Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti, nyt yksin ulkomailla
Lohduton
06.02.2017 |
Pahoittelen jo ennakkoon avautumistani, mutta minulla ei ole tällä hetkellä oikein ketään kenelle puhua näistä asioista. Uskon täällä olevan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet elämässään jotain samaa. Kaikki kokemukset, neuvot ja ohjeet otetaan siis ilolla vastaan.
Olen kolmekymppinen nainen, ja opiskelen tällä hetkellä lyhytaikaisesti ulkomailla. Olin ennen lähtöäni ollut parisuhteessa yli kaksi vuotta, ja keskustelin kumppanini kanssa siitä, tuleeko suhteemme kestämään poissaoloni. Minä olin vakaasti sitä mieltä, että tulee kestämään. Olin lisäksi tulossa useita kertoja käymään Suomessa, ja jopa viettämään pidempiäkin aikoja siellä kesken opiskelun. Myös kumppanini vakuutti, että hän haluaa sen onnistuvan. Sanoin hänelle usein, että jos asiassa ilmenee mitään mistä hän haluaa keskustella, toivon hänen tuovan sen esille.
Kun kävin ensimmäisen kerran Suomessa, kaikki vaikutti olevan hyvin. Vielä joululomani alussa mikään ei vaikuttanut olevan pielessä, kunnes sitten aivan yllättäen jouluna kumppanini jätti minut. Hän ei suostunut puhumaan kanssani mistään. Hän sanoi ainoastaan, ettei rakasta minua enää. Hän ei ollut tuonut mitään tuntemuksia esille millään tavalla aiemmin. Se oli siis kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Yritin saada jonkinlaista keskustelua aikaan hänen kanssaan, mutta hän kieltäytyi. Emme ole vieläkään puhuneet. Hän on katkaissut kaiken yhteydenpidon. Minun piti matkustaa opiskelukaupunkiini toiseen maahan täysin epätietoisena siitä mitä tapahtui ja miksi. Meillä ei ollut mitään riitoja. Tuin häntä kaikessa ja meillä oli hauskaa yhdessä.
Nyt olen yksin vieraassa maassa. En tunne täältä paljoa ihmisiä. Masentaa ja ahdistaa. Olen jo hakenut itselleni apua, mutta olotilani ei ole siitä juuri muuksi muuttunut. Mietin oliko opiskelemaan lähtö elämäni typerin ratkaisu, vaikka toisaalta olen unelmoinut siitä kauan, ja mietin miltä se olisi tuntunut, jos olisinkin antanut opiskelupaikan pois.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun parisuhteeni päättyy näin, vaan olen tullut aiemminkin jätetyksi. Minusta tuntuu nyt, että olen jotenkin epäkelpo, kun aina käy näin. Kaikki ystäväni ovat joko perheellisiä tai pitkissä parisuhteissa. Alan tämänikäisenä olla huolissaan saanko koskaan rinnalleni ketään hyvää ihmistä, ja tulenko ikinä saamaan mahdollisuutta perheeseen.
Kommentit (22)
Olipa epäreilusti tehty kumppaniltasi. Tiedät itsekin, että rakastamisen arvoinen ihminen olisi tukenut päätöstäsi ja ollut sinulle rehellinen.
Ihan samaa en ole kokenut, mutta sanoisin silti, että todennäköisin syy miehen käytökseen on toinen nainen. En tiedä, miksi ei voinut heti asiaansa kertoa, vaan jätti juuri jouluun. Ehkä ei kestänyt syyllisyyttä? EHkä toinen nainen painosti?
Jaksamista! Keskity elämään siellä täysillä, ainakan sinun ei nyt tarvitse haikailla kotona olevaa kumppania. Olet tehnyt rohkean päätöksen kun lähdit ulkomaille opiskelemaan. Jos kykenit siihen, selviät tästäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannustiko mies ulkomaille lähtöäsi.
Jos kannusti ja tuki, niin onpa huonoa käytöstä.
Ehkä mies ei ollut sinun arvoisesi.
Kannustan sinua elämään elämääsi ja olemaan surematta ulkomaille lähtöäsi.
Kaikki uusi jää kokematta, jos jää aina paikoilleen.
Tosi harmi, jos mies ei suostu keskustelemaan asiasta. Olisi tärkeää selvittää tilanne, mutta toista ei voi pakottaa.
Tsemppiä :)
Vierailija kirjoitti:
Nauti ja pidä kivaa opiskeluissasi!
Samaa mieltä. Jätät ne itsetunto ulinat ja ylianalyysit odottamaan kotiin paluta ja nautit täysin rinnoin opiskeluistasi.
Opiskelusi on nyt tärkeintä, keskity siihen. Ei ole tosiaan kiva, kun toinen jättää ja vielä puhumatta. Tiedän tuon itsekin. Ja sen miten tuntee itsensä huonoksi, sekundaksi suorastaan, siinä tilanteessa. Mutta se on vain ylielettävä, ei voi mitään. Älä vertaa omaa elämääsi muiden elämään, kun et sinä oikeasti tiedetä millaista se on. Sinulla on asiat hyvin monessa suhteessa, ajattele sitä. Voi hyvin, kyllä sinä pärjäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa epäreilusti tehty kumppaniltasi. Tiedät itsekin, että rakastamisen arvoinen ihminen olisi tukenut päätöstäsi ja ollut sinulle rehellinen.
