Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua miehen lapsellinen ja vihamielinen käytös?
02.02.2017 |
Mie on aina ollut ns. kaiken vihaaja. On hyvin harvoja asioita, mistä hän pitää. Pääasiassa suhtauminen kaikkeen on kielteistä, negatiivista ja jopa aggressiivista. Mies haukkuu kauheasti muita ihmisiä (jopa omia ja minun ystäviä), asioita, paikkoja, tilanteita. Hän on todella kriittinen, mutta toisaalta myös aika fiksu (ei tunneälyn puolesta kylläkään...). Hän ei koskaan halua kokeilla mitään uutta, aloittaa uutta harrastusta, käydä ulkona syömässä tai elokuvissa, matkustaa, osallistua sukulaisen syntymäpäiväjuhliin jne. Vastaus kaikkeen on aina ei. Ei kiinnosta. Häntä ei kiinnosta toisten jutut, eikä toisten seura.
Olemme olleet yhdessä jo monta vuotta. Ollaan päälle kolmekymppisiä, eli ei mitään tenavia enää. Minua on jo iät ajat ärsyttänyt miehen tyyli toimia, mutta jotenkin ollaan onnistuttu luovimaan eteenpäin tässä negatiivisuuden täytteisessä parisuhteessa.
Nyt kuitenkin tuntuu, että mitta alkaa olla täynnä. Säännöllisin väliajoin käymme keskustelua suhteemme tulevaisuudesta. Mies ei luonnollisestikaan halua samoja asioita tulevaisuudelta, kuin minä. Hiljattain kävimme taas lapsi-aiheisen "keskustelun". Mies alkoi raivota tyypilliseen lapselliseen ja vihamieliseen sävyynsä, ettei hän tahdo mitään nulikoita, pentuja ja vitun idiootteja pyörimään nurkkiinsa.
En voi käsittää miehen suhtautumista asioihin. Mikä ihme häntä voi vaivata?! Joskus olen miettinyt, olisiko hän kenties masentunut. Mutta kun olen ottanut asian puheeksi, mies on alkanut taas tyylilleen uskollisena raivota.
Tunnetteko te tällaisia tyyppejä ja miten ihmeessä näiden kanssa tulisi toimia?! Sanomattakin on selvää, ettei suhde tule jatkumaan enää kovin kauaa. Toisaalta nään aina välissä pieniä toivonpilkahduksia ja merkkejä ns. normaalista, mukavasta miehestä. Vanhempiensa mukaan hän on hyvin herkkä, joten ehkä tämä tällainen käytös on yritys pitää "suojamuuria" yllä.
Mikä avuksi?
Kommentit (17)
Jaa-a!! Kuvasit juuri täysin tyypillisen SUOMALAISEN miehen! Sama tarttunut nyt myös naisiinkin.
Kaikki, siis KAIKKI on negatiivista, huonoa, joutavaa roskaa. Ollaan ivallisia ja ilkeitä, hakemalla haetaan pahaa sanottavaa toisten elämästä ja valinnoista. Jos joku yrittää jotain, mollataan joukolla. Lannistetaan ja lytätään.
Joka asiasta on kaivettava negatiivinen puoli, varjelkoon jos olet positiivinen! Saat hullun leiman ja vihamielisiä kommentteja. Tämä on koettu.
Suomalaiset eivät sitä itse huomaa kun elävät tämän keskellä. Me muualla asuvat olemme tästä keskustelleet mm. omassa fb-foorumissamme. Myös ulkomaalaiset turistit ihmettelee suomalaisten sysimustaa synkkyyttä ja negatiivisuutta.
Mistä se sitten johtuu? Mene tiedä. Ehkä siitä kuuluisasta olemattomasta itsetunnosta jota yritetään nostaa toinen halventamalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oirehtii koko ajan. Ja mistä johtuu?? Meillä kans tuollaista ja nyt en vain enää kuuntele tätä oireilua vaan pyydän, että käyttäytyy asiallisesti ja keskustelee kuten aikuiset.
Opittu malli kotoa, sellainen joka asiaan heti reagointi tunteiden mukaan ja kaikki ärsyttää.
