Miten te muut 2-vuotiaan äidit jaksatte?

Anna positiivista huomiota? Huomioi huonoa käytöstä mahdollisimman vähän? Keksi lapselle järkevää tekemistä niin aika ei mene sekoiluun?

Mun 2v poika on rauhallinen ja syö kun on ruoka-aika. Hänkin kiipeilee ja muksahtelee, mutta osaa istua paikallaan puuhailemassa pitkiäkin aikoja. Onko add?

Vierailija kirjoitti:

Mun 2v poika on rauhallinen ja syö kun on ruoka-aika. Hänkin kiipeilee ja muksahtelee, mutta osaa istua paikallaan puuhailemassa pitkiäkin aikoja. Onko add?

No niin munkin kaksi ekaa oli .. :/ Tyttö oli äidillänikin juuri hoidossa vähän pitemmän päivän, ja totesi vähän väsähtäneenä että tuo likka ei kyllä sekunttiakaan paikallaan pysy.. 

ap

Parempi se on aktiivinen lapsi kuin semmoinen flegmaattinen arkajalka, joka ei osaa/uskalla tehdä mitään. Meillä ainakin menevästä tytöstä kasvoi aktiivinen, sosiaalinen ja älykäs koululainen. Nyt keskimmäinen 2,5 vuotias on kova menemään ja tekemään ja viihdyttää puolivuotiasta sisarustaan niin, että vauva ei muuta viihdykettä kaipaa.

Mulla on 2,5-vuotias, joka on suurimman osan ajasta maailman ihanin olento. Mutta sen lopun aikaa maailman raivostuttavin pikku riiviö. Parhaillaan ollaan molemmat sairaana ja kolmatta päivää neljän seinän sisällä ja pää hajoaa. Melkoiset paska mutsi-fiilikset, kun taas tänään huusin lapselle. 

Meillä ainakin epätoivottu käytös ja turhan ööö... kekseliäät leikit liittyy päiviin, jolloin ollaan enemmän kotona. Eli ulos talosta aina kun mahdollista :)

Vilkkaan lapsen äitinä sanoisin, että päivä kerrallaan. Oma vilkas lapseni on esikoinen ja rankkaa on ollut. Nyt on 8v ja edelleen joskus itkettää se, ettei pysy hetkeäkään paikallaan. Koulussa kyllä, mutta muuten on kova tarve jatkuvaan liikkeeseen. 

Kannustaisin tekemään lapselle temppuratoja sisälle, antamalla touhottaa ja olemaan alasti jos vain mahdollista. Puutu vain siihen, mistä jaksat alkamaan vääntämään tai mikä on oikeasti vaarallista. Vilkas lapsi esim oppii aika nopeasti kiipeilemään turvallisesti. Toki haavoja ja ruhjeita tulee, mutta ne nyt kuuluvat paljon maailmaa tutkivan lapsen elämään. 

En anna mitään ohjeita, että ulkoilkaa paljon jne. Ei se vain tehoa lapseen, jolla on virtaa aamusta iltaan ja vielä yölläkin. Omalta lapseltani ei esimerkiksi koskaan ole loppunut energia. Ei siis ikinä, vaikka miten ulkoilisi, hyppisi tai pomppisi. Siksi sanon vain, että pyri järjestämään lapselle sisällekin paljon mielekästä kivaa tekemistä. Meillä ei ole koskaan leikkinyt vilkas lapsi leluilla vaan tosiaan pitää olla jotain liikunnallista. Hae temppupatja lattialle, tee lapselle temppuratoja ja anna kiipeillä mahdollisuuksien mukaan. Yritä hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on, älä lähde muuttamaan lasta. 

Ja lopuksi, koeta jaksaa! Jossain vaiheessa rauhoittuu. Oma 8v jo voi olla hetken aikaa kotonakin paikallaan ja osaa jo hillitä itseään kotonakin tarvittaessa, vaikka vilkas on edelleen. 

Ole armollinen. Monet eivät jaksakaan. Meillä on päiväkodissa paljon 2-vuotiaita "virike -lapsia". Ota asia rohkeasti puheeksi neuvolassa, voit saada hoitopaikan lapselle sosiaalisin perustein. Ja muista, että avun pyytäminen auttaa teitä molempia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyttö nyt 1v 10 kk:tta. Herää aamulla viiden jälkeen. Heti kova touhotus päällä, kailottaa ja huutaa omia juttujaan, paukuttelee lelujaan laminaattilattiaan, vaatii ruokaa (mikään tankkaus iltaisin ei tunnu riittävän yön yli). Herättää koko talon ja varmaan naapuritkin.

Koko päivän roikkuu lahkeessa tai sitten tuhoamassa paikkoja. Tai kiipeilemässä ties missä ja muksahtelee alas jos ei ole tarkkana vahtimassa. Koko ajan hän "keksii" uusia tarpeita; pitää mennä potalle, on kakka vaikka ei olekkaan, haluaa vettä kun on kova jano, on nälkä (tuhat kertaa päivässä), haluaa sitä ja haluaa tota. Raivoaa jos ei saa. On kovassa uhmassa, ei tee mitään mitä pyydetään (esim. tule tänne niin äiti vaihtaa sen vaipan -> juoksee karkuun, potkii, rimpuilee). Pukeminen on yhtä tuskaa. Haluaa tehdä kaiken itse (ja pitkälti annankin) mutta hermo menee nopeasti jos ei osaa tai jos en odota vieressä tätä tuntia vievää toimitusta (kuten vaipan laitto itse) vaan alan vaikka jo pukemaan omia ulkovaatteita ootellessa... kaikki on yhtä huutoa ja kaaosta. Kaikki kamat repii lattialle levälleen mitä irti lähtee. Rikkoo lelut. Ei ole olemassa leikkiä tai puuhaa mihin jaksaisi minuuttia kauempaa keskittyä (paitsi joku pahanteko, kuten tavaroiden peseminen vessanpöntössä wc-harjan kanssa). Tuhoaa sisarustensa leikit. Riisuu itsensä n. 5 kertaa päivässä ilkosilleen. Seisoo pylly paljaana keittiön pöydällä ikkunan edessä. Kun syödään niin sotkee tuhottomasti, vaikka osaa kyllä halutessaan syödä siististi.

