Omaisuuden jako erossa.

...jos yhdessä olon aikana on lisäksi menot menneet puoliksi, vaikka tulot vaihdelleet. Ap

Jos avioehtoa ei ole, niin eiköhän omaisuus jaeta 50/50.

Vierailija kirjoitti:

Jos avioehtoa ei ole, niin eiköhän omaisuus jaeta 50/50.

ei ole pakko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioehtoa ei ole, niin eiköhän omaisuus jaeta 50/50.

ei ole pakko

Ei tietenkään ole pakko. Saahan sitä lähteä vaikka tyhjin käsin, jos suostuu kaiken luovuttamaan. Puolet kuitenkin voi halutessaan saada lain mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioehtoa ei ole, niin eiköhän omaisuus jaeta 50/50.

ei ole pakko

Missä määrin "ei ole pakko?" Jotain ratkaisevia kriteereitä?

Jako tasan, sillä kotonaolijs on mahdollistanut toisen työskentelyn. Ollaan oltu oy perhe ab, johon kumpikin on tuonut oman työpanoksen.

Jos lapset ovat yhteisiä, hoitovapaalle jääminen on ollut suuri tulonmenetys kotiinjäävälle osapuolelle. Erossa varmaan pitäisi kompensoida se?

Jos kotona olija on hoitanut alle 3-vuotiaita lapsia, niin minusta on reiluja jakaa omaisuus puoliksi. Sitten on vähän eri asia, jos kotona olija on vetänyt kotona lonkkaa isojen lasten kanssa.

Oletan nyt, että ennen avioliittoa ei ole ollut suurta omaisuuseroa eikä kumpikaan ole myöskään saanut isoja perintöjä liiton aikana. Niiden laittaminen puoliksi ei välttämättä ole reilua.

Hanki asianajaja itsellesi. Osituksessa omaisuuden jaon voi tehdä aivan sopimuksen mukaisesti. Itse sain osituksessa itselleni asunnon, joka oli aikaisemmin 50 % kummallakin.

Onko mitään laillista tai moraalista sääntöä, miksei tällaisessa tilanteessa tulisi puolittaa omaisuutta?

Jos puolisoilla on avioliittoa solmittaessa ollut hyvin suuret erot omaisuuden määrässä ja avioliitto on kestänyt vain hyvin lyhyen aikaa, tietääkseni jakoa saatetaan silloin  mahdollisesti kohtuullistaa.

Jos mennään lain mukaan, niin 50/50. Mutta osuudestaan voi luopua, jos on tyhmä. Mutta on huomattava, että se, kenen nimissä omaisuuserä on, voi pitää sen ja se toinen saa sitten muuta omaisuutta. Jos sitä ei ole, on sen, joka haluaa pitää nimissään olleen omaisuuserän, annettava vastaava summa rahaa. Jos rahaa ei löydy eikä muuta sopua tule, pistetään omaisuus myyntiin ja rahat jaetaan tasan. Yhteinen omistusasunto on hyvä, mutta usein myös se suurin ongelma. Testamentilla saadussa omaisuuserässä voi olla maininta, että se ei koske aviopuolisoa. Jne, jne. Jos omaisuutta on paljon, voi erillinen osituksen tekijä olla hyvä. Silloin ei kumpikaan osapuoli tunne itseään ihan niin paljon petetyksi.

Kyllä se jako on yleensä vähän kuin perinnönjako. Jos siihen asti ollaan tultu toimeen, usein välit menevät lopullisesti "hopealusikoita" jaettaessa.