Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu uskovaisen kanssa
02.02.2017 |
Millaista seurustelu uskovaisen kanssa on? Tiedän, että esiaviollinen seksi on kiellettyä, mutta entä pussailu, halaaminen, hiplailu jne? Saako käydä yökylässä uskovaisen luona vai kuuluuko sekin vasta avioliittoon? Onko uskovaisilla kiire naimisiin seksin toivossa?
Kertokaa kokemuksia!
Kommentit (51)
Mikset voi kertoa ihastuksesi ikää ja sukupuolta? Onko aktiivinen seurakuntalainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten joissain uskonyhteisöissä naiset meikkaavat ihan hulluna? Naamassa paksu kerros pakkelia, kirkkaanpunaiset kynnet jne. Eikö sellainen ole siveetöntä?
Ei kai jos tarkoitus on vain korosta omaa naisellisuutta eikä iskeä miehiä. Itsekin olen kristitty nainen ja meikkaan paljon mutta lähinnä vain piilottaakseni naamani ja tunteakseni itseni itsevarmemmaksi.
Ap:lle sanoisin että hipailua, pettingiä, yökyläilyä jne. ei hyväksytä kovinkaan laajalti mutta halailu ja pussailu ovat yleensä ihan ok kunhan kumpikaan ei ala kiihottua. Itse vetäisin rajan halailuun ja pussailuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisia on monenlaisia. Ei vois sanoo mitään yleistä.
Kristityn usko on sitä, että uskoo Jeesuksen vapahtaneen synneistä ja olevan tie taivaaseen. Se, miten elää elämänsä täällä, ei ole tuon kanssa juurikaan mitään tekemistä. Toki uskovaiset oudattaa omien kuppikuntiensa sääntöjä, kuka mitenkin.
Itselläni usko sanoo vaan, että rakasta Jumalaa, rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi. Kaiken, minkä haluat itsellesi tehtävän, tee se samoin muille. Eli kun en loukkaa muita elämälläni ja elän itseäni ja muita kunnioittaen, niin se on siinä. Muu on ihan ihmisten keksimää säännöstöä johon minun ei ole pakko suosta jos en halua. Jollekin muulle säännöt ja rajoitukset on tärkeitä.
Kyllä uskon kuuluu myös vaikuttaa siihen, miten täällä elää. Usko ilman tekoja on kuollut. Hedelmistään puu tunnetaan. Jos uskovan elämässä ei mitenkään usko näy niin silloin sitä sopii ihmetellä. Kyllä usko väistämättä alkaa vaikuttaa ihmisen puheisiin, valintoihin, arvomaailmaan yms.
Näin on. Mullakin se vaikuttaa just siihen, että kunnioitan muita ihmisiä ja kohtelen heitä hyvin. Ja itseäni kanssa. Ne on mun arvoni ja ohjaavat valintojani ja elämääni. Esim. kunnioitan parisuhdettani, en vilkuile muita enkä petä miestäni jolle olen luvannut olla uskollinen ja hyvä. Tarvitsenko siihen oikeasti ihmisinstituutioiden (kirkot, lahkot yms.) määrittelemän ihmisen antaman leiman paperiin? Mulla on kuitenkin sydämessä se, minkä oikeaksi koen. Satun nyt joo naimisissa olemaan, mutta olin sydämessäni sitoutunut rakastamaani ihmiseen jo ennen tuota leimaa joka nyt näkyy maistraateissa ja seurakunnassa ja muualla. Ja se harrastinko tämän miehen kanssa seksiä ennen sitä, on mieheni ja minun välinen asia. Ja Jumalan.
Toisin sanoen, mulla vaikuttaa elämääni usko, ei mikään erillinen seurakunta ja sen määritelmät siitä minkälainen uskovaisen kuuluu olla.
Joku tuolla mietti, etten taida kovin hurskas olla... No en tietenkään, teidän jotka noudatatte seurakuntienne sääntöjä, mielestä. Mutta mitäpä minä niistä a teidän säännöistänne. Uskoni on minun ja Jumalan välinen asia. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisia on monenlaisia. Ei vois sanoo mitään yleistä.
