Uskovainen mies

Jos molemmat hyväksyvät toisensa sellisena kuin ovat, niin suhteella on tulevaisuutta. Jos jompi kumpi yrittää muutta toista, niin ei ole tulevaisuutta.

Minulle olisi miehen uskovaisuus ihan ok, jos ns. pitäisi sen omana tietonaan. Myös vanhempien painostus on alkanut tuntua ärsyttävältä. Tulevaisuuden kannalta mietityttää esim. jos saisimme joskus lapsia. Heidät varmaan pitäisi kasvattaa tähän uskoon, mikä taas minusta tuntuu tosi vieraalta.

Ap

Ei, jos et pysty hyväksymään miehen vakaumusta. Tuo ei tuosta vähene vaan tulee lisääntymään. Ruokarukoukset, iltarukoukset lasten kanssa, pyhäkoulut, seurakunnan kerhot ja tilaisuudet jne.

Meillä minä plen uskovainen (vaikken mikään himouskis), mies ateisti. Toimii hyvin niin kauan kun molemmat kunnioittavat toisen näkemystä. Saamme aihepiiristä myös mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, kun kumpikaan ei dissaa toista, vaan pyrkii oikeasti ymmärtämään toisen näkökannan. Agree to disagree.

Luulen, että ei. Alussa kummastakin voi olla kivaa yhdessä, mutta myöhemmin sinua rupeaa ärsyttämään miehen himouskovaisuus ja miestä sinun välinpitämättömyytesi uskonasioihin. Ei kannata olla parisuhteessa (eikä välttämättä edes tekemisissä :) ) uskovaisten kanssa, jos et itse ole aidosti samansorttinen hihhuli. Ne loukkaantuvat verisesti, jos kritisoit vähääkään uskonasioita, mutta he taas saavat kritisoida vapaasti muita. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, jos et pysty hyväksymään miehen vakaumusta. Tuo ei tuosta vähene vaan tulee lisääntymään. Ruokarukoukset, iltarukoukset lasten kanssa, pyhäkoulut, seurakunnan kerhot ja tilaisuudet jne.

Itse lähdin siinä vaiheessa, kun saunassakin luettiin raamattua.

Tuohon lapsiasiaan henkilökohtainen mielipiteeni on, että varsinkin perisuomalainen kristinusko voi olla hyvin lohdullista lapselle, suojelusenkeleineen sun muineen. Kuvaan himouskovaisten kohdalla tulee kuitenkin helposti helvetistä puhuminen, ja kokemuksesta voin sanoa, että se on liian pelottavaa. Muistan lapsena maanneeni öisin hereillä kauhuissani siitä, kelpaanko Jumalalle vai joudunko helvettiin. Aikuistuessaan lapsi joutuu joka tapauksessa jossain kohtaa miettimään itse, uskooko vai ei. Lapsen usko ei kanna koko elämää.

Vierailija kirjoitti:

Minulle olisi miehen uskovaisuus ihan ok, jos ns. pitäisi sen omana tietonaan. Myös vanhempien painostus on alkanut tuntua ärsyttävältä. Tulevaisuuden kannalta mietityttää esim. jos saisimme joskus lapsia. Heidät varmaan pitäisi kasvattaa tähän uskoon, mikä taas minusta tuntuu tosi vieraalta.

Ap

Jos saisitte lapsia, niin itse tuossa tilanteessa antaisin lapsilleni mahdollisuuden itse päättää uskon asioistaan. Mies saa kertoa oman näkemyksensä ja minä omani ja yleisesti uskonnoista yms. ja lapset kasvatettaisiin ilman painostuksia. Usko on henkilökohtainen asia ja se joka löytää sen niin sitten löytää ja sillä hyvä. En näe miehen uskonnollisuudessa ongelmaa niin kauan kun saisin olla oma itseni ja sitä omaa näkemystä ei tyrkytetä minulle eikä lapsille oikeana.

Hyviä pointteja! Erityisesti minua huolettaa tuo vanhempien rooli. He ikään kuin valvovat ja kyttäävät kolmekymppistä poikaansa, että tämä "eläisi oikein". Mies on siis kaikinpuolin ihana ja kunnollinen, hyvännäköinen ja mukavasti työelämässä menestyvä ihminen. Ei käytä alkoholia jne. Vanhemmat kyselevät mm. eihän tämä ole harrastanut esiaviollista seksiä kanssani jne. Omaan ajatteluuni ja omaan lapsi-vanhempi-suhteeseen tämmöinen kyttääminen ja aikuisen lapsen henkilökohtaisiin asioihin puuttuminen ei kuulu.

Ap

Ei seksiä? MILLÄ TAVALLA mies on ihana?

Mihin lahkoon mies kuuluu?

