Lue keskustelun säännöt.
Miehen käytös eron jälkeen
03.02.2017 |
Niin... Aiemmin jo puhuttu erosta, nyt se sitten toteutui. Mies vaan itkee ja itkee, tahtoo soitella kun olen työmatkoilla, haluaa halailla ja suukotella kotona, tahtoisi harrastaa seksiä. Yritti ehdottaa että kun muutan pois niin jatkettaisiin jonkinlaista yhdessäoloa niin ettei muita saa kuitenkaan nähdä. En suostunut. Tämä ero tuli nyt minun aloitteestani.
Ahdistaa miehen käytös, ahdistaa hänen paha olonsa, koska osittain se on minunkin syytäni. Tosin tiedostan etten toisen paremman mielen takia voi jäädä. Ei ole lapsia... Joten tilanne sen kannalta helppo.
En haluaisi olla tyly, mutta itse alan olla valmis siirtymään elämässä eteenpäin pikkuhiljaa. Haluaisin pysyä miehen kanssa väleissä, en halua olla tyly, mutta roikkuminen ja tietynlainen käytös edelleen kuin haluaisi omistaa minut, ahdistaa tosi paljon.. välitän siis miehestä edelleen hyvin paljon enkä näitä hänelle voi sanoa mutta pakko päästä purkamaan jonnekin.
Kokemuksia? Miten kannattaisi toimia? :(
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi että kirjoitin mutta en ymmärrä näitä kommentteja :(
Ap
Miksi tulet tänne retostelemaan jättämiselläsi? Ihan kuin joku teini-ikäinen. Miestä harmittaa lähtösi, koska hän rakastaa sinua. Tuntematon käsite sinulle, mutta lue vaikka kirjasta, mitä se tarkoittaa.
En ole ap, mut johan on omituinen kommentti! Ei minusta ap mitenkään retostele, vaan ihan normaalia asioiden pohtimista tuo on. Erot kuuluu elämään siinä kuin sinun katkennut varpaankyntesi.
Ap, erot on vaikeita. Varsinkin silloin kun joutuu satuttamaan toista. Ei tule olemaan helppoa tuo, mutta et tosiaan voi jäädä vain säälistä suhteeseen. Se, että toinen haluaa lapsia ja toinen ei, on jo riittävä syy erota. Ja sinun empatia voi olla paha asia miehellesi nyt. Hänen täytyy löytää lohtua ja jutteluseuraa muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme kommentoijia täällä.
Jotain katkeraakin katkerampia jätettyjä varmaan.
Olisi varmaan parempi ettette enää oleskelisi samassa osoitteessa, kun näyttää miehelle olevan vaikeaa ymmärtää ettei enää "omista" sinua.
Mulla oli vähän sama tilanne exän kanssa, eropäätöksen jälkeen halusi minut takaisin vaikka kuinka kauan, pussailla, halailla ja sellaista. Hän siis petti minua, eli en halunnut "h*orata baarimiesten kanssa", mutta halusin silti säilyttää hyvät välit. Vaikeaa on katsoa toisen surua ja asua samassa asunnossa, jotenkin kun siitä koki sitten olevansa vastuussakin. Mahdollisimman pian vain uuteen asuntoon ja etäisyyttä joksikin aikaa. Itse en osannut tuota varmaan tarpeeksi tiukasti tehdä, kun tuo tilanne kesti varmaan turhan kauan kun ex käsitteli eroa minun, eikä esimerkiksi kavereidensa kanssa. No, nykyään olemme edelleen ystäviä, että onneksi siitäkin selvittiin.
Ei tästä varmaan apua ollut, mutta ehkä vertaistukea :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain aika auttaa. Tiedän miten kurjaa on katsoa toisen surua ja lupaan että tunne jatkuu pitkään jopa sen jälkeen kun ollaan omissa asunnoissa. Itse tunsin yhä syyllisyyttä jopa puoltoista vuotta Eron jälkeen kun löysin nykyisen miehen. Exä otti raskaasti ja alkoi itkeä kun kerroin. Luulin ajan Jo parantaneen haavat, mutta ei 13 vuotta niin unohdu.
En oikein osaa mitään muuta sanoa kuin että vaikka onkin raskasta ja syyllisyys saattaa nousta pintaan puheluista, koeta ymmärtää ja ole empaattinen. Ajattele toisin päin, miten hirveää olisi itse kaivata toisen ollessa suorastaan kärsimätön, ilkeä ja kova. Ero vaatii vain totuttelua. Tsemppiä!Oho, nainen oli puolitoista vuotta yksin ennen uutta äijää. Nyt on ennätys!
Niin, aattele. Meillä naisilla on kaikki paljon helpompaa. Vain puolitoista vuotta.
Pitäisköhän sun hankkia nainen jostain ettet tukehdu katkeruuteesi?
Vierailija kirjoitti:
Ihme kommentoijia täällä.
Jotain katkeraakin katkerampia jätettyjä varmaan.
Olisi varmaan parempi ettette enää oleskelisi samassa osoitteessa, kun näyttää miehelle olevan vaikeaa ymmärtää ettei enää "omista" sinua.
Tässäkin jättämisretostelua. Jätetty on luuseri, idioottikin varmaan. Jepa jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi että kirjoitin mutta en ymmärrä näitä kommentteja :(
Ap
Miksi tulet tänne retostelemaan jättämiselläsi? Ihan kuin joku teini-ikäinen. Miestä harmittaa lähtösi, koska hän rakastaa sinua. Tuntematon käsite sinulle, mutta lue vaikka kirjasta, mitä se tarkoittaa.
