Lue keskustelun säännöt.
Erostani kohta 2 v. aikaa, ja tätä se on pitänyt sisällään:
03.02.2017 |
- Vaihtelevia mielialoja, välillä maansa myyneenä epätoivon ja masennuksen kourissa sängynpohjalla itkien syyllisyyttä ja epäonnistuneisuutta potien, välillä pakahduttavan huumaavaa vapaudentunnetta. Alussa tuntemukset voimakkaampia, myöhemmin laimeampia (mutta edelleen hyvinkin äkisti voi tuuli muuttua)
- Tappouhkaus, virkavaltaan yhteydessä oleminen ja lastensuojeluilmoitus
- 6 uutta miestä; 3 suhdeviritelmää (pisin kestänyt 4 kk) ja 3 yhdenyönjuttua. 1 Sukupuolitauti. Näiden jälkeen burn out parisuhdeviritelmiin ja koko vastakkaiseen sukupuoleen. Voimakas halu ja tarve olla vain yksin ja koota itsensä
- Syvällistä pohdintaa siitä, mitä elämältäni haluan, mitä olen, kuka olen, kuka haluan olla, vanhojen itseeni liittyvien uskomusten haastamista
- Ensimmäisen vuoden aikana voimakas tarve mennä koko ajan, harrastaa, kokea, hankkia paljon uusia ystäviä ja vanhojen kanssa viettää mahdollisimman paljon aikaa ja lähentyä, energinen olo
- Toisen vuoden aikana tarve vetäytyä rauhaan ja hiljaisuuteen, halu olla mahdollisimman paljon kotona yksin, voimat loppu sosiaaliseen elämään (tilapäisesti, toivottavasti)
- Omituista käytöstä, esim. viime aikoina voimakas halu tehdä ja kokea asioita joita koki lapsena, esim. halu tehdä ruoaksi ja syödä lapsuuden ajan ruokia (perunat ja vanha kunnon ruskea kastike, mannapuuro hillolla, mummon reseptillä tehty pannukakku). Lapsuuden aikaisten lastenohjelmien katselua.
- Eri roolien kokeilua: bilehile, ekohippi, sporttityyppi, pullantuoksuinen äiti.
Eroaminen on rankkaa ja sekavaa. En tiedä, onko tässä osaksi kyse myös orastavasta 4-kympin kriisistä...?
Mites muilla eronneilla, tunnistatteko samoja fiiliksiä?
Kommentit (9)
Kriisi, siitä se johtuu. Itselläni elämäntapanuuyokseen liittyvä kriisi ja samoja tuntemuksia. Et ole epästabiili vaan kriisissä joilloin käydään näitä kuvailemasia tunteita läpi, uutta identiteettiä pukkaa esiin. Mielialavaihtelut kuuluvat tähän. Googlaa keski-iän kriisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan. Mä kun aikuinen, jolla on lapsia. Käyttäydyn siis kuten aikuinen myös oman henkilökohtaisen kriisin hetkellä. Eli lapsen etu edellä ja siihen ei meikäläisen arvomaailmassa kuulu lastensuojelu eikä epämääräiset miessuhteet.
Sen sijaan tein gradun loppuun, hankin vakituisen työpaikan, auton ja järjestelin asiat muutenkin niin, että lasten arki sujuu mahdollisimman hyvin.
Totta puhuen halveksin kaltaisiasi.
Omasta erosta aikaa 9 vuotta. Oma elämä meni täysin sekaisin sen jälkeen. Useita lyhyitä suhteita sen jälkeen joista en saanut irti yhtään mitään. Ihmeellisiä pelkotiloja, esim. puhelimeen vastaamisen välttely, kuntosalille sellaiseen aikaan ettei siellä olisi muita tyyppejä, hermoilua, sosiaalisten tilanteiden välttelyä, yksinäisyyttä, musertavaa väsymystä, mielialojen vaihtelua jne. Ilmeisesti rakensin liikaa yhden kortin varaan ja hinta oli melko kova. Itsetuhoisuutta ei sentään ole; en juo, polta tai douppaa. En ole tyytyväinen elämääni.
