Uskovainen mies
Olen seurustellut ihanan miehen kanssa viime kesästä saakka. Hän on kaikin puolin täydellinen muutoin, mutta on aivan himouskovainen (tulee tosi uskovaisesta perheestä). Olen ilmaissut selkeästi, että minusta olisi kivempi, jos ei tarvitsisi keskustella uskonasioista hänen kanssaan. Itse ajattelen, että jokaisen usko on henkilökohtainen asia. Mies kuitenkin kirjoittelee uskisjuttuja Facebookissa jatkuvasti. Samoin miehen vanhemmat lähettelevät uskontoon liittyviä juttuja pojalleen päivittäin (esim. joku maisemakuva, johon on kirjoitettu jokin raamatun teksti). Mainittakoon, että olemme molemmat kolmekymppisiä ja itse olen ihan tavallinen, ei-uskovainen tapakristitty. Onkohan tällä suhteella pidemmän päälle mitään tulevaisuutta?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatketaan vielä sen verran, että minusta myös tuntuu jotenkin lapselliselta (ellei jopa typerältä), että aikuinen ihminen ihan tosissaan uskoo raamatun joka sanan olevan totta ja sivuuttaa monia tieteellisiä faktoja, koska raamattu. Suhtautuu myös erittäin konservatiivisesti (päiviräsäsmäisesti) moniin asioihin, esim. homoseksuaalisuuteen.
Ap
Tämän kommentin jälkeen vaikuttaa yhä vahvemmin, että ero maailmankuvassa ja katsomuksessa aiheuttaisi ongelmia suhteellenne. Jos pidät lapsellisena ja jopa typeränä hänen uskoaan, niin et varmaan pysty arvostamaan hänen näkemyksiään monissa suoraan uskoon liittymättömissäkään asioissa. Usko Jumalaan on uskovaisen ihmisen elämän perusta.
Ikävää, jos mies "sivuuttaa monia tieteellisiä faktoja" Raamatun sisältämän ilmoituksen takia. Tieteelliset faktat istuvat Raamatun ilmoittamaan totuuteen ongelmitta – ei tarvitse sivuuttaa mitään.
Luuletko, että näinkin uskovainen ihminen voisi koskaan ns. ulkoistaa uskoaan?
Jos "uskon ulkoistamisella" tarkoitetaan tapakristillistämistä, niin uskon ja toivonkin, että ei varmaan. Tosin vaikea arvioida kenenkään sellaisen kohdalla, jota en tunne.
Kannattaa miettiä tarkkaan jatkoa.
Jos hankitte lapsia ja niistä joku paljastuu homoksi - > haluatko kumppaniksi ihmistä joka ei varauksetta rakasta omaa lastaan ?
Mikäli elämässä tulee tilanne, että tulet raskaaksi sellaisessa tilanteessa että sinulle ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä abortti - > haluatko tuntea painostusta ja syyllistämistä oman kumppanin ja jumalan tms osalta?
Itse en pystyisi tälläiseen sopeutumaan, sillä ihmiset eivät muutu ja uskovaiset aikalailla poikkeuksetta kokevat olevansa oikeassa, sillä heillehän on kerrottu se totuus joka muilta puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tarkkaan jatkoa.
Jos hankitte lapsia ja niistä joku paljastuu homoksi - > haluatko kumppaniksi ihmistä joka ei varauksetta rakasta omaa lastaan ?
Mikäli elämässä tulee tilanne, että tulet raskaaksi sellaisessa tilanteessa että sinulle ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä abortti - > haluatko tuntea painostusta ja syyllistämistä oman kumppanin ja jumalan tms osalta?
Itse en pystyisi tälläiseen sopeutumaan, sillä ihmiset eivät muutu ja uskovaiset aikalailla poikkeuksetta kokevat olevansa oikeassa, sillä heillehän on kerrottu se totuus joka muilta puuttuu.
Juuri näitä ajatuksia olen pyöritellyt päässäni enkä usko, että pystyisin mm. näitä mainitsemiasi asioita sulattamaan.
Ap
Ei kannata jatkaa. Jos kerran pidät miehen uskoa ja arvomaailmaa lapsellisena niin ei teistä onnellista pariskuntaa tule. Arvomaailma-asiat on sellaisia, ettei ihmiset niistä niin vaan luovu.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jatkaa. Jos kerran pidät miehen uskoa ja arvomaailmaa lapsellisena niin ei teistä onnellista pariskuntaa tule. Arvomaailma-asiat on sellaisia, ettei ihmiset niistä niin vaan luovu.
Näin se taitaa olla. Mitenköhän tuonkin ottaisi puheeksi loukkaamatta toista?
Tuo, että tekee jotain, minkä uskonto kieltää, mutta ei tunnusta sitä, viittaa siihen, että hän ei ole uskonnossa mukana niin tosissaan kuin näyttää olevansa. Se, minkä sinä näet ns. himouskovaisuutena voi olla sitä, että esittää vanhemmilleen ja suvulleen olevansa edelleen ns. oikea uskovainen. Jos hänen pitäisi valita sinut tai uskonto, hän saattaisi pienen harkinnan jälkeen valita sinut. (Ja hänen sukunsa syyttäisi sinua siitä, että hän luopui uskostaan.)
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että tekee jotain, minkä uskonto kieltää, mutta ei tunnusta sitä, viittaa siihen, että hän ei ole uskonnossa mukana niin tosissaan kuin näyttää olevansa. Se, minkä sinä näet ns. himouskovaisuutena voi olla sitä, että esittää vanhemmilleen ja suvulleen olevansa edelleen ns. oikea uskovainen. Jos hänen pitäisi valita sinut tai uskonto, hän saattaisi pienen harkinnan jälkeen valita sinut. (Ja hänen sukunsa syyttäisi sinua siitä, että hän luopui uskostaan.)
Tuskimpa, itse en usko näin, koska pojalle voi olla vaan niin suuri houkutus sekstailuun, mutta kukapa näkee kokeeko hän sisäisesti siitä synnintuntoa. En usko, että jos laitettaisiin valitsemaan uskonto tai nainen niin tuskin uskoaan kieltäisi ja valitsisi toisin. Huomautan vaan, ettei uskovainen oo synnitön ja synnin kans voi olla kamppailua.
Itse oon ollut vastaavassa suhteessa, mutta toisinpäin asiat:) ja voin sanoa, että aina jotenkin se usko voi olla teidän välissä tai tulla väliin, kun se on toiselle tärkeä asia. Yhteen hiileen on helpompi puhaltaa ja suhteessa pitäisi voida saada "elää täysin" uskoineen kaikkineen, mutta jospa sulle käykin niin, että tulet palavaan uskoon, et pojan kautta vaan oman pohdinnan jälkeen:)
Minusta tuntuu että miehen kannattaisi etsiä seurakunnasta puoliso. Minä uskovaisena otin ei-uskis miehen. Hän ei jakanut samaa arvomaailmaa ja hylkäsi minut ja lapset. Moni asia minussa oli ilmeisesti ärsyttänyt mutta hän sanoi että uskovaisuus oli yksi.
Luuletko, että näinkin uskovainen ihminen voisi koskaan ns. ulkoistaa uskoaan?