En ole ap, mut johan on omituinen kommentti! Ei minusta ap mitenkään retostele, vaan ihan normaalia asioiden pohtimista tuo on. Erot kuuluu elämään siinä kuin sinun katkennut varpaankyntesi.
Ap, erot on vaikeita. Varsinkin silloin kun joutuu satuttamaan toista. Ei tule olemaan helppoa tuo, mutta et tosiaan voi jäädä vain säälistä suhteeseen. Se, että toinen haluaa lapsia ja toinen ei, on jo riittävä syy erota. Ja sinun empatia voi olla paha asia miehellesi nyt. Hänen täytyy löytää lohtua ja jutteluseuraa muualta.
Miksi empatia olisi pahasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tosin tiedostan etten toisen paremman mielen takia voi jäädä."
Kaikki lukee miehen eikä mielen
Jaa no voi hemmetti. Siis tarkoitin että en voi jäädä suhteeseen miehen kanssa jotta hänen hyvä mieLensä säilyisi.
Ap
Pahoittelut, minäkin taidan olla näitä lukiongelmaisia ja silmien tutkituttamisen tarpeessa. -1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä riidellä pitää. Iso riita ja sitten ette näe pitkään aikaan. Ei ystävinä voi erota tai jompikumpi jää roikkuun ajatukseen yhteenpalaamisesta.
Kaikki ystävällisyys, halailu, yhtään yhdessä tekeminen, tekee vaan pahaa hänelle. Oikeasti hän elättelee toivoa että muutat mielesi ja palaatte yhteen, ja ystävällisyytesi ruokkii tätä.
Heti vaan muuta pois, ei muuta kuin jotkut ihan välttämättömät viestit, tapaa vaan jos pakko saadaksesi tavarasi tai antaaksesi avaimen.
Valitettavasti ette tässä vaiheessa voi olla ystäviä. Sen aika on aikaisintaan parin vuoden päästä, ja silloinkin etäisiä. Läheisiä ette voi olla enää koskaan, se on eron hinta.
Kokemusta on 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tosin tiedostan etten toisen paremman mielen takia voi jäädä."
Kaikki lukee miehen eikä mielen
Anteeksi ap, mulla oli juuri tuo lukihäiriö. Unohda ilkeä kommenttini nro 4.
(Lukihäiriöinen AV-mamma)
Myönsit suoraan ja pyysit anteeks, ihana suoraselkänen av-nainen c: !
(en oo postannu tätä ennen koko ketjuun mut tää yllätti ilosesti ni oli pakko, sori ohis jatkakaa rauhassa, hipsin pois!)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ystävällisyys, halailu, yhtään yhdessä tekeminen, tekee vaan pahaa hänelle. Oikeasti hän elättelee toivoa että muutat mielesi ja palaatte yhteen, ja ystävällisyytesi ruokkii tätä.
Heti vaan muuta pois, ei muuta kuin jotkut ihan välttämättömät viestit, tapaa vaan jos pakko saadaksesi tavarasi tai antaaksesi avaimen.
Valitettavasti ette tässä vaiheessa voi olla ystäviä. Sen aika on aikaisintaan parin vuoden päästä, ja silloinkin etäisiä. Läheisiä ette voi olla enää koskaan, se on eron hinta.
Kokemusta on 30v.
Olen erimieltä. Ero on lempeämpi ja aiheuttaa vähemmän stressiä kun jonkinlainen ystävyys, tuttuus ja luottamus säilyy. Lähtökohtaisesti tämä vaatii suoraa puhetta. Valitettavasti en rakasta sinua enää kuitenkaan...
40 vuoden kokemuksella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätetyn täytyy saada empatia, tuki ja keskustelu muualta kuin siltä jättäjältä, että hän alkaa etääntyä, surra ja parantua.
Jättäjä ei voi kuin tuottaa lisää tuskaa, koska ei kuitenkaan palaa takaisin.
Aina kun jätetty kohtaa jättäjän, rakkaus herää uudelleen, ja kuolee uudellee, ja uudelleen ja uudelleen, kunnes jättäjä ymmärtää pysyä poissa.
Omakohtaista kokemusta kun ns. Erottiin ystävinä. Kauhean raastavaa pitkän aikaa, haavat auki koko ajan. Toivo herää ja kuolee kuukausia.
Miehet: muistakaa aina pettää naista vähintään kerran suhteen aikana! Harmittaa muuten sitten, kun akka jättää ja hykertelee vallantunteessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että jaksaa joku jonne spämmätä kaikkia ketjuja.
Vain aika auttaa. Tiedän miten kurjaa on katsoa toisen surua ja lupaan että tunne jatkuu pitkään jopa sen jälkeen kun ollaan omissa asunnoissa. Itse tunsin yhä syyllisyyttä jopa puoltoista vuotta Eron jälkeen kun löysin nykyisen miehen. Exä otti raskaasti ja alkoi itkeä kun kerroin. Luulin ajan Jo parantaneen haavat, mutta ei 13 vuotta niin unohdu.
En oikein osaa mitään muuta sanoa kuin että vaikka onkin raskasta ja syyllisyys saattaa nousta pintaan puheluista, koeta ymmärtää ja ole empaattinen. Ajattele toisin päin, miten hirveää olisi itse kaivata toisen ollessa suorastaan kärsimätön, ilkeä ja kova. Ero vaatii vain totuttelua. Tsemppiä!