Joissain tapauksissa uskonto (tai uskonnolliset dogmit ja ideologiat) voi olla henkilölle egon jatke ja silloin erittäin haitallista. (itse asiassa oikean uskovaisuuden / henkisyyden vastaista)

Vierailija kirjoitti:

Ei, jos et pysty hyväksymään miehen vakaumusta. Tuo ei tuosta vähene vaan tulee lisääntymään. Ruokarukoukset, iltarukoukset lasten kanssa, pyhäkoulut, seurakunnan kerhot ja tilaisuudet jne.

Ei välttämättä. Mies voi myös hyväksyä asian ettei heistä välttämättä tule uskovaisia. Minusta lapsille tulee antaa mahdollisuus osallistua ja tutustua noihin jos he itse haluavat sekä antaa asian olla jos heitä ei kiinnosta. Samoin äidin tulee antaa osallistua jos lapset itse haluavat.

Kyllä meillä on tosi vahva fyysinen suhde eli harrastamme ihanaa seksiä ja paljon. Mies ei vaan sitä tietenkään ole vanhemmilleen tunnustanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja! Erityisesti minua huolettaa tuo vanhempien rooli. He ikään kuin valvovat ja kyttäävät kolmekymppistä poikaansa, että tämä "eläisi oikein". Mies on siis kaikinpuolin ihana ja kunnollinen, hyvännäköinen ja mukavasti työelämässä menestyvä ihminen. Ei käytä alkoholia jne. Vanhemmat kyselevät mm. eihän tämä ole harrastanut esiaviollista seksiä kanssani jne. Omaan ajatteluuni ja omaan lapsi-vanhempi-suhteeseen tämmöinen kyttääminen ja aikuisen lapsen henkilökohtaisiin asioihin puuttuminen ei kuulu.

Ap

Ei kuulukaan, mutta vaatii rohkeutta sanoa koko suvulle asiasta. Suvun hyväksynnän paine voi olla yllättävän kova eikä kukaan varmaan halua kuitenkaan välejään rikkoa?

Kerrotko vielä lahkon

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko vielä lahkon

Kaikki lahkot on pahoja. :D

Vierailija kirjoitti:

Tuohon lapsiasiaan henkilökohtainen mielipiteeni on, että varsinkin perisuomalainen kristinusko voi olla hyvin lohdullista lapselle, suojelusenkeleineen sun muineen. Kuvaan himouskovaisten kohdalla tulee kuitenkin helposti helvetistä puhuminen, ja kokemuksesta voin sanoa, että se on liian pelottavaa. Muistan lapsena maanneeni öisin hereillä kauhuissani siitä, kelpaanko Jumalalle vai joudunko helvettiin. Aikuistuessaan lapsi joutuu joka tapauksessa jossain kohtaa miettimään itse, uskooko vai ei. Lapsen usko ei kanna koko elämää.

Minustakin riittää, että vanhemmat opettavat lapsilleen iltarukouksen, ja sellaisilla saatesanoilla, ettei ole pakko rukoilla, vaan ainoastaan jos lapsi haluaa. Se taitaa olla optimaalisin tapa siirtää uskon siemen lapselle, joka sitten saa itse päättää, rukoileeko vai ei. Tätä suosittelen myös sellaisille vanhemmille, jotka ovat itse enemmän agnostikkoja tai tapakristittyjä.

Vanhemmat eivät voi pakottaa uskoa lapseen, mutta voivat kertoa siitä. Suosittelen myös ateistivanhemmille, että he kertovat neutraaliin sävyyn lapsilleen edes sen, että jotkut aikuiset uskovat Jumalaan.

Pahoittelen off-topic -kommenttia.

Jatketaan vielä sen verran, että minusta myös tuntuu jotenkin lapselliselta (ellei jopa typerältä), että aikuinen ihminen ihan tosissaan uskoo raamatun joka sanan olevan totta ja sivuuttaa monia tieteellisiä faktoja, koska raamattu. Suhtautuu myös erittäin konservatiivisesti (päiviräsäsmäisesti) moniin asioihin, esim. homoseksuaalisuuteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jatketaan vielä sen verran, että minusta myös tuntuu jotenkin lapselliselta (ellei jopa typerältä), että aikuinen ihminen ihan tosissaan uskoo raamatun joka sanan olevan totta ja sivuuttaa monia tieteellisiä faktoja, koska raamattu. Suhtautuu myös erittäin konservatiivisesti (päiviräsäsmäisesti) moniin asioihin, esim. homoseksuaalisuuteen.

Ap

Tämän kommentin jälkeen vaikuttaa yhä vahvemmin, että ero maailmankuvassa ja katsomuksessa aiheuttaisi ongelmia suhteellenne. Jos pidät lapsellisena ja jopa typeränä hänen uskoaan, niin et varmaan pysty arvostamaan hänen näkemyksiään monissa suoraan uskoon liittymättömissäkään asioissa. Usko Jumalaan on uskovaisen ihmisen elämän perusta.

Ikävää, jos mies "sivuuttaa monia tieteellisiä faktoja" Raamatun sisältämän ilmoituksen takia. Tieteelliset faktat istuvat Raamatun ilmoittamaan totuuteen ongelmitta – ei tarvitse sivuuttaa mitään.