vinkkejä tuttivieroitukseen tai edes kokemuksia

Meillä tyttö oli 1v 4kk kun lopetimme tutin syönnin, kun se oli kokoajan suussa ja yöllä heräsi 10 kertaa, kun tutti tippui suusta. Lopetimme tutin kertaheitolla! 2 päivää hän meni aina itkemään sinne missä tutteja säilytettiin, silloin vain kiinnitin hänen huomion kirjoihin ja leikkimiseen ja öisin silitin hänet unten maille, mitä ei aiemmin ollut tarvinut tehdä. 2 yötä ja 2 päivää ja tutti oli unohtunut!

Olin aluks aatellut että leikkais tuttiosan pois ja sanois " rikki" , ois varmaan toiminut myös.

Mutta sitten tehtiin niin että isi laittoi tipan chilimaustetta tuttiin, poika maistoi, sanoi " yäk" ja sanottiin yhdessä että " hyi paha tutti, mennään heittään roskiin" . Niin tehtiin ja siitä hetkestä ei oo tutteja meillä näkynyt. Muisti sen kyllä pari kertaa mutta todettiin vain että paha tutti, se on roskissa.

Turhaa mekin sitä pitkitettiin näinkin kauan...Todella helpolla meni sitten ohi! Poika käytti sitä tosin vain nukkuessaan. Tai jos päivällä näki jossain pudonneeen tutin, niin kyllä se suuhun meni, muttei muuten pyytänyt sitä päiväsaikaan.

Tsemppiä!:)

Eli leikkasin tuttiosan irti niin ettei se enää pysynyt suussa. Annoin pojan ensin pitää sitä rengasosaa. Yritti kyllä saada siitä lohtua, mutta kun huomasi ettei onnistu niin heitti sitten ihan itse roskiin. Ekana iltana kaipasi muistaakseni tuttia, mutta kun puhuttiin,että rikki oli ja heitit sen roskiin niin meni aika hyvin. Otti sitten käyttöön unikaverin joka ei aikaisemmin ollut ollut tärkeä. Kaupassa välttelimme tuttihyllyä jonkin aikaa ettei olisi tajunnut nähdessään siellä ruveta kiukuttelemaan.. Aika pian rupesi tuttisuisia lapsia nimittelemään vauvoiksi. :-)

Tämä toimi siis meillä.

Niin ja nyt kesällä kaverin vuoden vanha lapsi antoi meidän vauvalle omat tuttinsa. Oli kai itkenyt ekana yönä vähän, mutta sitten unohtanut kokonaan!

Kylläpä kaikilla tuntuu käyvän helposti tutista luopuminen. Meillä pupu vei tutin kuukausi sitten ( poika 2V.), ja sitä kysellään vieläkin. Ensimmäiset kaksi viikkoa kyseli päivän aikana varmaan 100 kertaa ja yöllä itkettiin lohduttomana. Mut niin ovat erilaisia...

Meillä yritettiin ottaa tutti pois, kun tyttö oli muistaakseni n. 1v 7kk. Seurauksena oli niiiiiin hirveä raivari, että annettiin olla. Tutin käyttöä oli rajoitettu 8-kuisesta lähtien ja nyt jälkiviisaana voi todeta, että olisi pitänyt ottaa pois jo silloin.



No, parin kuukauden kuluttua sitten onnistui, kun tutti " hävisi" mystisesti. Tyttö ei itkenyt tutin perään, mutta vaati jompaakumpaa vanhemmista istumaan vieressä, kunnes uni tuli. Yöt sujuivat hyvin. Tuosta nukuttamisesta opeteltiin eroon, kun tyttö oli reilut 2-vuotias, alkoi meinaan jo kestää liian kauan.

eli kaamea raivari... Oli pakko antaa tutti takas (yksi vain) sillä ihan varmaan olis jouduttu lakanoitten vaihtoon jos olisin pitänyt pääni. Tytöllä kun on tapana onnistua oksentamaan jos saa itsensä hysteeriseen itkuun.



