Olen kyllästynyt duunariammattiini...
En tiedä mistä aloittasin tämän viestini ilman, että se paisuisi romaaniksi. Opiskelin lukion jälkeen ammattitutkinnon ja olen lähes vuosikymmenen viihtynyt työssäni eri yksiköissä. Vähän aikaa sitten tajusin, että elämä tulee olemaan eläkeikään saakka tätä samaa! Työssäni ei ole etenemismahdollisuuksia. Vaihtelua voin saada vaihtamalla työpaikkaa, mutta työtehtävät ja vuorotyö pysyisivät silti. Myöskään lisäkoulutus ei muuta noita seikkoja paremmaksi.
Olenkin pohtinut alanvaihtoa. Lukiotodistuksellani voi heittää vesilintua, joten kovaa työtä olisi edessä. Mietin vain, että todennäköisyys uuden uran onnistumiseksi tuntuu olevan häviävän pieni! Kuitenkin niskassa on asuntolaina ja lapset, joten ei ole mahdollisuutta epäonnistuakaan. En tiedä kannattaako tuollaista riskiä ottaa? Olisin kuitenkin muihin opiskelijoihin verrattuna huomattavasti vanhempi. Tuntuu, että heräsin kymmenen vuotta liian myöhään!
Kertokaa mielipiteitänne ja kokemuksianne!
Oma kokemukseni: tajusin saman ensimmäisenä työskentelyvuonnani, ja aloin kokemaan isoa eksistentiaalista kriisiä joka johti alanvaihtoon ja korkeamman koulutuksen hakemiseen nyt kolmannen työssäolovuoden jälkeen 29-vuotiaana. AMK-koulutus taustalla. Ei kaduta yhtään vaikka hankalaa tuota asiaa päässä oli pyöritellä.