Joku puolihulluus yms kyseessä. Tai aivot ei toimi normaalisti - voi olla asberger yms
No tuossa kohtaa kun asenne on jatkunut vuosia, niin eikö todellakin olisi lapsikeskustelun käymisen sijaan aika miettiä, haluatko viettää loppuelämäsi tuollaisessa seurassa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että saisit tulevaisuudessa miehen muuttumaan, kun se ei ole tähän päivään mennessä onnistunut? Kun tuo asenne kaikkeen on jatkunut jo noin kauan, niin syiden pohdiskelu tuskin saa asioita muuttumaan. Vaikka löytäisitkin jostain jonkin syvän lapsuuden trauman tai muun perustelun joka selittäisi miehesi käytöksen, ei tuon syyn löytyminen tarkoita ratkaisun löytymistä. Olettaen, että mies edes itse ikinä tiedostaisi ongelmaa, saati sitä mistä se on lähtöisin, olisi edessä vuosien taistelu jopa silloin jos mies itse haluaisi muuttua. Mieti mihin haluat käyttää vuosia elämästäsi. Ja kenties ne parhaat vuodet jolloin voit vielä saada lapsia jos niitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
No tuossa kohtaa kun asenne on jatkunut vuosia, niin eikö todellakin olisi lapsikeskustelun käymisen sijaan aika miettiä, haluatko viettää loppuelämäsi tuollaisessa seurassa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että saisit tulevaisuudessa miehen muuttumaan, kun se ei ole tähän päivään mennessä onnistunut? Kun tuo asenne kaikkeen on jatkunut jo noin kauan, niin syiden pohdiskelu tuskin saa asioita muuttumaan. Vaikka löytäisitkin jostain jonkin syvän lapsuuden trauman tai muun perustelun joka selittäisi miehesi käytöksen, ei tuon syyn löytyminen tarkoita ratkaisun löytymistä. Olettaen, että mies edes itse ikinä tiedostaisi ongelmaa, saati sitä mistä se on lähtöisin, olisi edessä vuosien taistelu jopa silloin jos mies itse haluaisi muuttua. Mieti mihin haluat käyttää vuosia elämästäsi. Ja kenties ne parhaat vuodet jolloin voit vielä saada lapsia jos niitä haluat.
Ymmärrän pointtisi. En oikein itsekään tiedä, että miksi kuvittelen voivani "muuttaa tai parantaa" hänet. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ns. paha poika, vaan kotihiiri nörtti suorastaan. Ehkä siksikin kuvittelen, että ei hän oikeasti ole niin lapsellinen ja vihamielinen, kuin antaa yleensä ymmärtää. On hänessä toinenkin kiltimpi puoli, josta saan nauttia valitettavan harvoin.
Parisuhteemme on yhtä riitelyä. Kaikki on niin vaikeaa vääntämistä, se vie energiaa ja uuvuttaa. Olemme molemmat todella onnettomia. Siltikään emme osaa erota. Mitä sanoit lapsien saantiin liittyen, on totta. Ei tässä ole järjettömästi enää vuosia aikaa lasten saantia ajatellen. Pelottaa, että tässä suhteessa en saa lapsia. Toisaalta en niitä haluaisikaan, kun miehen asenne on tuo. Pelottaa kuitenkin myös se, löydänkö enää koskaan ketään toista, jonka kanssa olisi edes mahdollisuus tehdä niitä lapsia...
ap
Vierailija kirjoitti:
Oirehtii koko ajan. Ja mistä johtuu?? Meillä kans tuollaista ja nyt en vain enää kuuntele tätä oireilua vaan pyydän, että käyttäytyy asiallisesti ja keskustelee kuten aikuiset.
Opittu malli kotoa, sellainen joka asiaan heti reagointi tunteiden mukaan ja kaikki ärsyttää.
Joku puolihulluus yms kyseessä. Tai aivot ei toimi normaalisti - voi olla asberger yms
Asperger? Mitä muuta oiretta aspergeriin voi liittyä ja mitä tarkoitat sillä, etteivät aivot toimi normaalisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teitä pitäis ravistella kunnolla kirjoitti:
Jaa-a!! Kuvasit juuri täysin tyypillisen SUOMALAISEN miehen! Sama tarttunut nyt myös naisiinkin.