Varmaan nyt mennään niin että sänkyyn jää vain yksi tutti (vieroitetaan nyt eka siitä kädessä pidettävästä jos vaikka unilelut alkais kelvata) ja sit myöhemmin se toinenkin pois. En uskalla nimittäin ihan heti kokeilla uusiksi... Jännä muuten miten päiväkodissa tyttö nukahtaa nätisti yhden unilelun ja yhden tutin kanssa, kotona pitäisi olla tutteja se kaksi ja unilelut ei kelpaa syliteltäväksi. No eikös hoidossa lapset usein tee asoita eri tavalla kuin kotona?



Kiitos kaikille vastauksista, varsinkin Ninnille rohkaisevasta kertomuksesta. Hyvä kun sain sen luettua nyt niin ei ole ihan epäonnistunut olo vaikka tutin takaisin annoinkin.



-minskuliina

Mielenkiinnolla lueskelen tuttien vieroitus-operaatioista. Meillä on tällä hetkellä sama tilanne kuin minskuliinin tytöllä, eli poika (1v9kk) syö tuttia lähinnä uniaikaan ja joskus iltaisella väsyneenä, jos tutin saa jostain käsiinsä. Ja nukkuessa täytyy olla vähintään kaksi tuttia sängyssä.

Pyydettäessä poika kyllä nakkaa tutin roskiin tms, mutta illan tullen alkaa taas etsiä tuttia ja maiskuttaa suutaan pontevasti :)

Itse olen miettinyt seuraavanlaista strategiaa tutista eroon pääsemiseksi: poika hoitaa nukkevauvaansa ahkerasti, joten ostetaan nukelle nuken tutti ja selitetään, että vain vauvat syö tuttia. Omat tutit viedään vaikka oravan vauvoille.

Saas sitten nähdä mikä kaunis päivä laitetaan suunnitelma käytäntöön...

Mielenkiinnolla luin teidän kertomuksianne ja harmittelen, miksei meillä alettu tositoimiin jo vuosi sitten. Hävettää myöntää, mutta meillä poika on jo 2v8kk ja unitutti edelleen käytössä. Vieroitusta ollaan koko ajan meinattu aloittaa, mutta se on vain siirtynyt eteenpäin. Korvatulehdukset ovat olleet riesana ja poika on nukkunut todella levottomasti koko ikänsä. Ihan jo nolottaa kun päiväkodissakin on ainut ikäisistään joka vielä tuttia syö. Olen jo yrittänyt ehdotella, että annettaiskos hiirille, mutta poika sanoi heti, että ostetaan kaupasta uusi! Nyt ois hyvät vinkit tarpeen!

itse vieroitin poikani n. kuukausi sitten, kun hän oli 1v 9 kk. Yksi kaunis päivä vaan leikkasin tutit rikki ja sanoin, että kissat söivät tutit. Annoin tutin pojalle, hän syritti syödä sitä vähän aikaa, mutta heitti sen sitten pois. Illalla nukkumaan mennessä annoin tutin, yritti syödä sitä, mutta loppujen lopuksi nukahti tutti kädessä suht. hyvin ilman huutoa. Yöllä heräsi itkemään, mutta silitin poskesta ja nukahti nopeasti takaisin. Muutaman päivän yritti välillä laittaa tuttia suuhun, mutta heitti aina itse pois. muutaman yön piti tuttia kädessä, mutta sitten unohti koko kapistuksen ja heitin ne roskiin. Eli tosi kivuttomasti toimi meillä tämä konsti. Totesi itse, että tutti ei ollut enää kiva. Uskon että oraville tms. antaminen ei olisi toiminut niin hvin, ei välttämättä olisi ymmärtänyt asiaa niin hyvin. Se taktiikka sopii varmaan vähän vanhemmille lapsille. eräs tuttavani yritti tätä tuttien rikkomistaktiikkaa yli 2-vuotiaalle lapselleen, mutta ei toiminut hänellä, huusi vaan, että " Anna toinen tutti tai hae kaupasta uusi!" Eli heidän varmaan kannattaa yrittää jotain muuta. uskon että sinun tytöllesi voisi sopia tämä rikkomismenetelmä, kun saa itse todeta tutin olevan huono. Mutta tosiaan uskon että helpommalla pääset nyt kuin muutaman kuukauden päästä. Mutta mitä ikinä päätätkin, kovasti tsemppiä!