Ihan samaa en ole kokenut, mutta sanoisin silti, että todennäköisin syy miehen käytökseen on toinen nainen. En tiedä, miksi ei voinut heti asiaansa kertoa, vaan jätti juuri jouluun. Ehkä ei kestänyt syyllisyyttä? EHkä toinen nainen painosti?
Jaksamista! Keskity elämään siellä täysillä, ainakan sinun ei nyt tarvitse haikailla kotona olevaa kumppania. Olet tehnyt rohkean päätöksen kun lähdit ulkomaille opiskelemaan. Jos kykenit siihen, selviät tästäkin!
Epäreilusti...? Siis häh ? Eikö tuo nyt juuri ole se reilu ja suoraselkäinen tapa? Olisiko ollut parempi olla luulossa, että kaikki on hyvin ja tulla kotiin todetakseen, että suhde on päättynyt?
Eihän tuo kivaa ole, mutta silti reilua.
Ole onnellinen siitä, että valitsit tuon ulkomailla opiskelun ja toteutit sen, sinua olisi voinut jäädä harmittamaan, jos et olisi toteuttanut tuota.
Ehkä suhteenne ei sitten ollut sitä tekoa kuin ajattelit, tai juuri tuo toinen ihminen ei olisi sitä ollut? Jos jo tuo oli omiaan kaatamaan suhteenne, ehkä suhteenne olisi sitten jostain muusta myrskystä kaatunut ilman tätä episodia. Minusta tuo toinen toimi epäreilusti, kun ei antanut selityksiä. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumattomuus on raukkamaista ja ikävää sun kannalta, kun ei saa vastauksia kysymyksiin mitä päässä liikkuu. Sun kuitenkin kannattaa taistella nyt opinnot läpi, ajan myötä tuo parisuhteen päättyminenkin helpottaa, tiedät sen varmaan itsekin.
Voimia!
Loppupeleissä tärkeintä on mitä itse olet elämälläsi tehnyt. Tarkoitan että vanhempana kun muistelet asioita tai ihan urankin kannalta ainoastaan sun tekemiset merkkaa. Ihan sama oliko siinä vaiheessa suhdetta vai ei. Joillain on joillain ei, mutta silti sinä olet nyt ulkomailla opiskelemassa ja voit saada unohtumattomia kokemuksia ja kestäviä kontakteja. Mitä jotain miestä miettimään. Ihan tosissaan. Meri on täynnä kaloja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkat niitä opintojasi vaan, ja samalla suret erosurut läpi. Noin nyt vaan joskus ihmisen elämässä käy, ja sille ei voi mitään että se aikansa surettaa ja ahdistaa. Mutta siitä selviää, eikä sen takia kannata antaa muun elämän, kuten opintojen, mennä hukkaan. Jonain päivänä intensiivinen suru loppuu ja voit taas nauttia elämästäsi ilman miestä.
Nyt sinulla on elämäsi mahdollisuus nauttia elämästä, tutustua uusiin ihmisiin ja löytää ehkä uusi mieskin opiskelumaastasi! Älä heitä hyvää mahdollisuutta hukkaan vaikka masentaa. Jos mies sinut halusi jättää se olisi tapahtunut viimeistään palatessasi koska kyllä lyhyehkö kaukosuhdekin kestää jos on kestääkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä nauttia opiskeluajastasi :-)
Itse olin kaukosuhteessa reilun vuoden ajan, jonka jälkeen suhde päättyi.Tiedän sismmässäni että tuo mies rakastaa minua edelleen, kuten minä myös häntä. Kaukosuhteet eivät vain pidemmän päälle toimi. Omassa suhteessani kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta emme kumpikaan kestäneet sitä, että meillä molemmilla on täysin omat elämämme eri maissa. Puhelimet on toki keksitty, mutta ei se sama asia kuitenkaan ole. Tuntui siltä, kuin molemmat halusimme päättää suhteen, mutta me kuitenkaan päästäneet toisistamme irti. Lopulta ero kuitenkin tuli. Hyvä niin.
Mielluummin rakennamme omat elämämme niiden ihmisten parissa,jotka oikeasti ovat läsnä. Ehkä vielä jonakin päivänä tiemme kohtaavat ja voimme asettua aloille samaan maahan. Elämä kuitenkin menee ohi sitä odotellessa. Tiedostithan sen, että Suomeen jääneelle kaikki on vaikeampaa? Samat vanhat kuviot ja arki... sinä siellä jossain uudessa koulussa, uudessa kaupungissa muiden vaihtareiden keskellä...