Pitkästä liitosta ero, nyt erosta 5 v. Tuntemukset:
- Alussa energinen, voimaannuttava itsenäisyyden tunne: oma koti, omat kuviot
- Teinien kippurointia erosta ja omasta kasvamisestaan. Paljon huomiota, keskustelua, hassuttelua. Hyvin nopeasti teinien fokus siirtyy vanhempien erosta omaan kipuiluun, helpottaa iän myötä.
- vuoden-kahden jälkeen. Hämäännys: mitä minä elämältäni, mitä itse olen kun silmät eivät olekaan lapsissa. Terapiaa.
-suhderintamalla: yksi lyhyt laastarisuhde, kaatuu yhteisymmärryksessä itkuitta. Netistä kiinnostava mies, tapailua, nopeasti vakavoituva suhde. Muuttuu molempien halusta onnelliseksi parisuhteeksi.
Sami39 kirjoitti:
Omasta erosta aikaa 9 vuotta. Oma elämä meni täysin sekaisin sen jälkeen. Useita lyhyitä suhteita sen jälkeen joista en saanut irti yhtään mitään. Ihmeellisiä pelkotiloja, esim. puhelimeen vastaamisen välttely, kuntosalille sellaiseen aikaan ettei siellä olisi muita tyyppejä, hermoilua, sosiaalisten tilanteiden välttelyä, yksinäisyyttä, musertavaa väsymystä, mielialojen vaihtelua jne. Ilmeisesti rakensin liikaa yhden kortin varaan ja hinta oli melko kova. Itsetuhoisuutta ei sentään ole; en juo, polta tai douppaa. En ole tyytyväinen elämääni.
Oliko suhde jotenkin pelottava kun noin vieläkin pelkäät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan. Mä kun aikuinen, jolla on lapsia. Käyttäydyn siis kuten aikuinen myös oman henkilökohtaisen kriisin hetkellä. Eli lapsen etu edellä ja siihen ei meikäläisen arvomaailmassa kuulu lastensuojelu eikä epämääräiset miessuhteet.
Sen sijaan tein gradun loppuun, hankin vakituisen työpaikan, auton ja järjestelin asiat muutenkin niin, että lasten arki sujuu mahdollisimman hyvin.
Totta puhuen halveksin kaltaisiasi.
Heilahteleehan ne tunteet kaikilla erossa. Mutta en minäkään ymmärrä sitä, että lapset jätetään erossa henkisesti heitteille, pahimmillaan vaikeutetaan heidän suhdetta toiseen vanhempaan oman pahan olon takia. Noissa pitäisi kyetä olemaan aikuinen ja jos ihan kamala olo on ja tarvitsee aikaa itselleen, järjestää lapset turvallisen aikuisen luo tuoksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Oliko suhde jotenkin pelottava kun noin vieläkin pelkäät?[/quote kirjoitti:
Ei ollut pelottava vaan erittäin lämmin ja rakastava suhde jok apäättyi naisystävän pettäessä. Sen jälkeen ei ole enää huvittanut yhtään mikään. Jäin tuleen makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sami39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko suhde jotenkin pelottava kun noin vieläkin pelkäät?[/quote kirjoitti:
Ei ollut pelottava vaan erittäin lämmin ja rakastava suhde jok apäättyi naisystävän pettäessä. Sen jälkeen ei ole enää huvittanut yhtään mikään. Jäin tuleen makaamaan.
Mietipä kannattaisiko joku terapia, vaikka lyhytkin. Ei elämäänsä kannata yhden kehnon kokemuksen vuoksi pilata, oppii itsestään mitä voi, nokka pystyyn ja eteenpäin. Ehkä tuo pettymys toi pinnalle jotain syvemmältä, lapsuudestasi? Nuo kun käsittelet niin pääset eteenpäin.
En ihmettele miksi erosit. Vaikutat epästabiililta.