Turha lahja

Virhe harmillinen runoon putkahti

riimitys se siitä notkahti!

Piti olla:

Vaan rikkauksia se ei tuo,

ostajia, tilaajia mulle suo.

ap

En halua veistä sun rinnassa kääntää

mut osaa täällä runoja toisetkin vääntää

kun vain sanoja peräkkäin lykkää

niin joskus niistä toisetkin tykkää

täytyy lähteä tästä hommiin

kiire on , melkein nukuin pommiin

Kell' lahja on palstalla runoiluun

voi käyttää hetken sen tuumailuun

voiko turhempaa lahjaa ollakaan,

ajanhukkaa onko se silkkaa vaan?

Kaukana puutarhan pidosta

tai merellä navigoinnista

lie kenties tarpeellisuudeltaan

tämä pieni palstalyriikka vaan.

On sanoilla kiva leikkiä

ei tarvitse kasvoihin meikkiä

arvot jos on toiset

joidenkin mielestä kummallisia moiset

 voi harrastus olla verbaliikka

ellei kiinnosta herbaliikka

Kiva kun on teitä muitakin!

lämmittää sydäntäni, vanhoja luitakin,

kun tietää joukossa olevansa,

yksin ei ongelmaa potevansa.

Turhia runoja läppäri suoltaa,

lahjaani en edes yritä puoltaa.

Kaikkea hyvää vaan teille,

turhan roskan runoilijoille.

ap

Riimejä suoltaa yksi ja toinen

lieneekö lahja niin erikoinen?

Sepä se oliskin oikea taito

sujuttaa riimiin ajatus aito,

oivallus osuva, viisaus syvä

silloin vasta se lahja ois hyvä.

Av:lla näpäyttää pitää aina aloittajaa

vaikka hän yrittää päiväämme ilahduttaa.

Koskaan ei ole avausviesti tarpeeksi hyvä,

ei kielioppi oikein tai sanoma tarpeeksi syvä.

Sellaista se meininki täällä on,

krittiikki usein aivan kohtuuton.