Kaikki, siis KAIKKI on negatiivista, huonoa, joutavaa roskaa. Ollaan ivallisia ja ilkeitä, hakemalla haetaan pahaa sanottavaa toisten elämästä ja valinnoista. Jos joku yrittää jotain, mollataan joukolla. Lannistetaan ja lytätään.
Joka asiasta on kaivettava negatiivinen puoli, varjelkoon jos olet positiivinen! Saat hullun leiman ja vihamielisiä kommentteja. Tämä on koettu.
Suomalaiset eivät sitä itse huomaa kun elävät tämän keskellä. Me muualla asuvat olemme tästä keskustelleet mm. omassa fb-foorumissamme. Myös ulkomaalaiset turistit ihmettelee suomalaisten sysimustaa synkkyyttä ja negatiivisuutta.
Mistä se sitten johtuu? Mene tiedä. Ehkä siitä kuuluisasta olemattomasta itsetunnosta jota yritetään nostaa toinen halventamalla?
Tämän asiallisesti ja totuudenmukaisesti kirjoitetun kommentin alapeukuttaminen osoittaa, että totuus kirpaisee. Olen itse asunut Suomen lisäksi kahdessa maassa ja oleskellut muutenkin pitkiä aikoja muissakin maissa. Oma ystäväpiirini on myös varsin kansainvälinen.
Kyllä se ikävä kyllä on totta, että hyvin monella suomalaisella - sekä miehillä että naisilla (ei toki kaikilla) - on äärimmäisen negatiivinen suhtautuminen elämään. Toisista ihmisistä, mukaan lukien ystävät ja sukulaiset, puhutaan mielellään negatiivisessa sävyssä ja muiden ihmisten saavutukset mitätöidään sarkasmin tai vittuilun välityksellä ("No se Sakari sitten valmistui ylioppilaaksi, vaikka eihän se mikään fiksu ole". "Lissu sai ylennyksen - taitaa olla jotain peliä pomon kanssa"). Kukaan ei saa tienata itseä enemmän tai menestyä yhtään missään (paitsi omat lapset tietenkin). Jos joku on avoimesti iloinen jostain saavutuksesta tai onnesta, niin hänet nähdään "ylimielisenä pullistelijana". Sallittua on ainoastaan olla samaa harmaata nöyrää hiirulaismassaa, josta poikeavat ovat "pellejä" tai "itseään täynnä".
En ymmärrä.
M47
Ap minulakin on insinööri koti-hiiri mies. Haukkuu/ moittii minulle rakkaita ihmisiä, siskoani, ystävääni jne. Hän on itse mielestään kaikki tietävä ja parempi kuin muut, muut eivät tiedä mistään mitään eivätkä tajua asioita. Ihmettelin suhteen alussa tätä negatiivista sävyä puheissaan. Tykkää omasta rauhasta eikä ollenkaan tykkää olla porukassa, esim.siskoni lapsen synttäreille ei halua, ei halua juhannusta viettää siskoni luona kun itselläni on ollut perinne että ollaan siskollani juhannuksena jne. Äitinsä luona käydään paljonkin kun siellä saa olla oma kiukutteleva itsensä. On pikkutarkka,laskelmoiva, kontrolloiva jopa joskus. Ärsyttävää.
ettekö ole suhteen alussa keskustelleet lainkaan, mitä tulevaisuudelta haluatte? Haluatteko lapsia tms. Mutta jos sinä haaveilet perheestä, vaihda äkkiä miestä!! Vauva-aika ja koko pikkulapsi aika on niin rankkaa, miehesi ei ikinä jaksaisi ja ikäväkyllä kuulostaa ettei hänestä ole isäksi. Sanohan miehelle että nyt on ikää sen verran että perheen perustaminen on ajankohtaista ja haluat jatkaa elämääsi ilman häntä koska hän ei samoja asioita ilmeisesti halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin niin samoja piirteitä tässä kuin munkin jutussa. Juuri se, että uudet asiat ei enää kiinnosta, mitään ei voi enää tehdä yhdessä, ärtyneisyys.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2778318/mies-halusi-erota-koska-koki-ett…
Vierailija kirjoitti:
Ap minulakin on insinööri koti-hiiri mies. Haukkuu/ moittii minulle rakkaita ihmisiä, siskoani, ystävääni jne. Hän on itse mielestään kaikki tietävä ja parempi kuin muut, muut eivät tiedä mistään mitään eivätkä tajua asioita. Ihmettelin suhteen alussa tätä negatiivista sävyä puheissaan. Tykkää omasta rauhasta eikä ollenkaan tykkää olla porukassa, esim.siskoni lapsen synttäreille ei halua, ei halua juhannusta viettää siskoni luona kun itselläni on ollut perinne että ollaan siskollani juhannuksena jne. Äitinsä luona käydään paljonkin kun siellä saa olla oma kiukutteleva itsensä. On pikkutarkka,laskelmoiva, kontrolloiva jopa joskus. Ärsyttävää.