Minun on vaan sanottava ja todettava että EN JAKSA. Yhtään. Enää. Päivääkään. Enää. En. Jaksa.

Eikä tämä edes ole meidän esikoinen.... Sanokaa nyt että joku muukin on ihan raunioina tämmösen 2 veen kanssa? Miten te jaksatte päivästä toiseen?

Pieni lapsi, pienet murheet. Odotapa kun se on murrosiässä.

Vierailija kirjoitti:

Parempi se on aktiivinen lapsi kuin semmoinen flegmaattinen arkajalka, joka ei osaa/uskalla tehdä mitään. Meillä ainakin menevästä tytöstä kasvoi aktiivinen, sosiaalinen ja älykäs koululainen. Nyt keskimmäinen 2,5 vuotias on kova menemään ja tekemään ja viihdyttää puolivuotiasta sisarustaan niin, että vauva ei muuta viihdykettä kaipaa.

Varmasti tarkoitat hyvää, mutta onnistut kyllä antamaan malliesimerkin epäsensitiivisestä kasvattajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyttö nyt 1v 10 kk:tta. Herää aamulla viiden jälkeen. Heti kova touhotus päällä, kailottaa ja huutaa omia juttujaan, paukuttelee lelujaan laminaattilattiaan, vaatii ruokaa (mikään tankkaus iltaisin ei tunnu riittävän yön yli). Herättää koko talon ja varmaan naapuritkin.

Koko päivän roikkuu lahkeessa tai sitten tuhoamassa paikkoja. Tai kiipeilemässä ties missä ja muksahtelee alas jos ei ole tarkkana vahtimassa. Koko ajan hän "keksii" uusia tarpeita; pitää mennä potalle, on kakka vaikka ei olekkaan, haluaa vettä kun on kova jano, on nälkä (tuhat kertaa päivässä), haluaa sitä ja haluaa tota. Raivoaa jos ei saa. On kovassa uhmassa, ei tee mitään mitä pyydetään (esim. tule tänne niin äiti vaihtaa sen vaipan -> juoksee karkuun, potkii, rimpuilee). Pukeminen on yhtä tuskaa. Haluaa tehdä kaiken itse (ja pitkälti annankin) mutta hermo menee nopeasti jos ei osaa tai jos en odota vieressä tätä tuntia vievää toimitusta (kuten vaipan laitto itse) vaan alan vaikka jo pukemaan omia ulkovaatteita ootellessa... kaikki on yhtä huutoa ja kaaosta. Kaikki kamat repii lattialle levälleen mitä irti lähtee. Rikkoo lelut. Ei ole olemassa leikkiä tai puuhaa mihin jaksaisi minuuttia kauempaa keskittyä (paitsi joku pahanteko, kuten tavaroiden peseminen vessanpöntössä wc-harjan kanssa). Tuhoaa sisarustensa leikit. Riisuu itsensä n. 5 kertaa päivässä ilkosilleen. Seisoo pylly paljaana keittiön pöydällä ikkunan edessä. Kun syödään niin sotkee tuhottomasti, vaikka osaa kyllä halutessaan syödä siististi.

Minun on vaan sanottava ja todettava että EN JAKSA. Yhtään. Enää. Päivääkään. Enää. En. Jaksa.

Eikä tämä edes ole meidän esikoinen.... Sanokaa nyt että joku muukin on ihan raunioina tämmösen 2 veen kanssa? Miten te jaksatte päivästä toiseen?

Pieni lapsi, pienet murheet. Odotapa kun se on murrosiässä.

Ei tuollainen auta AP:ta.

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi, pienet murheet. Odotapa kun se on murrosiässä.

Vitsi kun nämä kokemuksen syvällä rintaäänellä lausutut "odotapa vaan" -kommentit on TURHIA. Ap on väsynyt, ymmärrätkö? Voisitko vain kuunnella, kokea häivähdyksen empatiaa ja parhaassa tapauksessa sanoa jotain, mikä oikeasti saisi toisen ihmisen voimaan ja jaksamaan paremmin?

Ap:lle voimia, en osaa muuta sanoa. Meillä on samanikäinen kuopus, mutta meno on kuin toiselta planeetalta. Ja sori, tuo ei varmaan auttanut millään lailla...Ei kuulosta hääviltä tuo vaihe, jota käytte läpi, enkä ihmettele, että olet finaalissa.

Kuulostaa tutulta. Nyt kun poika täyttää ihan kohta 3v, tajusin juuri yhtenä päivänä helpottaneen. Hänen kanssaan pystyy jo keskustelemaan monista asioista ja ymmärtää mitä saa ja ei saa tehdä, miksi äiti ehkä suuttuu jne. Vuoden verran ainakin oli juuri tuollaista. Menin töihin kun lapsi oli melkein 2v, ja pph:n luona samanikäisten kaverien kanssa sai purettua energiaansa.

Edelleen jos on useamman päivän putkeen kotona, on meno ihan mahdotonta vaikka mm ulkoillaan yleensä 3-4h päivässä. Hän vain kaipaa kavereiden kanssa riehumista ja aktiviteetteja ehkä keskimääräistä enemmän.

Ryyppäämällä, spiidiä ja kokaa välillä ja taas jaksaa. Ai hitto mihin mä sen kakaran taas jätinkään...