Nukkuessa niitä piti olla yksi suussa ja yksi kummassakin kädessä. Tuttia mussuttettiin myö päivisin, eikä auttanut vaikka kuinka piilottelin niitä.



sit kun typy oli n. 2,5v leikkasin kaikista tuteista päästä pienen palan pois, jätin ne kaikki pöydän reunalle tyrkylle ja avasin ikkunan.

Tyttö siihen kohta tuli tuttia etsimään ja maistoi yhtä, ihmetteli sitten että " tutti rikki" , koitti toista, sama juttu.Sitten kerroin kuinka olin nähnyt oravien tulleen ikkunasta ja maistellee näitä tutteja. Selitys kelpasi. Sitten imeskeli näitä nysätutteja. Parin päivän päästä leikkasin salassa pari milliä lisää, näin jatkoin kunnes niistä ei ollut lähes mitään jäljellä.

Tutti lakkasi kiinnostamasta kun ei se enää pysynyt suussa vaan sitä piti itse pitää kiinni.



Kertaakaan ei ole kysynyt enää tuttejaan sen jälkeen. Noin viikossa päästiin niistäkin.

Nyt isompana joskus haikeasti katselee vauvojen tutteja et voi kun hänelläkin olisi :)

Oikeastaan hänet oli tarkoitus vieroittaa vasta pääsiäislomalla (kahden huonosti nukutun vuoden jälkeen pelkkä ajatuskin edessä olevista valvotuista öistä veti vakavaksi...). Maanantaina kun vein pojan tarhaan, huomasin kuitenkin, että tutti jäi kotiin. No, tädit vakuuttelivat, että heiltä löytyy varatutti, jos poika ei suostu muuten päiväunille. Hirveän taistelun jälkeen olivat sitten saaneet pojan nukkumaan ilman tuttia. Varatuttiakin hänelle oli ehdotettu, mutta kun poika tajusi, ettei se ole hänen oma tuttinsa, oli tutti lentänyt kaaressa pois.



Illalla mies laittoi pojan nukkumaan ilman suurempia ongelmia. Vasta aamulla paljasti minulle, että poika oli ollut koko yön ilman tuttia. Päätimme, että nyt on tilaisuutemme jättää tutti kokonaan. Seuraavat päiväunet tarhassa sujuivat ihan ongelmitta. Poika ei ollut edes kysynyt koko tuttia.



Toinen yö ei mennytkään sitten ihan niin hyvin. Poika kyllä nukahti hyvin, mutta heräsi yöllä ja ulvoi kaksi tuntia tuttinsa perään. Emme antaneet periksi. Ja loppuviikko onkin sujunut aivan loistavasti. Ei ole kysynyt tuttia enää kertaakaan. Ja vaikka äidin yöpöydälle oli yksi mokoma unohtunutkin ja poika huomasi sen tänä aamuna, niin ei oikeastaan reagoinut siihen mitenkään. Katseli vain.



En olisi ikinä uskonut, että tämä menee näin helposti.

Meillä kokeiltiin juuri tuota tutin pään leikkaamista, huonolla menestyksellä. Lopullisen sysäyksen antoi se, kun kuulin tytön päiväkodissa nukkuneen päiväunet ilman tuttia. Tutista luopumisen jälkeen unilelusta tuli tärkeämpi kuin ennen, mutta päiväkodissa unilelua ei ole tarvittu.

