pystyykö lapsestaan kasvattamaan sellaisen kuin haluaa?

Ei. On illuusio, että kaikki olisi vanhempien syytä tai vanhempien ansiota. Lapsi ei synny tabula rasana, jonka voi muovailuvahasta muovata oman näköiseksi.

Kyllä sillä kasvatuksella voi vaikuttaa paljonkin.

Lasta voi tukea kasvamaan omaksi itsekseen. Se on tavoite.

Voi jos haluaa lapsen olevan oma itsensä, muutoin ei. Tapoja voi opettaa, mutta niidenkään noudattamisesta myöhemmin ei ole varmuutta.

Vierailija kirjoitti:

usein täällä sanotaan, että oudosti käyttäytyvien lasten äidit ovat huonoja kasvattajia.

'Huonostikäyttäytyvä' on eri asia kuin käytöshäiriöinen tai mt-ongelmainen. Mutta tottahan se on, että vaikeimmat mt-ongemat ovat lähtöisin häiriintyneistä äiti-lapsi- suhteista.

Kyllä siihen käytökseen pystyy hyvinkin paljon kasvatuksella vaikuttamaan, vaikkei luonnetta yrittäisikään muuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä kasvatuksella voi vaikuttaa paljonkin.

Itse ainakin olen pystynyt kasvattamaan lapsen, joka kuuntelee itseään ja elää omaa elämäänsä yrittämttä miellyttää muita.Olen aina korostanut ettei asioita tarvitse tehdä siksi että "näyttää" maailmalle , vaan siksi että tuntee niihin rakkautta ja  intohimoa.Muiden kunnioittaminen, oikeanlainen nöyryys ja omien virheiden tunnustaminen ovatkin mielestäni juurtuneet häneen, vaikka itse olen hyvin epätäydellinen ihminen.

Myös kaveripiirillä on vaikutuksensa.

Siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa omilleen ja uskaltaa ajatella omilla aivoillaan, voi lapsesta kehkeytyä jotain ihan muuta mitä vanhemmat ovat ajatelleet. Voihan se olla vanhemmille pettymys, jos ankaraa kuria ja tiukkaa uskonnollisuutta kotona noudattanut lapsi onkin aikuisena avarakatseinen homoseksuaali. Lapsi voisi kyllä olla henkiseti tasapainoisempi, jos hän olisi saanut olla pienestä pitäen sellainen kun on eikä sullottuna vanhempien asettamaan muottiin.

Ei. Lapseni on esim. Täysin erilainen kuin mitä minä olin lapsena, ja millaisen lapsen kuvittelin saavani. Joskus on vaikeaa ymmärtää hänen maailmaansa sen vuoksi, mutta en minä häntä voi muuttaa, kasvattaa kyllä. Kasvatus on kuitenkin ihan eri juttu kuin ihmisen luonne, persoona ja kiinnostuksen kohteet. Toki niitäkin voi hieman ohjata, muttei mitenkään loputtomasti. On oikeastaan upea seurata noin erilaisen pienen ihmisen kasvua. Havahtuu itsekin miettimään omaa lapsuuttaan eri valossa.

Lasta pystyy kasvattamaan näyttämällä mallin hyvästä ihmisestä. Muut kasvatustavat tuppaavat kääntymään jossain vaiheessa itseään vastaan.

Aika lailla kasvatuksella ja omalla esimerkillä saa aikaan toivomansa lopputuloksen. Lapsi kuitenkin imee ympäristöstään vaikutteita, vaikka ei tabula rasa olekaan. Perhe  sosiaalistaa lapsen omaan yhteisöönsä ja vaikka lapsi valitseekin sen, mikä nostaa pääosaan, niin jos valittavissa on vain huonoja asioita, niin lopputulos ei voi olla hyvä.

Ongelmana on se, että tämä vaatii vanhemmalta  johdonmukaisuutta. Harva viitsii teoilla olla esimerkkinä, mieluummin tyytyy kieltelemään sohvalta huudellen.

Lapset tarvitsevat herkkiä kasvattajia jotka miettivät, mikä olisi hyväksi juuri hänelle.

Vilkkauteen ei voi vaikuttaa, mutta selkeät rajat ja vahva, lempeä aikuinen voi tukea lapsen itsehillintää. Sen sijaan epävakaa ja raivokohtauksia saava aikuinen vilkkaan lapsen kanssa on yhdistelmä, joka kyllä vahingoittaa lapsen kasvua terveeksi aikuiseksi. Samoin herkkä ja hiljainen lapsi tarvitsee hyväksyvää ja lempeää, kannustavaa kasvattajaa, ei painostajaa ja syyllistäjää, nje.

Vierailija kirjoitti:

Myös kaveripiirillä on vaikutuksensa.

Siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa omilleen ja uskaltaa ajatella omilla aivoillaan, voi lapsesta kehkeytyä jotain ihan muuta mitä vanhemmat ovat ajatelleet. Voihan se olla vanhemmille pettymys, jos ankaraa kuria ja tiukkaa uskonnollisuutta kotona noudattanut lapsi onkin aikuisena avarakatseinen homoseksuaali. Lapsi voisi kyllä olla henkiseti tasapainoisempi, jos hän olisi saanut olla pienestä pitäen sellainen kun on eikä sullottuna vanhempien asettamaan muottiin.

Niin tai jos koti on ollut avara homokoti niin lapsesta tuleekin harras konservatiivinen uskovainen. Sekin on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Lasta pystyy kasvattamaan näyttämällä mallin hyvästä ihmisestä. Muut kasvatustavat tuppaavat kääntymään jossain vaiheessa itseään vastaan.

Tuosta jäi yksi tärkeä sana pois. Lapselle pitää näyttää malli riittävän hyvästä ihmisestä ja antaa lapsenkin tuntea olevansa sellainen. Ei tarvitse olla pyhimys, kunhan ei ole passiivis-aggressivinen marttyyri. T. Ylläoleva.

Jos pystyisi heterot eivät saisi homoseksuaalisia lapsia, uskovaiset ateisteja, terveet mielenterveysongelmista kärsiviä eikä raittiit juoppoja.

Oletteko huomanneet, että sisaruksetkin voivat olla aivan erilaisia samanlaisesta kasvatuksesta huolimatta?

Käytökseen pystyy hyvin vaikuttamaan kasvatuksella ja esimerkillä, mutta temperamenttiä ei voi eikä tule muuttaa. Tuo esimerkki on hyvin tärkeää. Vaikka kuinka kasvattaisi lasta, mutta näyttäisi itse huonoa esimerkkiä niin ei se kasvatus oikein toimi. Esimerkkinä siis vaikka se kuinka perheessä aikuiset itse käyttäytyvät toisiaan, lapsiaan ja muita ihmisiä kohtaan.

Vilkaasta ulospäinsuuntautuvasta lapsesta ei saa ujo ja rauhallista mitenkään ja päin vastoin. Lapsi voi kuitenkin olla vilkas tai ujo ja silti hyvin kasvatettu. Vaikeinta ehkä on, jos lapsi on kovin"vastarannan kiiski" ja pessimisti luonteeltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

usein täällä sanotaan, että oudosti käyttäytyvien lasten äidit ovat huonoja kasvattajia.

'Huonostikäyttäytyvä' on eri asia kuin käytöshäiriöinen tai mt-ongelmainen. Mutta tottahan se on, että vaikeimmat mt-ongemat ovat lähtöisin häiriintyneistä äiti-lapsi- suhteista.

Että mua sylettää tää äitejä syyllistävä diskurssi. Ihan oikeasti lapsilla on isätkin. Ihan oikeasti myös heillä on merkitystä. Kaikki ei todellakaan ole äidin vikaa tai ansiota. Haloo, naiset!

Riippuu täsmälleen siitä, mikä on sitä mitä haluaa. Jos haluaa lapsestaan turvattomasti kiintyneen aikuisen, se onnistuu varsin helpostikin.

Pelottavimpia ovat ne kasvattajat, jotka vannovat sen lapsen muovaamisen nimeen, vaikka eivät edes tiedä, onko lapsi savesta vai kristallista tehty.

Lapsen luontaista temperamenttia ei pysty mitenkään muuttamaan. Se on annettu jo hedelmöittymisvaiheessa. Sosiaalisesta ekstrovertista ei pysty tekemään ujoa introverttiä (paitsi ehkä pahoinpitelemällä lapsi alistuneeksi ja hiljaiseksi, mutta se ei ole kasvatusta). On tärkeää hyväksyä lapsem peraoona ja temperamentti sellaisena kuin se on. Lapsen käytökseen pystyykin sitten kasvatuksella puuttumaan.

Lisäksi lapsi saattaa teini-iässä kääntyä vastustamaan vanhempiensa arvoja, esimerkiksi uskonto ja moraalikäsitykset, jos ei koe niitä omikseen, vaikka olisi näennäisesti seurannut vanhempiensa jalanjäljissä aikaisemmin. Tämä on vain pakko hyväksyä, sillä teinin on löydettävä oma polkunsa elämässä. Ketään ei voi pakottaa esimerkiksi olemaan uskovainen tai ateisti.

Tärkeintä on tukea lasta kehittymään parhaaksi versioista omasta itsestään ja omasta persoonastaan.

Vierailija kirjoitti:

usein täällä sanotaan, että oudosti käyttäytyvien lasten äidit ovat huonoja kasvattajia.

Perimä, ympäristö monet seikat vaikuttavat. Lapsi saa syntymässä perintötekijät molemmilta vanhemmilta. Kun lapsi kasvaa huomaa jo peruspiirteet ja temperamentin. Lapsen elämä saattaa järkkyä esim jos vanhemmat eroavat ja alkaa toisen osapuolen syyttely jne...jos ero tapahtuu silloin kun lapsi on tietyssä iässä huonosti hoidettu ero voi kostautuu kauas lapsen elämässä. 51