Lue keskustelun säännöt.
Siis järkyttävää kuinka äidit ja vaimot täällä haukkuvat perheitään oikein kilpaa tänä aamuna :(
05.02.2017 |
Näinkö huonosti suomalaisissa perheissä oikeasti voidaan?
Kommentit (21)
On ollut kiire pariutua ja perustaa perhe, kun se niinku kuuluu asiaan. Puoliso voi joskus ottaa päähän, mutta että omia lapsiaan vihaa, ei mene järkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä pahoinvointi on vain seurausta siitä, millaista pahoinvointi oli nykyisten vanhempien ollessa lapsia ja nuoria. Turha jeesustella sitä, miltä asiat nyt näyttävät. Ne ovat juuri sitä, mitä on kylvetty. Suomalaisvanhemmat eivät tehneet sodasta vaurioituneille pääkopilleen mitään, vaan rakentelivat maata ja kävivät töissä. Oksettaa, miten lapsia on Suomessa kohdeltu sen takia.
He ovat poloisia!
Syyllisiä heidän pahaan oloon ovat: Mies, lapset, anoppi, appi, omat vanhemmat, muut sukulaiset,muut naiset, työkaverit, naapurit, sairaanhoitohenkilökunta,poliisi, asiakaspalvelijat, kirkko, poliitikot, vuodenaika, ilmasto, Trump, Venäjä, thaimaalaiset naiset, muunmaalaiset naiset jne. Joku puuttui vielä ryhmästä.
Siis valittavat ja haukkuvat aiheesta...
Kiusallinen aihe ei ota oikein tulta. Luonnevikaisten on vaikea vastata ja ottaa vastuuta tekemisistään!
Tämä on surullinen ilmiö. Toisaalta on parempi, että yhteisössä on edes joku foorumi, vaikka sitten tällainen anonymiteettiin perustuva, jolla kurjat faktat tuodaan esiin. Huonompi homma olisi, jos elettäisiin 100% kulissientakaista elämää.
Seuraavaksi olisi vain ryhdyttävä toimimaan esiin tulleiden ongelmien korjaamiseksi. Onko se yhteiskunnallisten instituutioiden tehtävä vai onko puolisoilla ja perheenjäsenillä peiliin katsomisen paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on raastavaa lukea näitä "mieheni ja perheeni ärsyttävät minua koko ajan" -juttuja, kun itse en ilmeisesti koskaan tule saamaan lasta, kun en kerran miestäkään...
Illat kuluvat hiljaisuudessa vain kellon sekuntien kuuluessa, ei juu tosiaan ole kukaan täällä ärsyttämässä. Kyllä on niiiiiin ihanaa.
Te, joilla on siellä kotona joku, olette niin onnekkaita. (Ja en nyt tietenkään tarkoita mitään väkivaltaisia alkoholistiperheitä, vaan niitä, jotka elävät sitä normaalia elämää ärsytyksineen kaikkineen.)
Rakastan lapsiani yli kaiken. Onhan ne joskus rasittaviakin, kun ovat teini-iässä. Tuovat kuitenkin meininkiä elämään. Mun poika varsinkin laukoo sellasta huumoria et nauran välillä vedet silmissä. Olen siinä mielessä onnekas että on nuo lapset.
Mun elämää masentaa mies. 20v kohta yhdessä. Pettämistä valehtelua aiheetonta mustasukkaisuutta. Olen nyt huomannut että kyllä se rakkaus saadaan lopulta tapettua. Mies vannoo rakkautta. Ei suostu lähtemään/eroamaan. Itse olen aivan loppu henkisesti. Arkielämä rullaa ei tapella lasten nähden. Mutta sisimmässäni voin toisinaan todella huonosti. Uskon että erotaan kun teinit muuttaa omilleen. Tai se olen minä joka lähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oliko tuo nyt suuri yllätys jos puolet aviopareista eroaa. Ja eniten eroja tulee pikkulapsiaikoina.
Ei kaikilla perheillä mene auvoisasti. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutenkin tällä palstalla on paljon ilkeitä naisia.
Minä olen sitä mieltä, että mieluummin täällä kuin kotona. Itsellä on oma kaveripiiri, jossa purkaa niin ihanimpia tunteita kuin ärsyttävimpiäkin. varsinkin se, että saa joskus ilmaista kiukkunsa, helpottaa saamaan kärsivällisyyttä. Mikä ei ole huono asia. Kaikilla ei ole kavereita/läheisiä ystäviä, ja palsta voisi toimia hyvänä vertaistukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N34 kirjoitti:
Joskus on raastavaa lukea näitä "mieheni ja perheeni ärsyttävät minua koko ajan" -juttuja, kun itse en ilmeisesti koskaan tule saamaan lasta, kun en kerran miestäkään...
Illat kuluvat hiljaisuudessa vain kellon sekuntien kuuluessa, ei juu tosiaan ole kukaan täällä ärsyttämässä. Kyllä on niiiiiin ihanaa.
