Ihmettelen kovasti nykyäitejä
Minulla on ystävä joka ei voi lähteä minnekkään koska hänen lapsensa ei kuulemma osaa nukkua missään muualla kuin kotona (siis edes päiväunia).
Toinen ystävättäreni tarvitsee avuksi miehensä kun tulee yhden yksivuotiaan kanssa kylään (toiselle puolen Helsinkiä) on niin hankalaa matkata lapsen kanssa kahden autolla?!
Tuttavapariskuntamme nukkuu itse olohuoneessa jotta herkkäuninen vauva voi nukkua rauhassa yönsä heidän sängyssään makuuhuoneessa!
Olen itse tehnyt lapset parikymppisenä eikä ikinä ollut vaikea (kolmen) lasten kanssa lähteä minnekkään julkkareillakaan ja yksin. Lapseni osaavat syödä ja nukkua missävaan.
Tuntuuko kenestäkään että kun odotetaan ja tehdään lapset kypsemmällä iällä katoaa samalla maalasijärki koko touhusta...
Kommentit (20)
Avuttomuutta esiintyy lähes kaikissa ikäryhmissä.
Mutta lapsi ei todellakaan nukkunut ennen 1,5 vuoden ikää missään vaan huusin vain. Tissi kelpasi vain makuuasennossa joten kyläilytkin rasitti... Onneksi tämä toinen on helpompi ja nukahtaa minne sattuu ja on suostunut nukkumaan vaunuissa/rattaissa, syö hyvin ja on muutenkin tyytyväinen lapsi. Esikoisen kasvaessa on tullut kuljettuakin enemmän...=)
kaksvitonen ystäväni ei pääse edes isompien lasten kanssa muka minnekään kun taas minä kolmekymppinen käyn taaperon ja vauvan kanssa milloin missäkin. Mutta ei tämä mielestäni ole kehuskelun aihe.
MINUN tapani ovat hienoja
MINUN lapseni osaavat kaiken
MINÄ teen kaiken paremmin kuin muut
MINÄ
Mutta näkisittepä ystäväni. Tai naapurini. Tai tuttavani. Työtoverini.
HE ovat huonoja
HEIDÄN tapansa kamalia
HEIDÄN lapsensa eivät osaa mitään
HE tekevät kaiken huonommin, kuin
MINÄ
Muu on hoitunut, mutta nukkuminen on ollut aina se mistä olen sitten halunnut pitää kiinni. Vauvana ei nukkunut sisällä, ainoastaan vaunussa, mutta kun hieman alle 1v alkoi nukkua sisällä ei nuku enää rattaissa.
Ikinä ei ole nukahtanut kaupassa ja kylässä pitää käydä päikkäreiden jälkeen tai ennen. KOska ei osaa nukkua vieraassa sängyssä.
Kuulostaa varmaan hullulta, mutta monesti olen koittanut nukuttaa kauheen tappelun kanssa.
Kuten sanottua kyse on muustakin kuin äitiydestä mm. isyydestä. Ihmiset sanovat toisilleen monia asioita eritavalla kuin mitä sanan mukaisesti tarkoittavat tai miten todellisuudessa on. Emme tiedä mitään tuttaviesi elämästä " kokonaisuudessaan" . Pelkkä ikä ei ole peruste jonkinlaiselle käytökselle kuten ei sukupuolikaan. jne. Minusta tulee hyväksyä erilainen vanhemmuus kaikkine LAILLISINE muotoineen sitä etenkään seläntakana kommentoimatta. Ystävällistä on sanoa asiasta joka vaivaa ystävilleen ystävällisesti. Tuntemattomille ei lainkaan. Itse en ole " nuori äiti" mitä se sitten tarkoittaakin, vaan tilastojen mukaan keskiverto, mitä se sitten tarkoittaakin...
Jos lapsi ei kerran halua nukkua muualla, niin mitä väliä? Minä olin itse samanlainen pienenä, hyvin opin sen tavan myöhemmin.
Jos jollekulle ei sovi se, että käymme kylässä ennen tai jälkeen päiväunien, se on heidän ongelmansa. Minulla on kuitenkin monta ystävää, jolle tämä tapa sopii =)
Neljän äiti, jonka toiseksi nuorin ei nukahda muualle, kuin omaan sänkyynsä.
Vierailija:
Kuulostaa varmaan hullulta, mutta monesti olen koittanut nukuttaa kauheen tappelun kanssa.
joita voit täällä arvostella...
Vaikka sulla ois sata lasta, ei se tarkoita sitä, että tiedät kaiken lapsista. Toiset lapset varmasti on herkempi unisia jne. Ja eikös se vaan ole ihanaa, että sulla on aina ollut niin helppoa? Mitäpäs se sinun elämänlaatuun vaikuttaa, jos muut nukkuu vaikka kylppärissä eikä edes lähikauppaan pääse ilman apujoukkoja?
niin pääsis tuosta täydellisyydestään.
Vierailija:
MINUN tapani ovat hienoja
MINUN lapseni osaavat kaiken
MINÄ teen kaiken paremmin kuin muut
MINÄMutta näkisittepä ystäväni. Tai naapurini. Tai tuttavani. Työtoverini.