Tyttö oli 1v ja 6kk, käytti tuttia ainoastaan unilla. Aloitettiin päivähoito, sovittiin hoitotätien kanssa että kokeillaan heti ekana päivänä ilman tuttia päikkäreitä ja hienostihan se meni. Eli päiväuni tutti jäi pois, kun hoito alkoi. Kahden viikon jälkeen piilotin tutit enkä antanut illallakaan nukkumaan mennessä (ilkeä äiti), yhden yön tyttö vähän hermoili, mut sen jälkeen ei ole kysellyt. Eli mielestäni kävi helposti. Nyt tyttö kaksi vuotias ja omaa tahtoa paljon enemmän, vieroitus olis varmasti paljon hankalampaa.



-jempula-

Siinä vaiheessa oli enää unitutti ja hoitopaikassa ei ollut enää tuttia käytössä. Joskus tutti oli kyllä iltaisinkin suussa kun sattui jostain löytymään mutta vasta vuoroisesti joskus sitä ei yölläkään ollut kun oli esim. mummulassa eikä mummu eikä lapsi sitä muistanut nukkumaanmenohötäkässä.



Tutteja oli vähitellen vain yksi ja sekin tosi vanha (yäks) ja risa, mutta en ostanut uutta vaan puhelin pitkään lapselle että se menee kohta jo rikki kun se on niin vanha. Jos hän kehoitti ostamaan uuden juttelin vaan että ei me enää noin isolle uutta tuttia osteta, kun muutenkin tutit on ihan vauvojen juttuja... pohjustin siis rikki menemistä ja luopumista pitkään. Myös mm. hoitopaikassa muillakaan ei enää ole - varsinkaan pienemmillä jne.



Sit leikkasin pari vähän isompaa reikää tuttiin - ne ei tehonnut. Mutta sitten kävi niin että tutti oikeasti hukkui niin ettei isi ja äitikään löytänyt sitä (ennenkuin monen päivän päästä) ja sit siitä luovuttiin. Kyselemistä ja itkeskelyä ei ollut mitenkään häiritsevässä määrin ja hyväksyi ihan hyvin ettei uutta osteta. Äiti myöskin tuumaili josko orava oli vienyt vauvoilleen...



Kyselee tuttia kaihoisasti vieläkin joskus niin että ei se ihan unohtunut ole...



Parivuotiaana tutti oli kuitenkin vielä niin tärkeä että jopa neuvolassa sanottiin että siirtäkää luopumista. Kannattaa tutkailla milloin olisi se henkisesti sopiva hetki - ja kokemukseni mukaan pohjustella asiaa että se ei tule ihan yllätyksenä että isolla lapsella ei enää tutia ole.



Hämmästyttävän helposti tuo kuitenkin onnistui - olisin odottanut enemmän protestointia kun niin omapäinen lapsi on.



Mutta AP ja esim. Indica - jos ei onnistu juuri nyt niin voi olla että parin kk päästä on kypsempi asialle.

Tyttäremme oli siinä vuoden ja kymmenen kuukauden kieppeillä, kun tutti sai jäädä kuvioista pois. Ja helpohkosti onnistui. Käytti sitä siihen asti nukkumaan mennessään. Pari ensimmäistä päivää olivat sekä päiväunille että yöunille mentäessä aika raskaita - sekä hänelle että meille vanhemmille: itkua, raivoa, nukkumaan menosta kieltäytymistä yms. Aiemmin nukkumaan meno oli ollut mukavaa puuhaa. Tämmöistä raivoamista kesti ensimmäisestä ilta mukaanlukien noin vartista puoleen tuntiin.



Viikon jälkeen ei ollut enää mitään ongelmia. Homma hoitui siis suhteellisen kivuttomasti. Surullistahan se itkettäminen on, mutta jos tilanne on muuten sama kuin ennenkin, niin kyllä se siitä :)