Te, joilla on siellä kotona joku, olette niin onnekkaita. (Ja en nyt tietenkään tarkoita mitään väkivaltaisia alkoholistiperheitä, vaan niitä, jotka elävät sitä normaalia elämää ärsytyksineen kaikkineen.)
Niin. Eiköhän jokainen niitä lapsiaan silti rakasta, vaikka väsynyt on. Tämä on kuitenkin perheiden ja eritoten äitien keskustelufoorumi, joten ihan normaalia että täällä haetaan vertaustukea myös negatiivisiin tuntemuksiin. Epänormaalia ja huolestuttavaa sen sijaan on se, kuinka paljon täällä pyörii veloja ja lapsivihamielisiä, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan kuluttaa päivänsä lapsivastaisen sanoman levittämiseen. Jos itse olisin lapseton, tekisin vapaa-ajallani jotain aivan muuta kuin roikkuisin VAUVA-palstalla....
Jotta niin, tule sitten sanomaan kun sulla on mies ja kaks kakaraa. En tunne vielä ketään, jonka synnytys olisi muuttanut pyhimykseksi. Jokaisella äidillä on joskus negatiivisia tuntemuksia. Vaikka toki pyhä äiti- myytti elää edelleen vahvana.
N34 kirjoitti:
Joskus on raastavaa lukea näitä "mieheni ja perheeni ärsyttävät minua koko ajan" -juttuja, kun itse en ilmeisesti koskaan tule saamaan lasta, kun en kerran miestäkään...
Illat kuluvat hiljaisuudessa vain kellon sekuntien kuuluessa, ei juu tosiaan ole kukaan täällä ärsyttämässä. Kyllä on niiiiiin ihanaa.
Te, joilla on siellä kotona joku, olette niin onnekkaita. (Ja en nyt tietenkään tarkoita mitään väkivaltaisia alkoholistiperheitä, vaan niitä, jotka elävät sitä normaalia elämää ärsytyksineen kaikkineen.)
Muistan kyllä kun elin itsekn tuota vaihetta :( Ei sitä enää osaa olla niin kiitollinen, kun olen paljon joutunut kompromissejakin tekemään, että sain miehen ja perheen. Ehkä nyt tuntuu sille, että ei ois kannattanut! Mutta eihän sitä ilman niitä usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N34 kirjoitti:
Joskus on raastavaa lukea näitä "mieheni ja perheeni ärsyttävät minua koko ajan" -juttuja, kun itse en ilmeisesti koskaan tule saamaan lasta, kun en kerran miestäkään...
Illat kuluvat hiljaisuudessa vain kellon sekuntien kuuluessa, ei juu tosiaan ole kukaan täällä ärsyttämässä. Kyllä on niiiiiin ihanaa.
Te, joilla on siellä kotona joku, olette niin onnekkaita. (Ja en nyt tietenkään tarkoita mitään väkivaltaisia alkoholistiperheitä, vaan niitä, jotka elävät sitä normaalia elämää ärsytyksineen kaikkineen.)
Niin. Eiköhän jokainen niitä lapsiaan silti rakasta, vaikka väsynyt on. Tämä on kuitenkin perheiden ja eritoten äitien keskustelufoorumi, joten ihan normaalia että täällä haetaan vertaustukea myös negatiivisiin tuntemuksiin. Epänormaalia ja huolestuttavaa sen sijaan on se, kuinka paljon täällä pyörii veloja ja lapsivihamielisiä, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan kuluttaa päivänsä lapsivastaisen sanoman levittämiseen. Jos itse olisin lapseton, tekisin vapaa-ajallani jotain aivan muuta kuin roikkuisin VAUVA-palstalla....
Jotta niin, tule sitten sanomaan kun sulla on mies ja kaks kakaraa. En tunne vielä ketään, jonka synnytys olisi muuttanut pyhimykseksi. Jokaisella äidillä on joskus negatiivisia tuntemuksia. Vaikka toki pyhä äiti- myytti elää edelleen vahvana.
Tämä ei todellakaan ollut pointtini, enkä kuvittele että parisuhteen tai perhe-elämän pitäisi tai voisi olla täydellistä onnea aamusta iltaan. Tällaisia kommentteja kuulen ihan netin ulkopuolellakin, ja ne ovat kyllä niin alentuvia ettei mitään rajaa.
Ja kyllä siihen ärsytykseen jaraivoon sekoittuu mulla ainakin huolta lapsista, että miten he tulee pärjäämään? En pysty heille kaksisia eväitä antamaan, kun en olekaan äitiainesta. Että kiva sitten seurata heidän paskaa taivaltaan maan päällä, kun omakin mennyt taival lapsuudesta satuttaa vielä ihan liikaa ollakseni onnellinen.
