Mitä tekisit asemassani, haluaisin perheen/lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa.

En halua avata tilannetta tarkemmin, mutta minulla ei ole varaa hedelmöityshoitoon ja tosiaan tuo vaihtoehto, että kyseessä on lahjoittaja, herättäisi juuri liikaa arvailuja siitä, kuka lahjoittaja on. Eli vastakkain ovat lahjoittajan yksityisyys ja toisaalta se, ettei lapselle jää liian huonoa versiota siitä, kuinka hän on saanut alkunsa. Itse kyllä tiedän, millainen tuo sosiaalinen stigma on, koska olen sen yh:n lapsena itse kokenut ja vieläpä todella ikävänä asiana sen, että isäni ei halunnut olla kanssani tekemisissä (ja oli tuntematon). Toki uusille tuttavuuksille voisi kertoa, että kyseessä on lahjoitus, mutta on monia vanhoja tuttavuuksia, joille taas ei voisi ilman, että se herättäisi uteliaisuutta.

 Noissa molemmissa vaihtoehdoissa kuitenkin lapsi ei ole tekemisissä isänsä kanssa. ap

Tarkoitin siis lahjoittajalla nimetöntä lahjoittajaa, jonka klinikka on jostain hankkinut. Muistaakseni luin jostain, että tanskalainen sperma on suosittua (siis tanskassa paljon lahjoittajia ja tavaraa riittää muuallekin).

Neuvoni siis on, että ala puhua nimettömästä  tanskalaisesta lahjoittajasta, otit lainaa hoitoihin, etkä halua puhua siitä ajasta enempää, kun se oli niin raskasta.

Kun ei kerran ole varaa edes hedelmöityshoitoon, niin vaihtoehdoksi jää viisikymppinen vakavarainen mies, joka haluaa perheen. Tässä ei ole nyt varaa nirsoilla. Ja tuokin mies saattaa haluta ennemmin 30-35-vuotiaan naisen. Tässä tarvitaan nyt vähän vastaantuloa molemmilta osapuolilta, jotta järkiliitto toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Siten - uskomatonta kyllä - huomattavasti helpompi selitys olisi se, että lapsi oli vahinko, jonka päätin pitää. Että oli lyhytaikainen deittikumppani. Ei asettaisi mahdollista lahjoittajaa kiusalliseen asemaan. ap

Minusta tuo on huono selitys. Tuskinpa kukaan lapsi haluaa olla "vahinko" ja vaikka lapsesi tietää totuuden, niin julkisesti hän kuitenkin olisi vain "vahinko". Puhu mielummin vain lahjoittajasta. Suurin osa yhdistää sen hedelmöityshoitoihin, eikä sitä tarvitse enempää avata. (Jos joku utelee, niin sano esim. ettet halua puhua siitä, kun se oli niin raskasta aikaa, kun pelkäsit että jäät lapsettomaksi, ja toisaalta, onko oikein hankkia yksin lasta, ja käsittelit katkeruuttasi eksää kohtään, joka melkein vei sinulta mahdollisuuden lapseen...  tai muuta diipadaapaa.)

PS. Minulle oli jossain vaiheessa lapsuutta hyvin tärkeää, että vanhempani olivat naimisissa minua hankkiessaan. En nyt jälkikäteen ymmärrä syytä siihen, mutta saatoin alitajuisesti pelätä olevani "vahinko".

Olet oikeassa.

En halua avata tilannetta tarkemmin, mutta minulla ei ole varaa hedelmöityshoitoon ja tosiaan tuo vaihtoehto, että kyseessä on lahjoittaja, herättäisi juuri liikaa arvailuja siitä, kuka lahjoittaja on. Eli vastakkain ovat lahjoittajan yksityisyys ja toisaalta se, ettei lapselle jää liian huonoa versiota siitä, kuinka hän on saanut alkunsa. Itse kyllä tiedän, millainen tuo sosiaalinen stigma on, koska olen sen yh:n lapsena itse kokenut ja vieläpä todella ikävänä asiana sen, että isäni ei halunnut olla kanssani tekemisissä (ja oli tuntematon). Toki uusille tuttavuuksille voisi kertoa, että kyseessä on lahjoitus, mutta on monia vanhoja tuttavuuksia, joille taas ei voisi ilman, että se herättäisi uteliaisuutta.

 Noissa molemmissa vaihtoehdoissa kuitenkin lapsi ei ole tekemisissä isänsä kanssa. ap

Olet siis kokenut todella ikävää asiana sen, että isäsi ei halunnut olla kanssasi tekemisissä, mutta toivot kuitenkin omalle lapsellesi samaa?