HE ovat huonoja
HEIDÄN tapansa kamalia
HEIDÄN lapsensa eivät osaa mitään
HE tekevät kaiken huonommin, kuin
MINÄ
Riippuu siis vanhemmista mihin lapsensa totuttaa, on tietenkin poikkeuksia mutta yleensä ihminen on varsin sopeutuvainen otus!
Yleensä lapset pitävät rutiineista mutta olen samaa mieltä että joskus voisi tehdä poikkeuksia jotta lapset tottuvat muunlaiseenkin elämään.
Itse olen " kellottanut" pienokaisilleni turvallisen kotirytmin mutta pystymme retkeilemään mielestäni tarpeeksi...sitäpaitsi vaihtelu virkistää.
Jokainen tavallaan
Eli ei ole totuttamisesta puutetta, kun päivät ja yöt on tässä metelissä nukkunut. Ei vain ole tottunut. Joten turha siitä on kenenkään äidin ottaa kunniaa, että on totuttanut lapsensa nukkumaan tietyllä tavalla. Meidän lapsessa on todistettavasti riittävästi siitä, että unitavat tulevat jostain muualta kuin tottumisesta.
Näyttää vain vieläkin moni äiti kuvittelevan, että kaikki lapset ovat samanlaisia ja että on kasvatuksesta kiinni, jos jokin lapsi ei toimi tietyn kaavan mukaan. Ei ole siis av onnistunut sivistämään tässä asiassa.
Kyllä mä ainakin itsekin nukun parhaiten omassa sängyssä, miksi siis pieneltä lapselta pitäisi vaatia sitä että nukkuu eri paikoissa???
Mikä ihmeen ikäkysymys tostakin on tehtävä! Kyllä minä ainakin nyt vanhempana (tämän palstan kriteerien mukaan täysin kääkkänä), otan kaiken toisen kanssa paljon rennommin, kuin 10v sitten.
Kyllä avuttomuutta esiintyy joka ikäryhmässä. Ja entäs sitten jos joku haluaa nukuttaa lasta kotona. Lyhyt se on se vauva-aika, jokainen tyylillään.
Me ei viitsitä kutsua yhtä paria enää 1-vuotiaansa kanssa kyläänkään, kun niille on kaikki niin vaikeeta. Heti eteisestä alkaa kuulua kauheita ohjeita, että onko makkarin sänky varmasti tyhjä ja pedattu niin isi menee nyt heti levittämään siihen peiton, jonka päällä vauva riisutaan. Päivääkään eivät ehdi sanoa, mulkoilevat meitä vaan suuttuneina kun seistään eteisessä tiellä. Kahvia mies juo seisaallaan, rouva ei voi edes istua missään, vaan kanniskelee lasta valppaan näköisenä olkkarissa ympyrää. Lapsen kasvot ovat äidin rintaa kohti, ettei se vaan näe mitään pahaa tai meiltä tule joku pöpö siihen tai what ever.
että lapsen voi totuttaa ihan kaikkeen. Ikään kuin lapset ei ois yksilöitä/ihmisiä. Muutenkin tuntuu, että lapsia tehdään, mutta niistä ei sais olla mitään vaivaa koskaan. Elämän täytyy jatkua täysin kuten ennen lapsen syntymää. Itse esim. tykkään suunnitella menojamme siten, että päiväunet otetaan huomioon, aina se ei tietysti onnistu.
Minun ystäväni ovat kaikki pysyneet luonteiltaan samanlaisina, kuin ennen lapsia.
Empaattiset, kaikista muista huolehtivat ystävät huolehtivat samalla tavalla omista lapsistaankin.
Iloluontoiset, sosiaaliset ystävät tulevat kylään ja nakkaavat lapsensa ensimmäisenä vastaantulevan syliin, päästäkseen kahvittelemaan ja juoruamaan.
Varautuneet, hiljaiset ystävät tulevat kylään ja hyssyttelevät lapsiaan, jotteivät nämä häiritsisi muita tai itse häiriintyisi.
Kaikkien näiden lapsilla on omat tapansa, joita yritän ottaa huomioon samoin kuin ystävienikin tapoja.
Onneksi kaikki nämä ihmiset ovat ystäviäni. Pidän siitä, että elämässäni on monenlaisia ihmisiä, vaikka heidän tapansa poikkeavatkin omistani.
että miten lapsensa kanssa liikkuu. Suoraan sanottuna on paljon helpompaa, jos lapsen kanssa elää lapsen rytmissä. En minäkään hurjan mielelläni lähde päikkäriaikaan kyläilemään, koska sitten päiväunien kanssa voi tulla vaikeuksia ja siitä seuraa kiukkua ja yöunien häiriintymistä.
Mutta muuten ollaan kyllä matkusteltu ja säännöllisesti mummulassakin yövytty ilman ongelmia.
Olen pirun hyvä äiti ja totuttanut lapseni kaikkeen, eikä mikään ole koskaan ollut hankalaa lasten kanssa.
Toiseksi nuorin lapsistani osaa nukkua vain omassa sängyssään.