Mitä tekisit jos saisit tietää että lapsesi on ateisti?

Saa olla mitä on.

Sopis mulle. t. ateisti

Hän on - ja se on  vain hyvä juttu.

Uhraisin alttarilla.

Itse olen ehkä keskimääräistä uskonnollisempi ja koen, että uskosta on seurannut minulle paljon hyvää ja turvaa erityisesti elämän vaikeissa tilanteissa.

Noin vuosi sitten silloin 16v tyttöni ilmoitti minulle, että ei usko Jumalaan ja kysyi voiko erota kirkosta. Aloin itkemään, kielsin ja kerroin suurinpiirtein tuon edellä olevan.

Tosiasiassa erosin itsekin kirkosta muutama vuosi sitten ihan taloudellisista syistä, mutta sitä ei tiedä kukaan.

Pitääkin ottaa asia esille lapsen kanssa. Jokainen saa olla mitä haluaa.

Olisin todella onnellinen.

Olisin tyytyväinen, koska olen itsekin ateisti. Tosin lapseni saa tehdä valintansa itse, kunhan ei sentään Isisksen joukkoihin lähde.:D

Pitäisikö minun tehdä jotain silloin? Saakeli, enpä tiennytkään.

Onnittelisin itseäni onnististuneesta kasvatuksesta.

Taitavat olla. Hieman ihmettelisin, jos eivät olisi, koska eivät ole saaneet uskontokasvatusta tai uskonnollista maailmankuvaa. Olen kyllä sanonut, että voivat itse valita oman maailmankatsomuksensa.

Luulen, että voidakseen olla uskovainen, uskonto pitää opettaa jo lapsena. Itse olen ateistiperheestä ja minä en kertakaikkiaan tiedä mihin laittaisin jumaluskon omassa mielessäni. Se vaan tuntuu ajatuksena samalta, kun alkaa uskoa menninkäisiin, joulupukkiin tai yksisarvisiin. En tunne sellaiseen mitään tarvetta. Lapsenikin tietävät, että maailmassa on lukuisia eri uskontoja ja maailman synnylle on tieteellinen selitys.

Sanoisin, että jes nyt sun ei tarvitse maksaa kirkollisveroa ja säästät rahaa!

Mitä Raamattu sanoo ateismista?

Vierailija kirjoitti:

Mitä Raamattu sanoo ateismista?

Sillä ei ole mitään hevonveen väliä  mitä se sanoo ateismista. Ateistille se on yks ja sama mitä mikäkin satukirja sanoo.

Vetäisin suunnattomat itkupotkuraivarit ja pieksäisin lapsen ruoskimalla. Lisäksi lukitsisin kellariin ja huutaisin hoosiannaa. :) Onneksi meidän Jesu-poikamme ei ole niskuroinut.

T. Jussi Pohojammaalta

En ymmärrä kysymystä. Lapseni ovat ateisteja. Miksi minun pitäisi siis muka tehdä jotain?!?

Kuulin sen itse asiassa tässä yksi päivä. Ovikello soi ja teinini meni alakertaan avaaman. Siellä oli jehovantodistajia. Olin oikein ylpeä pojastani, joka kohteliaasti kiitti, mutta ilmoitti meidän olevan ateisteja.

Jankkasivat kuitenkin että olisiko vanhempia paikalla, johon kuulin poikani sanovan edelleen ystävällisesti, että "ei kannata, minä olen se hyvätapainen". Argh! Arvasi että minä kuuntelen.

Kymmenen ave Mariaa ja puoli vuotta paastoa, niin kyllä syntisi huonona kasvattajana on anteeksi annettu, äläkä unohda muistaa seurakuntaa pienellä uhrilahjalla.

Muksu tuli seurakunnan kerhosta noin viisivuotiaana ja sanoi että ne Jeesus-jutut ei ole totta eihän. Olen itse ateisti mutta olen puhunut aina hyvää uskonnosta eikä meillä ole asiaa käsitelty muuten oikeastaan millään lailla. Koen että muksu teki aika lailla itse päätöksensä ja minä olen meistä se joka on pitänyt yliluonnollisen mahdollisuutta esillä koska uskon että se on lapselle helpompi vaihtoehto. Oma kantani lapsen suuntaan on agnostikko, ei voi tietää.