Kristityn usko on sitä, että uskoo Jeesuksen vapahtaneen synneistä ja olevan tie taivaaseen. Se, miten elää elämänsä täällä, ei ole tuon kanssa juurikaan mitään tekemistä. Toki uskovaiset oudattaa omien kuppikuntiensa sääntöjä, kuka mitenkin.
Itselläni usko sanoo vaan, että rakasta Jumalaa, rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi. Kaiken, minkä haluat itsellesi tehtävän, tee se samoin muille. Eli kun en loukkaa muita elämälläni ja elän itseäni ja muita kunnioittaen, niin se on siinä. Muu on ihan ihmisten keksimää säännöstöä johon minun ei ole pakko suosta jos en halua. Jollekin muulle säännöt ja rajoitukset on tärkeitä.
>>Kristityn usko on sitä, että uskoo Jeesuksen vapahtaneen synneistä ja olevan tie taivaaseen. Se, miten elää elämänsä täällä, ei ole tuon kanssa juurikaan mitään tekemistä>>
No johan nyt! :-O
Kristityn usko on sitä, että on ottanut Jeesuksen elämäänsä ja esikuvaksi. Jeesuksen Pyhä Henki ohjaa, neuvoo ja varoittaa uskovaa, jotta tämä eläisi Jumalalle otollista elämää.
Joka tosissaan elää uskossa, muuttuu väistämättä yhä enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaiseksi.
Nimikristityt eli sellaiset, jotka kuuluvat uskonnolliseen ryhmään (esim.ev lut), mutta eivät käytännössä ole oikeasti uskovia, ovat pakanoihin verrattavia.
Jos joku sanoo olevansa kristitty, se voi tarkoittaa mitä tahansa. Todelliset uskovat kyllä tunnistavat toisensa.
Just sinun laisten ihmisten takia en käy seurakunnissa. On teillä niin suuri tarve määritellä oman elämänne lisäksi muittenkin elämä, että miten pitää olla. Sekopäisimmät ihmiset mitä oon tavannu, on ollu esim. hellareissa ja kaikkein ahdasmielisimmät Kansanlähetyksessä. Olin ikävä ja vaikea ihminen kun en taipunut siihen muottiin mikä oli määritelty.
Mut väliäkö tuolla. jeesus on minun sydämeni Herra ja se riittää minulle.
Eiköhän se olisi lähinnä helvetillistä, ei ollenkaan taivaallista. Yhtään fiksua uskovaista en tunne. Miten voi edes ottaa tosissaan ihmisen, joka uskoo niin hassuun tarinaan? Vanha testamentti on kokoelma juutalaisen kansan sairaita ja kauheita kertomuksia ja lakeja. Uusi testamentti on kertomus Jeesuksesta, josta piti tulla juutalaisten kuningas, siis maallinen kuningas, sitähän Messias on siihen aikaan tarkoittanut. Mutta eipä tullutkaan.
Sitten keksittiin höpöjutut neitseestä syntymisestä, Betlehemistä, poikalasten murhaamisesta, ylösnousemisesta, Jeesuksen naimattomuudesta jne. Jeesus oli aikansa kiihkeä radikaali, ns. nasarealainen, joka on tahallaan väännetty nasaretilaiseksi. Jeesuksen piti olla kuningas, joka pelastaa Israelin Rooman vallalta, mutta epäonnistui ja roomalaiset ilmeisesti tappoivat hänet. Myöhemmin roomalaiset kyhäilivät kokoon hassunhauskan kristinuskon, jolla oli hyvä alistaa ihmisiä. Uusi testamentti on lähinnä kokoelma pätkiä Jeesuksen todellisesta elämästä ja mielikuvitustarinoita, sekä tarkoitushakuisesti keksittyjä sepitelmiä.
Kukaan tervejärkinen ihminen ei usko moiseen hömppään. Ymmärrän ihan hyvin, että uskotaan jonkinlaiseen korkeampaan voimaan, mutta tuollaiset tarinat kuuluvat samaan sarjaan kuin lasten sadut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olipa taas ympäripyöreitä vastauksia!
