Miksi kysytään miten sä jaksat, jos vastaus on aina, niin sellaista se elämä on lapsen kanssa?

Mä kyllä ajattelisin että kysymyksen tarkoitus on osoittaa myötätuntoa eikä vittuilla..?

Tuota kutsutaan smalltalkiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ajattelisin että kysymyksen tarkoitus on osoittaa myötätuntoa eikä vittuilla..?

Myötätunto on hieno asia, mutta sen saman itsestään selvän asian toisto kerta toisensa jälkeen on jo melkein suoranaista vittuilua. Tiedän että lapsi tuo haasteita ja unettomia öitä, en ole tyhmä. Mutta jos kysyt ihmiseltä joka on kolme yötä nukkunut katkonaisesti, mikä vointi ja tämä sanoo et vähän väsyttää, niin älä höpötä että sellaista se on lapsiperheen elämä (ihanko tosi?!?!) vaan ennemmin sano että kurja juttu, mut kyl se siitä tai tarjoa apua.

Kuuntelin ne ekat kymmenen kertaa tunnollisesti, nyt alkaa tuntua jo puhtaalta vittuiluilta. Huomaa jo sulkevansa aivot kun taas huomaa haksahtaneensa samaan kysymykseen ja taas sama litania alkaa... Tekee jo välillä mieli iskeä päätään seinään, haukkuen itsensä tyhmäksi, kun jälleen kerran lankesi samaan vipuun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuota kutsutaan smalltalkiksi. 

Ennemmin jauhaisin vaikka kauniista säästä kun taivaalta kaatuu loskaa ja räntää. Ainakin olisi vaihtelua.

Ja small talk eroaa tästä, että siinä saa välillä sanoa jotain tyhjänpäiväistä väliin, eikä kuunnella toisen lähes 5 minuutin kestävää yksinpuhelua.

Ap

Joo tiedän mitä tarkoitat! Mullakin on kaksi ihanaa lasta, mutta todellisuuden nimissä nuorempi on ollut tosi raskas, huono nukkumaan ja vaativa, ei viihdy missään ja vaatii ihan jatkuvaa viihdyttämistä, että en tahdo saada edes normaaleja pieniä kotiaskareita tehtyä. Sitten jos sanoo, että kyllä on ollut vähän raskasta, niin joo sellaistahan se on! Tai esim. Äitini ikäänkuin antaa ymmärtää, että mitäs läksit, ähäkutti. Itse on hoidattanut mulla iltatähti-pikkuveljeäni todella paljon, mutta nyt hän ei ikinä auta, ei edes vaikka kuopusta odottaessa koitin pyytää apuun kun olin niin kipeä viimesilläni. Kyllä lasten kanssa hyvin pärjään ja mieskin osallistuu kaikkiin kotitöihin ja hoitaa lapsia minkä töiltään ehtii, mutta mikä siinä on, ettei sitä saisi sanoa, jos välillä väsyttää ihan hitosti, tai tuntuu että järki lähtee, kun uhmis ja vauva on molemmat sillä tuulella että koko päivä on yhtä kiukkua ja kitinää?! Jos se helpottaa oloa, kun saa sanoa että helvetti kun on väsy ja ottaa päähän, niin miksi siitä jonkun pitää alkaa lässyttämään tai vinoilemaan!

Vierailija kirjoitti:

