Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö lopettaa tapailu miehen kanssa?
01.02.2017 |
Olen aivan tuskissani ja pyydän nyt jo anteeksi sekavaa tekstiäni.
Tapasin viime lokakuussa ihanan miehen ja molemmat tiesimme että kumpikaan ei halua mitään vakavaa vaan pitää hauskaa, nauttia toisen seurasta, läheisyydestä, seksistä... Olemme ensitapaamisesta asti tavanneet viikoittain ja menen aina hänen luokseen koska itse asun vielä äitini kanssa ( olen 20v, jos joku ihmettelee ).
Alkuvaiheessa tunsin pientä ahdistusta aina välillä kun olin häntä menossa tapaamaan. Kerran taisin jopa saada lievän paniikkikohtauksen ratikassa, tai ainakin siltä se tuntui... en oikeastaan tiedä miksi tänne kirjoitan mutta minulle ei ole ketään kelle haluaisin puhua, on hyviä ystäviä ja erittäin läheinen äiti, mutta en vaan pysty puhumaan kellekkään.
Olen sairastanut vakavaa masennusta pari vuotta ja olo alkaa taas olemaan todella kamala enkä jaksa enää. Luulen että syy miksi tätä miestä vielä tapaan on se että olen helvetin yksinäinen enkä ole kokenut mitään tälläistä ennen. En ole ikinä seurustellut. Enkä edes niin perus juttuja kun nukkunut halien jonkun vieressä.
Mies puhui minulle heti alussa että vaikka haluaisi, hän ei pysty rakastamaan ketään, eikä todellakaan halua satuttaa minua. Ymmärin silloin ja jollain tasolla edelleen. Mutta voiko tosiian olla mahdollista että ihminen on kykenemätön rakastamaan? Olen miettinyt tätä pääni puhki. Hän kohtelee minua todella "rakastavasti" jos niin voi sanoa, jopa niinkuin tyttöystävää, joka siis en ole.
Alussa halusin ( tai ainakin luulin haluavani ) vain hetkellistä läheisyyttä, hauskaa seuraa ihanalta mieheltä, enkä seurustelua. Mutta nyt pelkään että olen ihastumassa. En ole varma, sillä en ole tuntenut näin ennen. Ajattelen häntä lähes koko ajan, ruokahalua ei jostain syystä ole ollut pitkään aikaan ja kun ajattelenkin häntä ruoan ajattelemenkin tekee pahaa. Itken ja olo on kuin halusin huutaa ja hakata päätä seinään, ikävöin häntä niin paljon. Ja enennkaikkea , muhun sattuu aivan helvetin paljon. Tuntuu että en enää pysy kasassa kauaa.
Pari viikkoa sitte kun tajusin että olen ihastunassa puhuin hänen kanssaan, että en halua enää tavata ollenkaan ja poistan hänet elämästäni kun ei oltasi ikinä tavattu. Koska ymmärin ettei tässä ole mitään järkeä. Jos ihastun/rakastun häneen ja hän ei minuun, en kestä sitä. Muutenkin elämä tuntunut vaikealta ja jona päivä kamppalulta niin tiedän että en kestäisi sitä...
Hän ymmäri mutta yritti kaikin keinoin saada minut pysymään elämässään ,ystävänä. Hänellä on ongelmia myös ja sanoi että ei halua menetää minua vaan pitää elämässään.
Itkin monta päivää kun yritin hyväksyä asiaa ja lopulta minusta tuntuikin että pääsin asiasta ja hänestä yli. Moni asia kuitenkin johti siihen että menin käymään hänen luonaan (hakemassa tavaroita ja hän halusi puhua kasvotusten ) ja siitä asti ole taas häntä tavannut. Ole vain liian heikko. En osaa pysyä erossa hänestä vaikka olisi pitänyt juosta ja kauan sitten. Nyt kun se alkaa olemaan jo myöhäistä, olen ilmeisesti ihastunut ja sen takia hajoamispisteessä.