ettekö ole suhteen alussa keskustelleet lainkaan, mitä tulevaisuudelta haluatte? Haluatteko lapsia tms. Mutta jos sinä haaveilet perheestä, vaihda äkkiä miestä!! Vauva-aika ja koko pikkulapsi aika on niin rankkaa, miehesi ei ikinä jaksaisi ja ikäväkyllä kuulostaa ettei hänestä ole isäksi. Sanohan miehelle että nyt on ikää sen verran että perheen perustaminen on ajankohtaista ja haluat jatkaa elämääsi ilman häntä koska hän ei samoja asioita ilmeisesti halua.
Kenties kotihiiri-nörttimiehet ovat pahimpia kiukuttelijoita ja kontrollifriikkejä? Siksi eivät koskaan tee mitään uutta kotona tai kodin ulkopuolella, koska pelkäävät, etteivät voi kontrolloida tilannetta? Vanhat tutut kuviot ovat heille mieluisia, koska ovat ns. tilanteen herroja. Voisiko olla jotain perää?
Minun mieheni ei suostu tekemään kertakaikkiaan mitään normaalirutiinista poikkeavaa. Itse olen vähän rämäpää ja tykkään tehdä ja kokeilla uusia juttuja. Miestä ei saa kotoa edes kahville, illallisesta puhumattakaan. Tuntuu, että elämä menee hukkaan kotona jurottavan miehen kanssa. Lisäksi ejnpysty arvostamaan ihmistä, joka nimittelee aina kaikkia "femakoiksi", "vitun vihervassareiksi", "saatanan suvakeiksi", "vitun persuiksi", "vitun maalaisjunteiksi" ja millon miksikin. On olevinaan avarakatseinen, mutten ole koskaan eläessäni tavannut näin järjestelmällisesti kaikkia "ihmisryhmiä" vihaavaa ihmistä. Yök.
Mitä suhteen alkuun ja tulevaisuudensuunnitelmiin tulee, kuvittelin miehen olleen suhteemme alussa myönteinen perheen perustamiselle. Sittemmin hän on väittänyt sanoneensa jo suhteen alussa, ettei todellakaan halua koskaan lapsia. Mene ja tiedä.
Olen vaan niin kyllästynyt koko äijään, mutta rohkeus ja uskallus lähteä tästä surkeudesta puuttuvat. Mies on nimitellyt minuakin tosi paljon näiden vuosien aikana, joten itsetuntonikaan ei ole tällä hetkellä siitä vahvimmasta päästä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
teitä pitäis ravistella kunnolla kirjoitti:
Jaa-a!! Kuvasit juuri täysin tyypillisen SUOMALAISEN miehen! Sama tarttunut nyt myös naisiinkin.
Kaikki, siis KAIKKI on negatiivista, huonoa, joutavaa roskaa. Ollaan ivallisia ja ilkeitä, hakemalla haetaan pahaa sanottavaa toisten elämästä ja valinnoista. Jos joku yrittää jotain, mollataan joukolla. Lannistetaan ja lytätään.
Joka asiasta on kaivettava negatiivinen puoli, varjelkoon jos olet positiivinen! Saat hullun leiman ja vihamielisiä kommentteja. Tämä on koettu.
Suomalaiset eivät sitä itse huomaa kun elävät tämän keskellä. Me muualla asuvat olemme tästä keskustelleet mm. omassa fb-foorumissamme. Myös ulkomaalaiset turistit ihmettelee suomalaisten sysimustaa synkkyyttä ja negatiivisuutta.