Joo tiedän mitä tarkoitat! Mullakin on kaksi ihanaa lasta, mutta todellisuuden nimissä nuorempi on ollut tosi raskas, huono nukkumaan ja vaativa, ei viihdy missään ja vaatii ihan jatkuvaa viihdyttämistä, että en tahdo saada edes normaaleja pieniä kotiaskareita tehtyä. Sitten jos sanoo, että kyllä on ollut vähän raskasta, niin joo sellaistahan se on! Tai esim. Äitini ikäänkuin antaa ymmärtää, että mitäs läksit, ähäkutti. Itse on hoidattanut mulla iltatähti-pikkuveljeäni todella paljon, mutta nyt hän ei ikinä auta, ei edes vaikka kuopusta odottaessa koitin pyytää apuun kun olin niin kipeä viimesilläni. Kyllä lasten kanssa hyvin pärjään ja mieskin osallistuu kaikkiin kotitöihin ja hoitaa lapsia minkä töiltään ehtii, mutta mikä siinä on, ettei sitä saisi sanoa, jos välillä väsyttää ihan hitosti, tai tuntuu että järki lähtee, kun uhmis ja vauva on molemmat sillä tuulella että koko päivä on yhtä kiukkua ja kitinää?! Jos se helpottaa oloa, kun saa sanoa että helvetti kun on väsy ja ottaa päähän, niin miksi siitä jonkun pitää alkaa lässyttämään tai vinoilemaan!

En voi kuin kuvitella tilannettasi, onneksi sulla on osallistuva mies. Itse varmaan heittäisin äitille vinoiluun takas, että kai sitä nyt joku piti tehdä sunkin vanhuuden päivinäs seuraa pitämään, kun luultavasti itse olen loppuunpalanut näistä lapsivuosista, kun apuja saa tarvittaessakin niin hintsusti, että ei kiinnosta missään vanhainkodissa rampata.

Ilkeää, ehkäpä, mutta eipä ole sellainen ähäkutti asennekkaan kovin kypsää.

Ap

Voi niin tuttu tunne! Ainoat, joille voin todeta oikean olotilan, on vauvakahvilassa saman ikäisten vauvojen äideille, koska silloin yleensä tulee jaettua vinkkejä, jotka oikeasti auttaa. Tai tarjotaan jopa apua, jos itsellä on menossa helpompi vaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tiedän mitä tarkoitat! Mullakin on kaksi ihanaa lasta, mutta todellisuuden nimissä nuorempi on ollut tosi raskas, huono nukkumaan ja vaativa, ei viihdy missään ja vaatii ihan jatkuvaa viihdyttämistä, että en tahdo saada edes normaaleja pieniä kotiaskareita tehtyä. Sitten jos sanoo, että kyllä on ollut vähän raskasta, niin joo sellaistahan se on! Tai esim. Äitini ikäänkuin antaa ymmärtää, että mitäs läksit, ähäkutti. Itse on hoidattanut mulla iltatähti-pikkuveljeäni todella paljon, mutta nyt hän ei ikinä auta, ei edes vaikka kuopusta odottaessa koitin pyytää apuun kun olin niin kipeä viimesilläni. Kyllä lasten kanssa hyvin pärjään ja mieskin osallistuu kaikkiin kotitöihin ja hoitaa lapsia minkä töiltään ehtii, mutta mikä siinä on, ettei sitä saisi sanoa, jos välillä väsyttää ihan hitosti, tai tuntuu että järki lähtee, kun uhmis ja vauva on molemmat sillä tuulella että koko päivä on yhtä kiukkua ja kitinää?! Jos se helpottaa oloa, kun saa sanoa että helvetti kun on väsy ja ottaa päähän, niin miksi siitä jonkun pitää alkaa lässyttämään tai vinoilemaan!

En voi kuin kuvitella tilannettasi, onneksi sulla on osallistuva mies. Itse varmaan heittäisin äitille vinoiluun takas, että kai sitä nyt joku piti tehdä sunkin vanhuuden päivinäs seuraa pitämään, kun luultavasti itse olen loppuunpalanut näistä lapsivuosista, kun apuja saa tarvittaessakin niin hintsusti, että ei kiinnosta missään vanhainkodissa rampata.

Ilkeää, ehkäpä, mutta eipä ole sellainen ähäkutti asennekkaan kovin kypsää.