Eilen koitti se tàrkeà pàivà jolloin tuttia ei enàà ollut meidàn 2,5 v pojalle. Kerroin ettà hiiri on ottanut kaikki tutit ja yhden se oli jàttànyt pureskeltuna kotiin. Amulla ei haikaillut tuttia ollenkaan mutta pàivàunille meno tuotti jo vàhàn vaikeuksia mutta selvisimme siittà suh. koh. hyvin.... luulin jo ettà kaikki menee hyvin. Sain pojan nukahtamaan illalla yhdeksàn jàlkeen mutta sitten se heràsi puoleltaòin ja alkoi huutamaan tuttia puolen tunnin vàliajoin klo 3 asti yòllà. Poika oli todella vihainen ja huusi ettà àiti mene etsimààn tuttia ja potki ja raapi minua. Yritin vain rauhoitella. Poika heràsi 6 aamulla ja alkoi huutamaan tuttia taas mutta nukahti... heràsi 7.30 ja sòi aamupalan. Nyt mummolassa rauhoittumassa katsotaan tànààn miten pàivàunet menevàt. Mies meinasi jo luovuttaa ja antaa tutin pojalle! Tuttivieroitus olisi kannattanut jo tehdà aikoja sitten niin sitten se olisi ehkà onnistunut paremmin. Saa nàhdà montako pàivàà huutoa jatkuu...

Meilläkin tutistavieroittaminen olisi ajankohtaista ja nyt alkaa hiipiä äitiin paniikki. Tyttö on 1v 6kk ja varsinainen tahtoja. Ajattelin että tutista luovutaan nyt eikä sitten kun tahtoa on vielä lisää.

Meillä on tytöllä tutti unilla ja lisähsi uninukke joka on elämääkin tärkeämpi. Jos nukke katoaisi niin Äidin olisi syytä muuttua nukeksi (heh).

Tutin laittaa suuhun jos löytää jostain, vaikka yritänkin niitä aina pistää piiloon. Tällä viikolla on oppinut pyytämäänkin tuttia. En tosin anna vaikka pyytää. Meillä saa tutin jos on hirmu huonolla tuulella ja väsyneenä kämissyt 2 tuntia minkään muun tilanteeseen tehoamatta. Väsyneenä siin aamupäivällä tai illalla ennen unia.



Vinkkejä? Mitenköhän minun pitäisi toimia? Pitäisikö odottaa siihen että miehellä on pääsiäisloma ja olemme molemmat kotona?

Iiiiik ajatus kauhistuttaa vaikka noita tutteja inhoankin ja niiden jatkuvaa keittämistaä!

Ja kotona oli linnut tuoneet pienen muumin pojalle parvekkeelle=)

Kyllähän se aika taistelua oli aluksi, vaikka meilläkin oli vain unilla tutti. Mutta kehuttiin poikaa aina kovasti kun meni nukkumaan ja sukulaisetkin kehuivat isoksi pojaksi jne. Pikkuhiljaa tutti unohtui, kerran tai kaksi, äiti löysi uuden muumin parvekkeelta ennen unia (jos oli oikein tiukkapaikka) ja taas mentiin aika tyytyväisenä nukkumaan. Muumin tilallehan voi ottaa vaikka pienen nuken/auton jne...



Nyt siitä on reilu puoli vuotta aikaa ja tutti on unohtunut kokonaan, kutsuu kaikkia kenellä on tutti vauvaksi! =)



Tsemppiä, kyllä se siitä unohtuu!!

vinkkinä tapa jolla kaikki äidin hoitolapset jätti tutin kerta heitolla. sattui niin hyvään hetkeen meidän pojan syntymä että kaikilla alkoi olla käsillä tutista luopuminen. yksi toisensa jälkeen heidän vanhemmat sanoin että annetaan jere vauvalle tutti kun se on vielä niin pieni että tarvii sitä enemmän. ja kauniisti joka ikinen luopui kerta heitolla tutista. olivat pikkuset niin ihasuneita meidän poikaan aina kun käytiin että mielellään anto isona poikana /tyttönä tuttinsa vauvalle. siis eiväthän he oikeasti antanut niitä meille( ihan tarkennus vaan ettei tuu väärin käsitystä :) )



itse ajattelin odotella että kaverin vauva syntyy niin teemme samoin pojan tutin kanssa. poika nyt 1v 4kk enkä tunne tarvetta vielä vierottaa tutista.