-ap
No niin on, kun uskovaisia on niin monenlaisia. Minä seurustelen uskismiehen kanssa, joka ei kuulu mihinkään seurakuntaan, mutta on hyvin hengellinen. Ei noudata mitään tiettyjä sääntöjä vaan pyrkii ymmärtämään jumalan tahtoa tutkimalla sisintään ja rukoilemalla, ja noudattamaan sitä. Hänelle pääasia on elää muita vahingoittamatta ja auttaen, ja keskeistä on Jeesukseen uskominen ja hänen oppiensa mukaan eläminen. Esim esiaviollinen seksi on hänestä ok, mutta päihteiden käytön kokee vääränä, joten on absolutisti. Ja niin edelleen.
Minä olen ateisti, ja valitettavasti tämä maailmankatsomuksiemme eroavaisuus on johtamassa eroon. Joillain varmasti toimii suhde vaikka näkemykset näistä asioista eroavat, mutta meillä ei. Näkökulmamme asioihin on niin erilainen, kun hän kokee kaikessa olevan hengellisen puolen ja minä en.
Seurustelin uskovainen naisen kanssa. Hän kieltäytyi seksistä. Pussailu oli ok, samoin hiplailu vyön yläpuolella. Yökylässä ei voinut olla. Alasti ei voinut olla. Oli minusta todella vaikeaa olla mutta rakastuin häntä.
Silti päädyimme naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että tällaisen sitten päätit nostaa...
Mietin usein, mitä yleensä tarkoitetaan "uskovaisella" ihmisellä? Ihmistä, joka uskoo Jumalaan? Minä uskon. Harjoitan uskontoani rukoilemalla. Joulukirkossa käyn. Elän avoliitossa, tykkään seksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tässä nyt on kyse siitä, että sulla on uskis kiikarissa niin a) minkälainen suhtautuminen teillä kummallakin on seksiin ja ehkäisyyn b) hyväksyttekö erilaisuutta molemmat (eli jos toiselle homot/transihmiset/ulkkarit/kaikki erilainen on no no ja toiselle ei) c) onko tiukasti lahkossa ja elää tietyn säännöstön mukaan
Jos näissä asioissa on todella isot näkemyserot niin parisuhde voi olla kinkkinen. Jos haluatte lapsia niin miten kasvatatte ne? Voiko toinen hyväksyä mahdollisesti homoa lasta? Jos maailmankuva ja arvot eroavat liikaa niin ei parisuhteesta tule mitään.
Seksi ja hiplailu kielletty. Kaikki muu sallittua. Ja tyhmää on mennä nopeasti naimisiin seksin takia.
Näin minä sen ajattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi onneton lestadiolaistyttö oli koko yläasteen ajan ihan pihkassa minuun. Onneton, koska näin sieluni silmin sen vastarinnan mitä pakanan poika olisi kohdannut perhepiiristä. Plus ei ne arvot olisi kohdanneet tuolloin. Olin vasta ujo poika kasvuvaiheessa.
Hääkuva sillä oli profiilissa piakkoin jo lukion jälkeen. Ja perheenlisäyskierre aluillaan... kaikkea hyvää hälle ja mukava että löysi sopivan miehen :)
Vielä, yksi onneton diakonissa tykkäsi saarnata susipareista seurakunnan neutraaleilla retkillä joissa mm. hengellisiä ja mielenterveysongelmaisia kuntoutujia matkusti samassa linja-autossa. Osa ahdistui tosissaan helvetin lieskojen pelottelusta, diakonissalla ei mitään tilannetajua vaan paasaus tärkeämpää.
