Miten selvitä kaikkein rakkaimman kuolemasta?
Jos tuntuu, ettei elämä vaan ole elämisen arvoista ilman häntä? Vaipuu masennukseen ja haluaisi vaan nukkua? Onko kokemusta?
Kommentit (6)
On kokemusta, aika parantaa vaikka et sitä tällä hetkellä uskoisi.
Onko sinulla läheisiä, joille tämä ihminen oli myös rakas? Jaettu suru on kevyempi kantaa. Vaikka nyt tuntuisi siltä, muista että mikään tuska ei kestä ikuisesti vaan tulee vielä se hyvä päivä. Sinulla on oikeus surra, se ei ole masennusta vaan maailman luonnollisin asia kun menettää rakkaan.
Kaikkeen tottuu :'( Jossain vaiheessa totut elämään ilman häntä. Siihen voi mennä kauankin.
Kiitos. Ehkä se aika sitten auttaa? On muutama ihminen, joiden kanssa puhua ja jakaa suru. Ehkäpä se tästä jossain vaiheessa helpottaa. Pitäisi pitää itsestäni huolta, tiedän mutta koen ettei ole niitä voimia. Monet ovat kyllä tukeneet parhaansa mukaan. On niin kova ikävä. Lohduttaudun sillä, että näemme vielä. ap.
No on takuulla tosi rankkaa, sietämätöntä. Mutta on vaan mentävä arkea eteenpäin, suunnattava fokus jonnekin kaukaisuuteen, mitä kohti edetä suorittaen päivittäisiä askareita. Yritettävä uskoa ja luottaa, että joskus voi taas löytää ja kokea iloa ja tyytyväisyyttä, vaikka elämän loppuun saakka kantaakin rakasta ja rakkaan menetystä mukanaan. Voimia. Uskon että selviät. On pakko.
Joko se koira siis lopetettiin?