Miten oppia arvostamaan itseään, kun kukaan muu ei ole koskaan osoittanut arvostusta?

Olen. Olennainen osa sitä on se, että muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää vittuakaan, ja suhtautua elämään niin, että tähtäät siihen että täältä lähtiessäsi jätät maailman parempana paikkana taaksesi kuin mitä se oli tänne tulessasi. Silloin tarkoitus pyhittää kaikki keinot ja muiden mussutus on pelkkää kohinaa sen taustalla kun suoritat hyvää elämäntehtävääsi.

Itse kärsin vakavasta masennuksesta yli 10 vuotta ja olin sanalla sanoen koko tuon ajan melkoinen surkimus, ilman että tiesin tilastani ja olin sen uhrina. Syytin myös muita kurjasta olostani sen sijaan että olisin noussut esiin ja tehnyt asioille jotain. Kun aloin hahmottamaan mielessäni ylläolevaa vinkkiä ja muokkaamaan elämääni niin, että voin jakaa muille niitä keinoja joilla avasin oman potentiaalini olen vihdoin onnellinen, hyväksyn muut sellaisena kuin he ovat (tärkeä osa sitä on hyväksyä että kaikilla meistä on omat vaikeutemme) ja saan aikaan aivan valtavasti positiivisia asioita elämässäni. Tämä ei tietenkään ole koko tarina, mutta olkoon se hyvä kiteytys.

Terveisin M29

Vierailija kirjoitti:

Olen. Olennainen osa sitä on se, että muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää vittuakaan, ja suhtautua elämään niin, että tähtäät siihen että täältä lähtiessäsi jätät maailman parempana paikkana taaksesi kuin mitä se oli tänne tulessasi. Silloin tarkoitus pyhittää kaikki keinot ja muiden mussutus on pelkkää kohinaa sen taustalla kun suoritat hyvää elämäntehtävääsi.

Itse kärsin vakavasta masennuksesta yli 10 vuotta ja olin sanalla sanoen koko tuon ajan melkoinen surkimus, ilman että tiesin tilastani ja olin sen uhrina. Syytin myös muita kurjasta olostani sen sijaan että olisin noussut esiin ja tehnyt asioille jotain. Kun aloin hahmottamaan mielessäni ylläolevaa vinkkiä ja muokkaamaan elämääni niin, että voin jakaa muille niitä keinoja joilla avasin oman potentiaalini olen vihdoin onnellinen, hyväksyn muut sellaisena kuin he ovat (tärkeä osa sitä on hyväksyä että kaikilla meistä on omat vaikeutemme) ja saan aikaan aivan valtavasti positiivisia asioita elämässäni. Tämä ei tietenkään ole koko tarina, mutta olkoon se hyvä kiteytys.

Terveisin M29

Juu, ihan juuri näin olin asiaa itsekin muotoilemassa. Hyvin puhuttu!

T. N38

Vierailija kirjoitti:

Olen. Olennainen osa sitä on se, että muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää vittuakaan, ja suhtautua elämään niin, että tähtäät siihen että täältä lähtiessäsi jätät maailman parempana paikkana taaksesi kuin mitä se oli tänne tulessasi. Silloin tarkoitus pyhittää kaikki keinot ja muiden mussutus on pelkkää kohinaa sen taustalla kun suoritat hyvää elämäntehtävääsi.

Itse kärsin vakavasta masennuksesta yli 10 vuotta ja olin sanalla sanoen koko tuon ajan melkoinen surkimus, ilman että tiesin tilastani ja olin sen uhrina. Syytin myös muita kurjasta olostani sen sijaan että olisin noussut esiin ja tehnyt asioille jotain. Kun aloin hahmottamaan mielessäni ylläolevaa vinkkiä ja muokkaamaan elämääni niin, että voin jakaa muille niitä keinoja joilla avasin oman potentiaalini olen vihdoin onnellinen, hyväksyn muut sellaisena kuin he ovat (tärkeä osa sitä on hyväksyä että kaikilla meistä on omat vaikeutemme) ja saan aikaan aivan valtavasti positiivisia asioita elämässäni. Tämä ei tietenkään ole koko tarina, mutta olkoon se hyvä kiteytys.

Terveisin M29

kalastatko

Sanot itsellesi joka päivä, että minä olen arvokas. Olen riittävän hyvä, kelpaan. Ja jos olisikin niin ettet kelpais jollekin, jätä sellaiset mielipiteet omaan arvoonsa. Älä usko negatiivista ääntä ajatuksissasi, kyseenalaista masentavat uskomukset itsestäsi. Ruoki sitä ääntä, mikä kehuu sinua, on sulle armollinen. Sano itsellesi aina, kun muistat, hyviä asioita. Kirjoita ylös kaikki hyvä mitä sinussa on. Saat aivan varmasti ainakin kolme asiaa, luonteestasi, ulkonäöstäsi, missä olet taitava. Olet arvokas!