Njoo, saatan joskus päästää höyryjä netissä juuri siksi että tiedän ettei sen sen hetkinen tunnekokemukseni ole todellinen kuvaus arjestamme/perheestämme/tms. eikä mulla ole mitään syytä mäkättää miehelle/lapsille eikä oikeastaan edes mitään varsinaista muutostarvetta jotta kannattaisi miettiä "ratkaisuja", pitää vaan päästää höyryt pihalle jollain tavalla, henkäistä syvään ja muistaa taas miten onnekas on.
Useimmiten kyllä menen lenkille tai teen rentoutusharjoituksen, mutta joskus verbaalinen purkaus on nopein ja helpoin. Kavereille ei viitsi avautua koska tietää että se oma tunne/ajatus on suhteeton ja kaveri voisi ottaa sen todesta.
Vierailija kirjoitti:
Njoo, saatan joskus päästää höyryjä netissä juuri siksi että tiedän ettei sen sen hetkinen tunnekokemukseni ole todellinen kuvaus arjestamme/perheestämme/tms. eikä mulla ole mitään syytä mäkättää miehelle/lapsille eikä oikeastaan edes mitään varsinaista muutostarvetta jotta kannattaisi miettiä "ratkaisuja", pitää vaan päästää höyryt pihalle jollain tavalla, henkäistä syvään ja muistaa taas miten onnekas on.
Useimmiten kyllä menen lenkille tai teen rentoutusharjoituksen, mutta joskus verbaalinen purkaus on nopein ja helpoin. Kavereille ei viitsi avautua koska tietää että se oma tunne/ajatus on suhteeton ja kaveri voisi ottaa sen todesta.
Tämä. Oli tosi rasittavaa nuorena, kun kotona ei saanut ikinä valittaa. Äiti hermostui heti että olen suunnilleen mielenvikainen. Vittu mä päästelen netissä mitä mua huvittaa ja jos joku on niin tyhmä, että lukee sen ilman suodatinta niin se on voi voi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N34 kirjoitti:
Joskus on raastavaa lukea näitä "mieheni ja perheeni ärsyttävät minua koko ajan" -juttuja, kun itse en ilmeisesti koskaan tule saamaan lasta, kun en kerran miestäkään...
Illat kuluvat hiljaisuudessa vain kellon sekuntien kuuluessa, ei juu tosiaan ole kukaan täällä ärsyttämässä. Kyllä on niiiiiin ihanaa.
Te, joilla on siellä kotona joku, olette niin onnekkaita. (Ja en nyt tietenkään tarkoita mitään väkivaltaisia alkoholistiperheitä, vaan niitä, jotka elävät sitä normaalia elämää ärsytyksineen kaikkineen.)
Niin. Eiköhän jokainen niitä lapsiaan silti rakasta, vaikka väsynyt on. Tämä on kuitenkin perheiden ja eritoten äitien keskustelufoorumi, joten ihan normaalia että täällä haetaan vertaustukea myös negatiivisiin tuntemuksiin. Epänormaalia ja huolestuttavaa sen sijaan on se, kuinka paljon täällä pyörii veloja ja lapsivihamielisiä, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan kuluttaa päivänsä lapsivastaisen sanoman levittämiseen. Jos itse olisin lapseton, tekisin vapaa-ajallani jotain aivan muuta kuin roikkuisin VAUVA-palstalla....
Jotta niin, tule sitten sanomaan kun sulla on mies ja kaks kakaraa. En tunne vielä ketään, jonka synnytys olisi muuttanut pyhimykseksi. Jokaisella äidillä on joskus negatiivisia tuntemuksia. Vaikka toki pyhä äiti- myytti elää edelleen vahvana.
Tämä ei todellakaan ollut pointtini, enkä kuvittele että parisuhteen tai perhe-elämän pitäisi tai voisi olla täydellistä onnea aamusta iltaan. Tällaisia kommentteja kuulen ihan netin ulkopuolellakin, ja ne ovat kyllä niin alentuvia ettei mitään rajaa.
En ihmettele jos kuulet, kun itse vastaat toisen väsymykseen kutakuinkin näin "oletpas kiittämätön, mullapa ei ole miestä ja lapsia ollenkaan, kyllä minä vain olisin täydellinen äiti ja vaimo jos sellaiset saisin".
Hohhoijjaa ja haukotus kuule.
Ei pelkästään se ole ongelmallista, että netissä haukutaan lapset ja puoliso, vaan kun täällä toiset mammat sitten vahvistavat noita negatiivisia tunteita olemalla lähes asiassa kuin asiassa naisen puolella, vaikka tarinasta on kuultu vain toisen osapuolen versio. Palveleeko tämä kaikki lopulta edes sen palstalle kiukkuaan purkavan naisen etua pitkässä juoksussa?
En mä hauku perhettäni koskaan. Miksi haukkuisin? Yksi ihana lapsi ja sillä upea isä. Eilen se upea isä oli viettämässä saunailtaa, me muksun kanssa tehdään muuta ja annetaan isän nukkua. Iltapäivällä sitten on aikaa tehdä kaikkien yhdessä jotain.