Lue keskustelun säännöt.
Voi ei, kirjoitin pitkän litanian Askola-ketjuun...ja sitten
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta palkitsemisesta, oletteko sitä mieltä, että ette tienneet 15-vuotiaana tykkäättekö tytöistä vai pojista?
Kyse ei ole miltä 15-vuotiaasta tuntuu vaan nostetaanko jonkun 15-vuotias yleisesti kyseisen seksuaalisuuden mannekiiniksi koko kansalle.
Lasten käyttäminen minkä tahansa seksuaalisuuden "mainostamiseen" on mautonta.
Ihanko ne pystymetsästä tempaisivat tämän Vuoden Mannekiiniksi vai oliko hänellä itsellään siihen mitään osaa?
Eli kaikki on OK jos vain lapsi itse haluaa? Oletko nyt ihan miettinyt tätä loppuun asti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon nyt ihan rehellisesti, että olen itse tällainen entinen "gay-nuori", joka tulin kaapista yläasteella ja sain myös ystäviä ja hyväksyntää asian takia. Varsinkin pojat, jotka eivät ihan mahdu muottiin, on huono isäsuhde tai isäpuolen kanssa ongelmia tms. saa ainakin tyttöpuolisia kavereita ja saa kuulua kerrankin porukkaan. Nykyään normaalia heteroelämää, mutta kaveripiiri meni uusiksi tämän takia. Jossain vaiheessa jos on valmis kohtaamaan omat tunteensa, kiusaamisen ja ulkopuolisuuden lapsena, niin se iloinen ja söpö hilpeän homon roolikin karisee ja samalla voi lähteä kaveritkin. Ihastuminen samaan sukupuoleen on todellinen kokemus, mutta liittyykö se nuorella seksiin vai kaipaako vain miespuolista ystävää jota ei koskaan ole ollut?
On muuten valtavan hienoa, että nuoruudessa saa etsiä itseään ja huomata sen miten nopeasti itsekin muuttuu. Tietysti siihen voi liittyä myös haikeutta, kun huomaa miten myöhemmin ajattelee ja tuntee joistakin asioista täysin päinvastoin kuin nuorena.
Yleensä nuorena ollaan myös 100% varmoja kaikesta eikä oteta neuvoja vastaan keneltäkään. Ja kun vuosia kuluu, niin sitä suhteellisemmaksi asiat muuttuu ja toivotaan, että tulisi nyt joku ja kertoisi mitä kannattaisi tehdä.
Eiköhän suurimmalla osalla Askolan kritisoijista pointti ole juuri tässä: kun ollaan itsekin oltu nuoria, niin tiedetään miten nopeasti asiat voivat muuttua. Muistetaan se, että 15-vuotias ei välttämättä ymmärrä omaa parastaan eikä esim. sitä, mitä tuollaisesta somejulkisuudesta tai kansansuosiosta seuraa.
Siitä seuraa se, että joutuu myös kiusatuksi. Tämä on ikävää ja ehdottomasti siihen pitää puuttua. Mutta siihen voi kuitenkin "vain puuttua", sitä ei voi poistaa kokonaan. Lisäksi jos on sellainen nuori, joka kaipaa huomiota ja hyväksyntää, niin tuollainen tuntuu huomattavan pahalta.
Sitten voi seurata myös se, että nuori lukitsee itselleen jonkin tietyn identiteetin tai roolin, johon ei välttämättä myöhemmin mahdu. Seksuaalisuuden osalta tämä voi tarkoittaa sitä, että myöhemmin huomaa olevansa bi tai jopa hetero, mutta "vuoden homo"-leima seuraa ikuisesti mukana.