Minulle vanhempieni henkilöllisyys on ollut aina erittäin tärkeä tieto ja pidänkin ihmisen alkuperää merkittävänä osana tämän identiteettiä. En ikinä voisi asettaa omia lapsiani tilanteeseen, jossa he kasvaisivat epätietoisina omasta alkuperästään. Tässäkin asiassa toivon lapsilleni parasta mahdollista, ja sitä ei isättömänä kasvaminen todellakaan ole.

Miten nainen voi herätä vasta 39v tajuamaan asian?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Siten - uskomatonta kyllä - huomattavasti helpompi selitys olisi se, että lapsi oli vahinko, jonka päätin pitää. Että oli lyhytaikainen deittikumppani. Ei asettaisi mahdollista lahjoittajaa kiusalliseen asemaan. ap

Minusta tuo on huono selitys. Tuskinpa kukaan lapsi haluaa olla "vahinko" ja vaikka lapsesi tietää totuuden, niin julkisesti hän kuitenkin olisi vain "vahinko". Puhu mielummin vain lahjoittajasta. Suurin osa yhdistää sen hedelmöityshoitoihin, eikä sitä tarvitse enempää avata. (Jos joku utelee, niin sano esim. ettet halua puhua siitä, kun se oli niin raskasta aikaa, kun pelkäsit että jäät lapsettomaksi, ja toisaalta, onko oikein hankkia yksin lasta, ja käsittelit katkeruuttasi eksää kohtään, joka melkein vei sinulta mahdollisuuden lapseen...  tai muuta diipadaapaa.)

PS. Minulle oli jossain vaiheessa lapsuutta hyvin tärkeää, että vanhempani olivat naimisissa minua hankkiessaan. En nyt jälkikäteen ymmärrä syytä siihen, mutta saatoin alitajuisesti pelätä olevani "vahinko".

Olet oikeassa.

En halua avata tilannetta tarkemmin, mutta minulla ei ole varaa hedelmöityshoitoon ja tosiaan tuo vaihtoehto, että kyseessä on lahjoittaja, herättäisi juuri liikaa arvailuja siitä, kuka lahjoittaja on. Eli vastakkain ovat lahjoittajan yksityisyys ja toisaalta se, ettei lapselle jää liian huonoa versiota siitä, kuinka hän on saanut alkunsa. Itse kyllä tiedän, millainen tuo sosiaalinen stigma on, koska olen sen yh:n lapsena itse kokenut ja vieläpä todella ikävänä asiana sen, että isäni ei halunnut olla kanssani tekemisissä (ja oli tuntematon). Toki uusille tuttavuuksille voisi kertoa, että kyseessä on lahjoitus, mutta on monia vanhoja tuttavuuksia, joille taas ei voisi ilman, että se herättäisi uteliaisuutta.

 Noissa molemmissa vaihtoehdoissa kuitenkin lapsi ei ole tekemisissä isänsä kanssa. ap

Olet siis kokenut todella ikävää asiana sen, että isäsi ei halunnut olla kanssasi tekemisissä, mutta toivot kuitenkin omalle lapsellesi samaa?

Minulle vanhempieni henkilöllisyys on ollut aina erittäin tärkeä tieto ja pidänkin ihmisen alkuperää merkittävänä osana tämän identiteettiä. En ikinä voisi asettaa omia lapsiani tilanteeseen, jossa he kasvaisivat epätietoisina omasta alkuperästään. Tässäkin asiassa toivon lapsilleni parasta mahdollista, ja sitä ei isättömänä kasvaminen todellakaan ole.

Vastakkain ovat epäilemättä oma haluni saada lapsi ja lapsen ikävä isättömyys, jonka olen itsekin kokenut.

Omassa lapsuudenkodissani taas ei osattu varautua siihen, kuinka itse koen asian ja olen ajatellut, että ainakin haluaisin olla avoimempi ja tuoda paremmin esiin, että lapsi on haluttu ja rakastettu, toisin kuin omassa lapsuudessani.

Mielestäni maailma on myös epäreilu siinä mielessä, että minun pitäisi ajatella, etten voi saada lasta, koska asiaan liittyy myös nämä huonot puolet, kun taas ihmiset, jotka eivät mieti tällaisia asioita  ollenkaan ja eivät ole sen valmiimpia vanhemmiksi, kuitenkin surutta tekevät lapsia, koska haluavat. Eli jos älyllistän ja pohdin asioita, niin se ikään kuin vie samalla oikeuteni myös. ap

Vierailija kirjoitti:

Miten nainen voi herätä vasta 39v tajuamaan asian?