Sama henkilö kirjoitteli paikallislehteen myös aina helvetin lieskoja nuorison nuhtelemiseksi aina ennen mitään yleistä suomalaista juhlapyhää. Kunnassa oli ja kävi montakin hyvää kansanpappia - mutta ne diakonissa savusti pois kun eivät olleet tarpeeksi ahdasmielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä nyt on kyse siitä, että sulla on uskis kiikarissa niin a) minkälainen suhtautuminen teillä kummallakin on seksiin ja ehkäisyyn b) hyväksyttekö erilaisuutta molemmat (eli jos toiselle homot/transihmiset/ulkkarit/kaikki erilainen on no no ja toiselle ei) c) onko tiukasti lahkossa ja elää tietyn säännöstön mukaan
Jos näissä asioissa on todella isot näkemyserot niin parisuhde voi olla kinkkinen. Jos haluatte lapsia niin miten kasvatatte ne? Voiko toinen hyväksyä mahdollisesti homoa lasta? Jos maailmankuva ja arvot eroavat liikaa niin ei parisuhteesta tule mitään.
En usko, että on väliä, miten toinen suhtautuu homoihin ym, jollei niitä ole perhepiirissä.
Oleellista on se, että jos toinen on uskossa, niin toinen ei ole ateisti. Tapakristitty varmaankin käy, jollei täysin siis kiellä kristinuskoa.
Eieiei. Mielikuvitushahmoihin uskovat aikuiset on joko psykoottisia tai lapsellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä nyt on kyse siitä, että sulla on uskis kiikarissa niin a) minkälainen suhtautuminen teillä kummallakin on seksiin ja ehkäisyyn b) hyväksyttekö erilaisuutta molemmat (eli jos toiselle homot/transihmiset/ulkkarit/kaikki erilainen on no no ja toiselle ei) c) onko tiukasti lahkossa ja elää tietyn säännöstön mukaan
Jos näissä asioissa on todella isot näkemyserot niin parisuhde voi olla kinkkinen. Jos haluatte lapsia niin miten kasvatatte ne? Voiko toinen hyväksyä mahdollisesti homoa lasta? Jos maailmankuva ja arvot eroavat liikaa niin ei parisuhteesta tule mitään.
En usko, että on väliä, miten toinen suhtautuu homoihin ym, jollei niitä ole perhepiirissä.
Oleellista on se, että jos toinen on uskossa, niin toinen ei ole ateisti. Tapakristitty varmaankin käy, jollei täysin siis kiellä kristinuskoa.
Ihan varmasti on väliä. Lähipiiriin voi tulla vaikka minkälaista ihmistä, ihan omista lapsista alkaen. Kyllähän suhtautuminen erilaisuuteen kertoo niin paljon ihmisestä ja kaikesta arvomaailmasta, että toiselle tulee olemaan hankalaa jos on itse avoin ja toinen ei.
Uskovaiset ovat kaikki tekopyhää porukkaa. "Vannotaan" kyllä armeliaisuuden nimeen (=jokainen on Jumalalle tärkeä sellaisenaan), mutta heti perään aletaan syyttämään ja syyllistämään syntisiä milloin mistäkin synnistä. Ja se lista on LO-PU-TON!
Millaista on seurustelu muslimin kanssa? Kellään kokemusta? Itse olen pakana...
Lestoissa oli jossain vaiheessa, olisiko ollut 1970-luvun loppua, ne televisionsärjentätalkoot. Lahkon johtohahmot kävivät erityisesti maaseudulla talosta taloon ostamassa pois syntiin langenneiden (television omistavien) seurakuntalaisten telkkareita, jotka sitten särjettiin siinä ulkona kiveen tai johonkin. Mitä järjetöntä tavaran tahallista särjentää! Mutta kun ne 'televiisiot' olivat sontaluukkuja, joiden ohjelmatarjonta voi johtaa kadotukseen. Ei kai se nyt sen laitteen vika ole, jumalauta?!
Kyllä uskon kuuluu myös vaikuttaa siihen, miten täällä elää. Usko ilman tekoja on kuollut. Hedelmistään puu tunnetaan. Jos uskovan elämässä ei mitenkään usko näy niin silloin sitä sopii ihmetellä. Kyllä usko väistämättä alkaa vaikuttaa ihmisen puheisiin, valintoihin, arvomaailmaan yms.