Ap

Onhan sille tullut sanottua moneen kertaan, mutta ei se tajua, kaikki aika ja energia sillä menee siihen iltatähteensä, vaikka se alkaa olla jo kohta aikuinen. Itsehän se siinä häviää, kun välit lapsenlapsiin jää vähän etäisemmiksi. Onneksi pappaa kiinnostaa nämä mukulat, vaikka mummu vinoileekin. :) Mutta siis tuohan se just ärsyttävää on, kun sitä ei saisi sanoa, että lapset osaa joskus olla älyttömän rasittavia, tai jotkut päivät suorastaan perseestä, kun pitäisi aina olla vaan yhtä hymyä ja auvoa, kun on lapset siinä. Kyllähän sitä onkin, mekin vuosikaudet yritettiin näitä lapsia saada, mutta kun ei oo mitään perheen ulkopuolista apua ikinä, ettet pääse kuin max. Kauppareissun ajaksi vapaalle kun on vauva talossa, niin outoa kai se suorastaan olis, jos ei yhtään väsytä ikinä?

Vierailija kirjoitti:

Voi niin tuttu tunne! Ainoat, joille voin todeta oikean olotilan, on vauvakahvilassa saman ikäisten vauvojen äideille, koska silloin yleensä tulee jaettua vinkkejä, jotka oikeasti auttaa. Tai tarjotaan jopa apua, jos itsellä on menossa helpompi vaihe.

Kunnon vinkit olisi mukavaa vaihtelua tyhjänpäiväsen small talkin tilalle. :'D

Ap

Huhhuh kuulostaa tutulta! Mun eniten kuulema fraasi, jos erehdyn olemaan väsynyt tietyssä seurassa, on että "ei se elämä ole helppoa" tai "elämä ON raskasta". No niin on, ainakin teidän seurassa, tekisi mieli sanoa. Kun siis pääsääntöisesti minusta elämä on mukavaa ja jännittävää, mutta joskus kaikki paska vaan osuu samalle päivälle. En tarkoita että taistelisin verissä päin päivästä toiseen ja että koko elämä on musertava ja täynnä harmeja jos yhtenä päivänä tympii. Aaarghh!! :D

Joo ei smalltalkiin kuulu, että että alkaa vuodattaa kaiken maailman huolia ja vaivoja, vaan vaikka olisi raajat poikki, syöpä, reuma, tms. niin aina vastataan "kiitos hyvin menee, kuinka itselläsi?"

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh kuulostaa tutulta! Mun eniten kuulema fraasi, jos erehdyn olemaan väsynyt tietyssä seurassa, on että "ei se elämä ole helppoa" tai "elämä ON raskasta". No niin on, ainakin teidän seurassa, tekisi mieli sanoa. Kun siis pääsääntöisesti minusta elämä on mukavaa ja jännittävää, mutta joskus kaikki paska vaan osuu samalle päivälle. En tarkoita että taistelisin verissä päin päivästä toiseen ja että koko elämä on musertava ja täynnä harmeja jos yhtenä päivänä tympii. Aaarghh!! :D

Itse olen ajatellut että elämä voi olla raskasta välillä, mutta hyvä seura keventää askelia.

Ärsyttää tuommoisten itsestään selvyyksien kerta toisensa jälkeen toistelijat, ne virret on jo niin kuultu. Vaihda levyä tai ees vähän lyriikkaa.

Ap

Raivon tekee tuohon oma oletuksesi, että jonkun toisen pitäisi tulla sinun kaaostasi hoitamaan. Että kysymällä vointiasi ollaan tarjoamassa apua. Ei olla. Ollaan kohteliaita ja kysytään myös sinun vointia. Siihen kuuluu vastata, että vähän väsyttää, mutta eiköhän se tästä taas iloksi muutu.

Eikä ruveta mouruamaan.

Mitäs läksit, häh.

Vierailija kirjoitti:

Raivon tekee tuohon oma oletuksesi, että jonkun toisen pitäisi tulla sinun kaaostasi hoitamaan. Että kysymällä vointiasi ollaan tarjoamassa apua. Ei olla. Ollaan kohteliaita ja kysytään myös sinun vointia. Siihen kuuluu vastata, että vähän väsyttää, mutta eiköhän se tästä taas iloksi muutu.

Eikä ruveta mouruamaan.