Tiedän miltä tämä kuullostaa, teinin uikutusta oi niin rankasta elämästä mutta pakko oli johonkin purkaa tätä oloa.
Tiedän mitä minun pitäisi tehdä mutta tuntuu niiin uskomattoman vaikealta. Olen niin kiintynyt häneen, eikä hän todellakaan tee mun lähdöstä helppoa, päinvastoin...
Kommentit (31)
No, sä voit nyt joko a) jatkaa itsesi kiusaamista tai b) lopettaa itsesi kiusaamisen.
Kuulostaa helpolta, ei ole. Joka tapauksessa, turhaan sä miehelle menet tunteitasi enää kertomaan. Aiheutat vaan harmaita hiuksia molemmille. Mies on jo kantansa tehnyt selväks ja hän ei rakasta eikä halua suhdetta. Koska sulla ei ole kokemusta, sä luulet nyt rakastavasi häntä. Ehkä jollain tasolla rakastatkin, mutta olet kokematon ja se on sellaista ööö miten sen nyt sanois.. ikuista mutta ei sitä vahvinta. Eli sinuna nyt vain lopettaisin tuon, alkaisin tapailemaan muita ja antaisin ajan näyttää onko hänet "pyyhitty" mielestäsi vai voisiko se ystävyys ollakin mahdollista. NYT se ei ole. Ensin sun pitää irtautua ja nähdä vähän millaisia ne muut on. Kyllä se mies siltä löytyy, joka ajattelee sinua kohtaan samalla tavalla. Se ei vain ole tämä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voi rakastaa ketään" - blaa blaa.
Se haluaa sulta seksiä, siinä se. Ei pidä sua sitoutumisen arvoisena.
Oot kyllä mennyt helppoon.Eihän ap:kaan halunnut sitoutua aluksi. Mihin helppoon hän nyt on mennyt?
No, ap:han uskoo nämä "en osaa rakastaa"-diibadaabat eikä näe pelimiehestä läpi. Tämän lisäksi hän on ihastunut, eli tunteet ovat lähteneet mukaan, vaikka yritti, ettei niin olisi käynyt.
Vierailija kirjoitti:
No, sä voit nyt joko a) jatkaa itsesi kiusaamista tai b) lopettaa itsesi kiusaamisen.
Kuulostaa helpolta, ei ole. Joka tapauksessa, turhaan sä miehelle menet tunteitasi enää kertomaan. Aiheutat vaan harmaita hiuksia molemmille. Mies on jo kantansa tehnyt selväks ja hän ei rakasta eikä halua suhdetta. Koska sulla ei ole kokemusta, sä luulet nyt rakastavasi häntä. Ehkä jollain tasolla rakastatkin, mutta olet kokematon ja se on sellaista ööö miten sen nyt sanois.. ikuista mutta ei sitä vahvinta. Eli sinuna nyt vain lopettaisin tuon, alkaisin tapailemaan muita ja antaisin ajan näyttää onko hänet "pyyhitty" mielestäsi vai voisiko se ystävyys ollakin mahdollista. NYT se ei ole. Ensin sun pitää irtautua ja nähdä vähän millaisia ne muut on. Kyllä se mies siltä löytyy, joka ajattelee sinua kohtaan samalla tavalla. Se ei vain ole tämä mies.
Niin ja siis on mullakin tämmönen säätö ollut. Sitä kesti aikalailla sen 3kk ja alkoi olemaan liikaa MUN tunteet mukana. Päätin lopettaa sen, mies kyllä yritti vielä senkin jälkeen. Ei mennyt kauaa (kuukauttakaan :D ) kun löytyi toinen, jonka tunteet alkoi vastata omia. Nyt 10v yhdessä :)
Ikävä sanoa mutta oletteko te naiset näin sinisilmäisiä? Olen itse aika kokenut nainen ja olen sanonut juuri miehille joita en ole nähnyt tarpeeksi potentiaalisena kumppaneina minulle vaan ihan väliaikaisena kainalona niin juurikin että "En voi rakastaa enkä halua rakastua" kai muuta liipadaapaa jotta toinen ei loukkaantuisi. Kyllä voit luottaa miehen sanaan että hän kyllä varmasti rakastuu mutta ei juuri sinuun.
