Kumman pelastaisit palavasta talosta, vammaisen vai terveen vieraan lapsen?

vammaisesta ei koskaan veronmaksajaa, kun taas terveestä voi hyvällä onnella tulla kunnollinen veroja maksava kansalainen.

Sen kumman pystyisin, jos molempia en pysty pelastamaan. Filosofisesti he ovat minulle samanarvoisia: vieraita lapsia. Toki voisi ajatella, että vammaista tulisi alitajuisesti autettua ennemmin, hänelle voisi mahdollisesti olla vaikeampaa päästä omin avuin ulos.

Ap jäkättää filosofisesta dilemmasta vaikkei itse ymmärrä termiä. 😎

Olisivatko nämä kaksi siis soihtuna palavan kämpän tuulikaapissa, tuliseinää vasten silhuetteina oviaukkoon piirtyen, odottamassa pelastajaansa? Mistä tietäisin, keitä kaikkia pelastettavina olisi?  Pitäisikö pitää terveys- ja motivaatiokuulustelu siinä ovella selvittääkseni, kumpi ansaitsee tulla pelastetuksi?  Miten voisin ikinä varmistua, että myös se terveeltä vaikuttava ei ole muita ihmisiä hengiltä kiusaava adhd-narsisti-psykopaatti tai muuten vikopää? 

Näistä lähtökohdista pysyisin edelleen valinnassani, eli koiran pelastamisessa.

Heittäisin arpaa siksi, että tuossa tilanteessa pelastaisin sen, jonka helpoiten sieltä pihalle saisin, jos saisin. Koska itse tilanteessa se on luultavasti arpapeliä, saatko pelastettua ketään vai kaikki. Sikäli kuin tiedät, keitä talossa on ja häkä ja savu ei tapa sinuakin.