Onneksi lähdit! Ero olisi voinut tulla joka tapauksessa ja vanhana katuisit, että jäi elämä elämättä kun piti roikkua epätoivoisesti jossain parisuhteessa. Sulla on nyt ehkä maailman paras tilanne sydänsurujen kannalta! Sun ei tarvitse nähdä exää pitkään aikaan, ei tarvitse pelätä törmäävänsä vahingossa exään ja uuteen naiseensa. Poista tuo tyyppi facebook-kavereista ja ala viettää oikein kunnon sinkkuelämää siellä ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksäsi on nolo pelkuri, koska ei uskalla antaa selitystä ja puhua asiaa läpi. Jos hän ei kuitenkaan suostu puhumaan asiaa läpi, et varmasti sieltä ulkomailta käsin häntä voi pakottaa. Ei kai voi oikein muuta kuin surra hetki ja yrittää keskittyä opiskeluihin ja käydä siellä vaikka opiskelijatapahtumissa hakemassa muuta ajateltavaa.
Hienoa on kuitenkin se, että olet mennyt opiskelemaan. Yksikään mies ei ole sen arvoinen, että jättää oman elämänsä elämättä ja omat haaveensa toteuttamatta. Hyvä suhde ei rajoita itsensä kehittämistä. Jos suhde ei kestä tuota, niin se ei varmaan olisi kestänyt muutenkaan.
Kaikissa suhteissa tulee testejä parisuhteelle. Ulkomaille lähtösi oli tällainen testi. Jos suhteenne ei kestänyt sitä, se ei ehkä olisi kestänyt muutenkaan. Omia unelmaan ei ainakaan olisi kannattanut heittää menemään, sillä jos tahtoa on, niin erossaolostakin selvitään. Sitä ei siis kannata katua, että lähdit. Toivottavasti saatte vielä joskus järkevästi puhuttua miehen kanssa, se voisi edesauttaa toipumistasi.
Olen sinua paljon vanhempi, ja annan sinulle yhden ajatuksen. Kun katson taakspäin elettyä elämääni, muistan kyllä poikaystäväni ja minulla oli ennen avioliittoani pari vakavampaakin suhdetta, mutta silti eniten elämääni vaikuttaneet asiat ovat olleet opiskelu- ja työtilaisuudet, jotka joko käytin tai jätin käyttämättä. Tuntuu, että eniten kaikkia ystäviäni on jäänyt harmittamana, jos ei nuorena ja vielä sitoutumattomana tullut matkustaneeksi tai asuneeksi ulkomailla, keräten kokemuksia ja elämyksiä ja tilaisuuksia tutustua uusiin kulttuureihin, mahdollisuus tehdä spontaanisti asioita. Joten älä nyt "pilaa" oleskeluasi miettimällä tuota päättynyttä suhdettasi, vaan keskity siihen, mitä elämäsi siellä ulkomailla on, ota irti siitä kaikki, aisti tunnelmaa siellä, tutustu ihmisiin, elä sitä sen maan arkea intensiivisesti. Sinua harmittaa hirveästi jälkeenpäin, jos se kallisarvoinen aikasi siellä menee vain tätä ihmissuhdeasiaa vatvoessa. Kun olet minun ikäiseni, sinun täytyy oikein miettiä, että hetkinen, kuka se tyyppi nyt olikaan, jonka kanssa silloin vuonna 2014-2016 olit.
Asioiden selvittämättä jättäminen on tietysti rottamaista.
Etäsuhde ei kuitenkaan sovi kaikille. Pois silmistä, pois mielestä. Etenkin, jos se ei ole ollut yhteinen päätös vaan vain ilmoitettu Suomeen jääneelle kumppanille. Itse olen ollut kaksi kertaa etäsuhteessa, kun kumppani on ollut ulkomailla toteuttamassa itseään ja haaveitaan. Seuraavasta kerrasta otan eron saman tien.
Lohduton kirjoitti:
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun parisuhteeni päättyy näin, vaan olen tullut aiemminkin jätetyksi.
Joko tajuat katsoa peiliin vai täytyykö näin tapahtua vielä montakin kertaa?
Lohduton kirjoitti:
Minun piti matkustaa opiskelukaupunkiini toiseen maahan täysin epätietoisena siitä mitä tapahtui ja miksi.
Nyt olen yksin vieraassa maassa. En tunne täältä paljoa ihmisiä. Masentaa ja ahdistaa.
Et sinä oikeasti ole epätietoinen siitä mitä tapahtui. Teillä meni poikki, mies on kyllästynyt ja todennäköisesti löytänyt toisen. Sitä sattuu. Ei se ole sinun syysi ja jos se johtui opiskelustasi, niin olipä hyvä, että näin kävi tässä vaiheessa, etkä uhrannut mänttiin pidättelijämieheen tämän kauempaa. Ihan oikeasti. Et olisi halunnut viettää loppuelämäänsä sellaisen miehen kanssa joka ei anna sun opiskella ja kokea maailmaa.
Jos olet yksin sun kannattaa alkaa etsiä uusia tuttavia. Löydät niitä esimerkiksi opinnoistasi. Useimmissa opinahjoissa on myös monensorttisia vapaa-ajan harrastekerhoja yms, joista löytyy tuttavia.
Nauti ja pidä kivaa opiskeluissasi!