahuuruissa ruveta uutta pykäämään. Se on ihan tutkittu juttu että pää on hormooneista pyörällä noin kaksi vuotta jonka jälkeen loogisempi ajattelu ottaa taas vallan. Ja uskon tämän koska olen sen myös itse kokenut.

Vasta jälkeenpäin huomasin kuinka sekaisin vauvahuuruista olinkaan. Onneksi mieheni sai mua sen ajan toppuuteltua ja kahden vuoden jälkeen huomasin etten halunnutkaan toista lasta. Olin onnellinen esikoisestani ja vauvat ja niiden oheistuotteet eivät aiheuttaneetkaan enää pakko-oireita.

Enkä nyt väitä että kaikilla olis näin räikeetä, mut oikeesti, antaaka sille ajatukselle aikaa. Ne lapsetkin hyötyy kun eivät ole ihan peräkanaa. Ja kuten moni on jo sanonut, kyllä näissä asioissa mennään sen ehdoilla joka ei halua. Kyllä oma lapsiluku on niin henkilökohtainen asia että siihen pitää olla lupa itse vaikuttaa. Ja lapsenkin kannalta, pitäisi jokaisella olla oikeus olla haluttu, ei huijaamalla tai kiristämällä hankittu.

Vierailija kirjoitti:

Haluisin lisätä jo annettuihin kommentteihin että olisi hyvä jos äidit tajuaisivat odottaa sen pari vuotta ettei ihan heti vauvahuuruissa ruveta uutta pykäämään. Se on ihan tutkittu juttu että pää on hormooneista pyörällä noin kaksi vuotta jonka jälkeen loogisempi ajattelu ottaa taas vallan. Ja uskon tämän koska olen sen myös itse kokenut.

Vasta jälkeenpäin huomasin kuinka sekaisin vauvahuuruista olinkaan. Onneksi mieheni sai mua sen ajan toppuuteltua ja kahden vuoden jälkeen huomasin etten halunnutkaan toista lasta. Olin onnellinen esikoisestani ja vauvat ja niiden oheistuotteet eivät aiheuttaneetkaan enää pakko-oireita.

Enkä nyt väitä että kaikilla olis näin räikeetä, mut oikeesti, antaaka sille ajatukselle aikaa. Ne lapsetkin hyötyy kun eivät ole ihan peräkanaa. Ja kuten moni on jo sanonut, kyllä näissä asioissa mennään sen ehdoilla joka ei halua. Kyllä oma lapsiluku on niin henkilökohtainen asia että siihen pitää olla lupa itse vaikuttaa. Ja lapsenkin kannalta, pitäisi jokaisella olla oikeus olla haluttu, ei huijaamalla tai kiristämällä hankittu.

Ai niin ja ap:lle vielä: en toki sano että kenekään, edes sinun, täytyy omia unelmiasi uhrata. Jos mies ei halua lapsia enempää niin sinun ei auta kuin hyväksyä. Ja jos haluat enemmän lapsia, etsit jonkun joka sen toisen sun kanssa haluaa.

Mielestäni miehellä on oikeus muuttaa mieltään. Ja mielestäni lapsiasioissa mennään sen mukaan, joka ei halua.

Itse olisin halunnut toisen heti perään, mutta mies ei halua toista. Asia harmitti ja ahdisti aikansa. En kuitenkaan halunnut antaa sen tulla minun ja mieheni väliin, sillä rakastin ja rakastan miestäni ihan käsittämättömän paljon ja meidän onnellisella parisuhteella on suora yhteys myös lapsemme onneen. Minä rakastan miestäni ja lastani enemmän kuin jotain lasta, joka ei ole vielä syntynytkään. Et voi tietää millaista elämä kahden lapsen kanssa olisi tai edes sitä olisiko lapsi terve. Sinulla on yksi ihana lapsi. Keskity nauttimaan elämästä hänen kanssaan. Hän on kuitenkin vasta vuoden, etkä voi tietää millaiseksi elämä muotoutuu. Kun lapsi kasvaa ja elämä alkaa muuttua helpoksi, huomaat ajattelevasi, ettet enää edes haluaisi sitä toista.

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika sentään. Lukekaa uutisia joskus av-palstan sijaan ja pohtikaa, todellako haluatte pakottaa oman lapsenne syntymään tähän tuhoon tuomittuun maailmaan.

Tämä perustelu lapsien tekemättä jättämisen puolesta on niin turha ja kulunut. Kuinka surullinen ihminen ajattelee näin? Maailma on mitä on, mutta yksittäisen ihmisen elämä voi silti olla ihanaa ja rakkauden täyteistä.

Mulla on ikäeroa nuorempien sisaruksiin 7 ja 9 vuotta ja se on niin iso ikäero, että olis ollut se ja sama olisko niitä sisaruksia ollenkaan. Ollaan oltu jo lapsuudessa niin eri ikävaiheissa, ettei sellaista yhteistä lapsuuskokemusta ole muodostunut. Mulla ei juurikaan ole edes muistoja sisaruksista lapsena. Kokemus etilaisista elämänvaiheista on jatkunut aikiisuudessa, eikä nykyäänkään olla mitenkään erityisen läheisiä. Tekemisissä ollaan lähinnä vanhempiemme kautta.

Tämän vuoksi halusin omat lapset pienillä ikäeroilla.