Onko sinut kasvatettu, vai oletko vaan kasvanut ja oppinut asioita itse?

Tuskin sinäkään nyt ihan pellossa oot kasvanut 😮

Olen vaan kasvanut ja oppinut asioita itse sen jälkeen kun olin jotain viiden vanha.

Peruskäytöstavat jne on opetettu. Mitään aikuisikään sopivia juttuja ei ikinä.... 

No ainakin seksi ja kaikki siihen liittyvä piti oppia itse, koska vanhemmista ei siihen ollut. Koulussa opetettiin kortsuista ja seksitaudeista mutta siihen mennessä tiesinkin jo niistä.

Kyllä minut on kasvatettu, ja tiukasti onkin. On opetettu käytöstavat ja säännöt. 

Voiko kasvatukseksi sanoa vähättelyä ja moitteita? Siinä mielessä kasvatus ei mennyt perille, minusta ei tullut luuseria, kun katkaisin aikuisena napanuoran vanhempiini.

Eihän kasvattaminen ja opettaminen ole sitä, että istutetaan lapsi jakkaralle ja pidetään saarna siitä, miten pitää toimia. Kasvattaminen ja opettaminen on esimerkin antamista, asioiden antamista pohdittavaksi turvallisen kokeilemismahdollisuuden järjestämistä ja sitä, että opetetaan ottamaan selvää.

Hyviä käytöstapoja ei opetettu kotona. Opin vain vaikenemaan ja selän takana haukkumaan muita, äidin esimerkin mukaan.

Ei minulle juuri opetettu esim. käytöstapoja. Lasten piti olla hiljaa kun aikuiset puhuivat, mutta se ei juuri kasvattanut elämään. Väärästä käytöksestä tuli moitteita, mutta sitä ei kerrottu mikä olisi ollut hyvää käytöstä. Näin maalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle juuri opetettu esim. käytöstapoja. Lasten piti olla hiljaa kun aikuiset puhuivat, mutta se ei juuri kasvattanut elämään. Väärästä käytöksestä tuli moitteita, mutta sitä ei kerrottu mikä olisi ollut hyvää käytöstä. Näin maalla.

Muistelen, että meillä oli samanlaista.

On opetettu peruskäytöstavat ja kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Siksi varmaan teitittelen vanhempia ihmisiä nykyäänkin, vaikka ei kaikki haluaisikaan. Oon 60-luvun lopun lapsia.

Luulen, että vähän sekä-että. Vanhemmat ovat kasvattaneet ja elämä opettanut. Faija on antanut parhaan neuvon käytöstavoista: "Pitää osata etiketti, että sitä voi rikkoa."

Kotona ei näytetty empatian tai "rakkauden" tunteita. Mahtoiko johtua siitä, ettei niitä vanhemmilla ollut, en tiedä. Olen oppinut välittämään ja rakastamaan vasta aikuisena, sekä tuntemaan empatiaa muita kohtaan.

On kasvatettu ja neuvottu paljonkin. Jopa niin paljon, että se esti oman ajattelun. Tai siis osaan ajatella mutta en uskoa itseeni ja ajatteluuni. Toisaalta niillä neuvoilla on pötkinyt aika pitkälle ja välttänyt monet tyhmyydet. En muista tehneeni juuri mitään tyhmää elämäni aikana, paitsi nyt lopulta 4-kymppisenä olen sallinut itseni hölmöillä ja olla vastuuton. Sitä ennen ei, koska kaikesta oli varoitettu.