Itsekin olin heti valmis kun oikea mies osui kohdalle. :) ei kannata ylitulkita ja miksi edes tyytyisit siihen että mies joku päivä näkisi sinut potentiaalisena vaihtoehtona? Älä ole säälittävä. Etkö halua kokea miltä tuntuu kun rakastut oikeasti ja että joku mies tuntee heti samoin?
Lisäksi ihmettelen että olet selvästi täysin kokematon ikäiseksesi ja haet täällä jopa selvitystä että oletko itse rakastunut. Sori, mutta mun mielestä et kuulosta rakastuneelta. Kuulostat siltä että olet rakastunut ajatukseen että saat hellyyttä vähän ja sellaista, mutta kyllä sen tietää varmasti itse jos on oikeasti rakastunut. Nyt etsit lopulta itsekin vain läheisyyttä kan muuta ja luulet vähän että se on sitä rakkautta.
Olet tavallaan ripustautunut tähän mieheen ja säälin sinua siksi että et uskalla viettää elämää, tutustua ihmisiin vaan jämähdät heti ensimmäiseen mieheen jonka kanssa olet vähän halinut ja muuta. Jos etenisi jonkun toisenkin kanssa samalle tasolle niin huomaisit että olet enemmänkin läheisyyden kaipuussa mutta rakkautta tuo ei ole.
Harmi että moni kommentoija tässä yllyttää sinua roikkumaan miehessä joka ei koskaan tule sinua rakastamaan ja jota vain itsekin luulet rakastavasi kun et paremmasta tiedä.
Ja en hauku tässä, vaan sanon vaan että oma ensimmäinen vakava suhde joka kesti muutamia vuosia siinä 14 vuotiaana oli juuri tätä, että aluksi vain vähän pannaan ja sen jälkeen alkoi seurustelu, ja vaikka se ei toiminut niin piti siitä kiinni koska jäi koukkuun siihen läheisyyteen jota ei ennen ollut miehen kanssa kokenut. Siinä oli tunne että ei edes uskalla erota kun tuskin sitä muut saa niin tuntemaan. Voi kyllä saa. Jossain on joku joka rakastuu suhun heti -olet selvästi fiksu tyttö niin arvosta itseäsi ja päästä irti tästä, voitte olla kavereita mutta tuo mies on sen verran kokenut että tietää miten roikottaa sinua vähän löyhässä hirressä..
Kuka nyt muka rakastaisi. Hyvä kun jotsin on edes. Paras tyytyä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko meillä sama mies? :D mitkä ovat miehen nimikirjaimet, tai edes etunimen? Onko helsingissä?
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Sillä erotuksella, että jos sanoisin miehelle, etten halua enää olla yhteydessä, hän ei varmaankaan olisi moksiskaan. Tiesin ennen viime tapaamista, että ei pitäisi mennä. Ja menin silti. Kaksi päivää olen itkenyt, kun tiedän, että mies ei todennäköisesti halua mitään.
Voi sinua. Miksi ihmeessä tapailet tuollaista miestä?? Jos lopettaisit jutun ja surisit menetyksesi, voisit löytää miehen joka oikeasti rakastaa sinua, juuri sellaisena kuin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kommenteista. Niistä oli apua. Nyt pakotan itseni ottamaan mieheen etäisyyttä että saan pääni selväksi.