Mitäs läksit, häh.

Näin juuri!

Ap voisi opetella kirjoittamaan. Otsikko on aivan päin vittua ja pilkku siellä missä sen ei todellakaan kuulu olla.

No jos ap itse juttelet ihmisen kanssa jonka tiedät olevan raskaassa tilanteessa, esim. kaverin vanhemmalla terminaalihoito menossa, puolisolla joku sairaus tai töissä hankalaa, niin huomaatko edes kysyä miten itse jaksat? Luultavasti et, koska pienten lasten vanhemmilta katoaa empatiakyky täysin... mutta siis, jos jostain syystä huomaisit kysyä ystäväsi vointia, niin kysyisitkö siksi että olisit menossa sinne hoitokotiin vuorollasi syöttämään sitä kaverin vanhempaa, tai siivoamaan kaverin kotia, tai järjestämään hänen asioitaan sinne työpaikalle? Et, koska täällä lähtökohta on kumminkin että ihmiset hoitavat omat asiansa, mutta niistä voi toki jutella.

Lapsesi ovat kyllä sinun. Jos et jaksa niin vastaat kysymykseen että en jaksa mitenkään, tule auttamaan. Mutta yritä nyt vähän saada päähäsi suhteellisuudentajua.

Vierailija kirjoitti:

Raivon tekee tuohon oma oletuksesi, että jonkun toisen pitäisi tulla sinun kaaostasi hoitamaan. Että kysymällä vointiasi ollaan tarjoamassa apua. Ei olla. Ollaan kohteliaita ja kysytään myös sinun vointia. Siihen kuuluu vastata, että vähän väsyttää, mutta eiköhän se tästä taas iloksi muutu.

Eikä ruveta mouruamaan.

Mitäs läksit, häh.

No voi voi, sun tekstissä nyt vaan mättää se, etten todellakaan odota ketään avuksi, ja minulla ei ole kaaosta. Mutta kyllä olenkin törkeä ihminen, kun kehtaan vastata, miten sä jaksat kysymykseen, että väsyttää. Pitääpi muistaa että ensi kerralla sanon, kolme paskaa yötä takana, mutta pirteä kuin peipponen ja menee kuin olis piristäviä vetänyt kolkyt viivaa. Enkä osannut arvata, että yksi lause, vähän väsyttää, on mouruamista...

Ja mitäs läksin? Läksin ja en kadu, minulla on oikein rakas lapsi, joka on niin ihana, enkä moiti että sairastaa. En valita että heräilen, se ei silti muuta sitä faktaa, että katkonaiset ja vähäiset yöunet = väsyttää kunnes saa nukkua kunnon yöunet.

Mitäs itte tuumisit, jos sairastelusi vuoksi nukkuisit huonosti monta yötä, kysytään miten voit... Ja sä kehtaatkin vastata että oot kipeä ja väsynyt... Mikä siis olis vaan totta ja et varmaan siinä tilanteeasa välitä small talkata puuta ja heinää. Tuskin odotat, että kukaan sulle alkaa kanakeittoo keitteleen ja syöttään, vaan siksi että vastasit kysymykseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi opetella kirjoittamaan. Otsikko on aivan päin vittua ja pilkku siellä missä sen ei todellakaan kuulu olla.

...

...

...

Juuust...

Pahoitteluni, päätä särki ja ajatus muutenkin oli hajanainen huonojen yöunien jälkeen. Plus kirjoitin pienellä kännykän näytöllä hieman v*ttuuntuneena, eipä ollut tarkoitukseni aiheuttaa sinulle mielipahaa. Toivon, että sulla on muutakin annettavaa tähän ketjuun tuo pätemisen tarve.

Ap

Huomaa kyllä, että te ette tiedä todellisista ongelmista yhtään mitään. First world problem.

sit vielä jotkut lapsia saaneet ihmettelee, että kaverit häviää.... no ei ihme. Mitä niiden äitien kanssa uskaltaa edes puhua... vitiskööt keskenään.