Minulla on ollut kaksikin suhdetta yli kolmikymppisenä, en avaa tarkemmin asioita, mutta myös elämäntilanteet ovat olleet sellaisia, että lastenteko ei ole ollut suotuisaa. ap

Millaiset tulot sulla on ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa.

En halua avata tilannetta tarkemmin, mutta minulla ei ole varaa hedelmöityshoitoon ja tosiaan tuo vaihtoehto, että kyseessä on lahjoittaja, herättäisi juuri liikaa arvailuja siitä, kuka lahjoittaja on. Eli vastakkain ovat lahjoittajan yksityisyys ja toisaalta se, ettei lapselle jää liian huonoa versiota siitä, kuinka hän on saanut alkunsa. Itse kyllä tiedän, millainen tuo sosiaalinen stigma on, koska olen sen yh:n lapsena itse kokenut ja vieläpä todella ikävänä asiana sen, että isäni ei halunnut olla kanssani tekemisissä (ja oli tuntematon). Toki uusille tuttavuuksille voisi kertoa, että kyseessä on lahjoitus, mutta on monia vanhoja tuttavuuksia, joille taas ei voisi ilman, että se herättäisi uteliaisuutta.

 Noissa molemmissa vaihtoehdoissa kuitenkin lapsi ei ole tekemisissä isänsä kanssa. ap

Tarkoitin siis lahjoittajalla nimetöntä lahjoittajaa, jonka klinikka on jostain hankkinut. Muistaakseni luin jostain, että tanskalainen sperma on suosittua (siis tanskassa paljon lahjoittajia ja tavaraa riittää muuallekin).

Neuvoni siis on, että ala puhua nimettömästä  tanskalaisesta lahjoittajasta, otit lainaa hoitoihin, etkä halua puhua siitä ajasta enempää, kun se oli niin raskasta.

Esimerkiksi sukulaiseni tai jotkut minut edes pinnallisemmin tuntevat tietävät, että en olisi toiminut näin. Jollekullehan tämä selitys toimisi hyvin kyllä. :) ap

Vierailija kirjoitti:

Millaiset tulot sulla on ap?

Varmaan ymmärrät, että pienet, jos 2000 euroa hedelmöityshoidosta olisi iso raha. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset tulot sulla on ap?

Varmaan ymmärrät, että pienet, jos 2000 euroa hedelmöityshoidosta olisi iso raha. ap

Millä sitten meinasit yksin sen lapsen elättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset tulot sulla on ap?

Varmaan ymmärrät, että pienet, jos 2000 euroa hedelmöityshoidosta olisi iso raha. ap

Millä sitten meinasit yksin sen lapsen elättää?

Eli jos tienaa kuukaudessa ~2000 niin ei voi hankkia lapsia? ap

Kyllä olet jo auttamattomasti myöhässä lapsen hankkimisen kanssa. Sinuna en edes kuukausia odottelisi. Millaiset tukiverkot sinulla, ovatko vanhempasi jo 70-80 vuotiaita? Entä muut sukulaiset? Onko säästöjä ja mistä rahaa yllättäviin menoihin? Mitä, jos lapsi ei olekaan terve tai raskaudessasi on isoja ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset tulot sulla on ap?

Varmaan ymmärrät, että pienet, jos 2000 euroa hedelmöityshoidosta olisi iso raha. ap

Millä sitten meinasit yksin sen lapsen elättää?

Eli jos tienaa kuukaudessa ~2000 niin ei voi hankkia lapsia? ap

Miten sä asut? Onko lapselle tilaa? Vuokra?

Etsisin tasapainoisen oloisen miehen, jolla myös olisi tahto tulla isäksi. En menisi naimisiin, jolloin minulle jäisi suuremmat oikeudet lapseen. Yhteistuumin päättäisimme, että yrittäisimme raskautta, (riittää kun kertoo, että ehkäisyä ei ole, miehet eivät aina ota vakavasti tätä, vaan ajattelevat, ettei kuitenkaan nainen tule heti raskaaksi) , mutta en suostusi sitten mahdolliseen kosintaan nopealla aikataululla, vaikka tulisinkin raskaaksi. Ei tarvitsisi asua yhdessä, mutta lapsi saisi olla yhteydessä myös isänsä sukuun. Olisin yksinhuoltaja ainakin ensialkuun, mahdollisesti lopullisesti.