Sen haluan kuitenkin sanoa että en voi luokittella itseäni roikkuvaksi naiseksi. Valehtelematta voin kertoa, että en ole kertaakaan laittanut hänelle ensimmäisenä viestiä, soittanut tai sanonut että haluan tavata. Hän aina tekee aloitteen. Ehkä olen sinisilmänen nuori, mutta melkein voin väittää että hän ei ole kannasi vain seksistä. Olemme usein tavanneet eikä olla pantu. Ja taas jälleen kuullostaa idioottimaiselta, mutta uskon kun hän sanoo että ei halua minulta vain seksiä ja jos haluan sen lopettaa se on hänelle okei, haluaa silti pitää minut elämässään. Ja ensimmäisen kerran kun toin asian esille, että hän haluaa minut vain panokaveriksi, näin ihan pelkkää puhdasta loukkaantumista hänen ilmeestään. Olen oppinut näiden kuukausien ajan hänet tuntemaan,ainakin uskon. Ja näin että kysymykseni tuntui hänestä pahalta.
Ja kuten joku teistä sanoikin, en kunnioita itseäni tai rakasta itseäni, sen tiedän. Se varmasti yksi syy onkin miksi tätä olen jatkanut. Haen hyväksyntää. Että joku haluaa minut.
saatte olla mitä mieltä tahansa ja arvostan sitä että tuotte ajatuksenne esiin. Mutta en vain tahdo uskoa että olen hänellä vain reikä jota lykkiä. Vaikka itse en pysty puhumaan ongelmistani kellekkään, hän puhuu minulle ja hän hakee minulta lohtua ja tukea. Puhuu minulle, haluaa että halaan. Jos hän ei minusta välitä hölkäsenpöläystä en usko että hän voisi itkeä sylissäni ja antaa minun lohduttaa.
Helppoa tämä ei ole. Pakko vain yrittää uskoa että joku minuakin joskus voisi rakastaa ja mikä varmasti tärkeintä, saada minut rakastamaan itseäni ja elämääni, oppia arvostaan sitä.
Ap
Etunimi alkaa M. 26v ja Helsingissä
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etunimi alkaa M. 26v ja Helsingissä
Ap
Ok. Ei ole sama mies! Kuulosti vain niin minun tapailemani miehen käytökseltä!! 😅 eli i feel you sister! Mulla tässä jo tovi takana, nyt alkaa omat tunteet jo viiletä ja ajatus siitä ettei olla sen kummemmin sitouduttu tuntuu ihan hyvältä. Pitää muistaa, ettei se tyttöystävän/vaimonkaan rooli ole kovin mukava, jos ei ole rakastavaa miestä. Olen iloinen että suhteesta ei koskaan tullut mitään. Ystävä voin olla/ tapailla mutta tiedän ei ole potentiaalia koskaan mihinkään suurempaan. Ennen se sattui, ei enää.
No ei ap tai 9 välttämättä ole ripustautuvia ihmisiä tunteista huolimatta. En tiedä onko näissä suhteissa jotain uskollisuutta tai fuckbuddy-järjestelyitä vai tapaillaanko ohessa muita ihmisiä. Itse en pelkästä tunteiden kertomisesta karauta pakoon, jos niiden kertominen ei velvoita minua johonkin. Jos joku kertoo ihastuneensa tai kokevansa minua kohtaan tunteita, niin kerron ettei tilanne ole mutuaali (jos ei ole) ja jatkan samalla linjalla. Sitten sinkoan karkuun, jos tunteista kertoessa aletaan miettiä pitäisikö alkaa tapailla virallisesti tai pitäisi tiimiytyä tämän yksilön kanssa. Toki jätän homman sikseen, jos toisen ihastuksella on kääntöpuoli ja oikeasti saan tietoa, että tämä yksilö kärsii kanssani siksi, etteivät tunteet mätsää. En erikseen halua pitää mitään toivoa yllä, mutten oikeastaan käsitä miten sen toisen tunneside vaikuttaisi seksiin tai siihen yhdessä vietettyyn aikaan, jos minulle ei erikseen tuoda ilmi, että se ei riitä. Tässä sitä ehtaa putkiaivoa.