Mistä se sitten johtuu? Mene tiedä. Ehkä siitä kuuluisasta olemattomasta itsetunnosta jota yritetään nostaa toinen halventamalla?
Tämän asiallisesti ja totuudenmukaisesti kirjoitetun kommentin alapeukuttaminen osoittaa, että totuus kirpaisee. Olen itse asunut Suomen lisäksi kahdessa maassa ja oleskellut muutenkin pitkiä aikoja muissakin maissa. Oma ystäväpiirini on myös varsin kansainvälinen.
Kyllä se ikävä kyllä on totta, että hyvin monella suomalaisella - sekä miehillä että naisilla (ei toki kaikilla) - on äärimmäisen negatiivinen suhtautuminen elämään. Toisista ihmisistä, mukaan lukien ystävät ja sukulaiset, puhutaan mielellään negatiivisessa sävyssä ja muiden ihmisten saavutukset mitätöidään sarkasmin tai vittuilun välityksellä ("No se Sakari sitten valmistui ylioppilaaksi, vaikka eihän se mikään fiksu ole". "Lissu sai ylennyksen - taitaa olla jotain peliä pomon kanssa"). Kukaan ei saa tienata itseä enemmän tai menestyä yhtään missään (paitsi omat lapset tietenkin). Jos joku on avoimesti iloinen jostain saavutuksesta tai onnesta, niin hänet nähdään "ylimielisenä pullistelijana". Sallittua on ainoastaan olla samaa harmaata nöyrää hiirulaismassaa, josta poikeavat ovat "pellejä" tai "itseään täynnä".
En ymmärrä.
M47
Vierailija kirjoitti:
rohkeus ja uskallus lähteä tästä surkeudesta puuttuvat.
ap
Tässä sanoit oleellisen. Jos tämä on totta, koko asian pohdiskelu on turhaa ajan ja hermojen haaskuuta. Alistu kohtaloosi surkeassa, lapsettomassa liitossasi.
Aika tehdä ratkaisuja, ap. Lähde tai jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos sinä haluat lapsia ja olet jo päälle kolmikymppinen; sinulla on pienoinen kiire pois tosta suhteesta jos kerta siitä ei tule mitään ja mies ei perhettä sun kanssa halua.
Pidä kiinni omista oikeuksistasi äläkä tee sitä virheoletusta että kuvittelet ettei toi mies sun jälkeesi löytäisi naista jonka kanssa hän sen perheen yllättäen sitten haluaakin. Kuule, löytää ja hankkii niitä lapsia sitten vaikka kiusallaan. Nauraa partaansa kun sai sut pidettyä niin kauan että aika ajoi ohi sinulla saada lapsia ja sitten "päästi" sut menemään ja perusti perheen nuoremman naisen kanssa.
Mieti tätä.
Jos se ei vaan halua lapsia sinun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä nyt hemmetissä ainakaan kakaroita mee tollasen miehen kanssa tekeen. Miksi et muka löytäisi uutta miestä? Maailma on oikeasti ihania miehiä täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei vaan halua lapsia sinun kanssa?
Ja jos se ei halua kakaroita ylipäänsä kenenkään kanssa nyt ja on sanonut sen ääneen. Tiedätkö ettei mikään ole niin rasittavaa kuin kuunnella toisen jatkuvaa jankutusta koko ajan omista mieliteoistaan lyttäämällä toisen osapuolen mielipide sanomalla "kyllä säkin niitä kersoja haluat kun mäkin haluan!!!". Olet itsekäs paska ap.
Vierailija kirjoitti:
No älä nyt hemmetissä ainakaan kakaroita mee tollasen miehen kanssa tekeen. Miksi et muka löytäisi uutta miestä? Maailma on oikeasti ihania miehiä täynnä.
Mutta onko ap ihana?
Se johtuu siitä, että mies on lapsellinen ja vihamielinen. Oisko aika nostaa kytkintä ihan oikeasti MIKÄ sua estää kun ei lapsiakaan ole? Jos haluatte elämältä eri asioita niin se nyt ei vaan yhdessä onnistu.