Tekisitkö lapsen noin 35-vuotiaana jos
sinulla olisi yksi lapsi joka sen verran vanha, että muuttaisi jo omaan kotiin. Mulla nyt tälläinen tilanne että ainut lapseni muuttaa kesällä omilleen ja olen ollut uudessa parisuhteessa lähes kaksi vuotta. Miehellä ei ole lapsia ja niitä kovasti toivoisi. En nyt sano että ahdistaa, että lapseni muuttaa pois, mutta kyllä mä jään kovasti kaipaamaan. Ihan sitä kaikkea mitä lapsi tuo elämään. Ei hän elämästäni tietenkään poistu, mutta näen häntä harvemmin ja muutenkin. Yksi kaverini sanoi minun olevan hullu kun edes mietin uutta lasta tässä iässä ja tilanteessa. Mutta itse olen nimenomaan nauttinut kun on ollut lapsi elämässä. Tottakai siinäkin on hyvät puolensa, että saa olla vaan kahdestaan puolisonsa kanssa. Mutta kyllä yhteinen lapsi siihen lisänä tuntuisi vielä paremmalta. En kai tosiaan ole hullu kun haaveilen tässä vaiheessa lapsesta?
Kommentit (20)
Jos ikää tarkoitat "tässä vaiheessa", noh, minä olen saanut lapseni 35- ja 37-vuotiaana. Ihan hyvä ikä vielä saada lapsia.
Jos parisuhteesi on niin hyvä ja vakaa, että lapsen tekeminen tuntuu hyvältä idealta ja säkin oikeasti haluat vielä lapsia, niin parempi se lapsi olisi hankkia nyt kuin vaikka viiden vuoden kuluttua.
Onkohan sinulle tullut iässä virhe? Jos todella tarkoititkin kirjoittaa 35, niin tilanne vauvalle kuulostaa annetuilla tiedoilla täydelliselle :) jos haluat lapsen ja mies haluaa lapsen ja elämä muutenkin vakaata niin en näe mitään esteitä :)
Tein abortin 35-vuotiaana siksi etten halunnut lasta. Mieti onko se sitten kivaa kun itsellä on vaihdevuodet ja lapsella murkkuikä samaan aikaan?
En tekisi, mutta vain siksi, että meistä kumpikaan ei halua enempää lapsia. (Meillä asuu kohta opiskelemaan lennähtävä 16-vuotias edellisestä liitostani, olen 37.) Teillä taas molemmat selvästi toivovat lasta, joten miksi ei? Ikä ei ole este.
Vierailija kirjoitti:
Jos ikää tarkoitat "tässä vaiheessa", noh, minä olen saanut lapseni 35- ja 37-vuotiaana. Ihan hyvä ikä vielä saada lapsia.
Tarkoitan lähinnä sitä, että sinulla olisi jo lapsi. Ja vielä sen verran vanha että lentäisi pesästä pois. Eli olisit jo saanut kasvatustyön tehtyä ja nyt alkaisi oma "vapaus". Eli alkaisitko lapsiarkeen taas uudestaan? Ap
Minä asuisin hetken ilman lasta, vaikka vuoden, ja kuulostelisin sitten itseäni.
Lapsillani on 10 vuotta ikäeroa, ja nyt alan todella tajuta että parin vuoden päästä olen ns. vapaa- ekaa kertaa aikuisena.
Ja kohta saan lapsenlapsia, ehkä.
Jos talous on kunnossa, ja mies täydellinen, niin tekisin kaksi lasta kolmen vuoden ikäerolla. Oletteko molemmat töissä, millaiset tulevaisuudennäkymät työrintamalla on? Taloudelliset seikat vaikuttavat paljon asiaan.
Minä sain esikoisen 35-vuotiaana, ja ihanaa on ollut. En vaihtaisi. En ole hetkeäkään tuntenut itseäni liian vanhaksi tai mitään. Raskaus ja kaikki meni hienosti.
Mun paras ystävä sai samaan aikaan uuden miehen kanssa, eka lapsi oli jo aikuinen. Isoveli otti vauvan vastaan ihanasti, ja tyttöystävänsä kanssa olivat lapsenvahteinakin. Kaveri ja sen mies on olleet onnesta soikeina. Tyttö on ollut tomera ja lahjakas.
Olen 40 ja yksi lapsi on jo teini, ja minulla on uusi mies. En ryhtyisi enää pikkulapsihommiin, mutta se johtuu siitä että miehellä on myös jo lapset eikä malta odottaa että ollaan kahden.
Hän on ihana mies, jos haluaisi lapsia niin olisin halunnut lisää lapsia hänen kanssaan.
Vaikuttaa siltä että ap ei haluaisi mutta tuntuu että pitäisi. Silloin ei kannata. Vain jos itse kovasti kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Tein abortin 35-vuotiaana siksi etten halunnut lasta. Mieti onko se sitten kivaa kun itsellä on vaihdevuodet ja lapsella murkkuikä samaan aikaan?
Ne vaihdevuoret voi alkaa jo aijemminkin. Äitini sai minut 25 vuotiaana, joka on kai se ideaalisin ikä tulla äidiksi. Kun täyttin 15v, niin äitini sai kuulla vaihdevuosiensa alkaneen. Et ei sitä voi välttämättä välttää, vaikka synnyttäisikin nuorella iällä. Vai onko 25.kin jo vanha ikäloppu??
Mä sain kuopukseni 35 vuotiaana, että iän puolesta tekisin, mutta jos mulla olisi tollanen tilanne, että esikoinen jo lähes aikuinen niin en varmaankaan jaksaisi enää aloittaa alusta...
Tekisin kaksi lasta max 2-3 v ikäeroilla. En siksi, että esikoinen on muuttamassa, vaan siksi, että yksi lapsi on vähän ja 35 v ehtii, ilman että riskit vielä olisivat kovin korkealla, jos pitää kiirettä. Yhdestä lapsesta kokemusta hankkineena ja koska miehellä olisi vauvakuume, ottaisin häneltä kirjalliset lupaukset siitä, miten hän jää kotii hoitamaan lapsia silloin, kun sinä palaat töihin. Lastenhoito fifty-fifty.
Samoilla linjoilla monen vastaajan kanssa. Ei ikäsi ainakaan ole mikään este lapsen saannille. Päinvastoin. Itse sain kuopukseni 35-vuotiaana ja mielestäni se oli oikeinkin hyvä ikä lapsen saannille. Vanhemmat lapseni edellisestä liitosta olivat 10 ja 12-vuotiaat. Hyvin sopi pienokainen perheeseen!
Vierailija kirjoitti:
Tein abortin 35-vuotiaana siksi etten halunnut lasta. Mieti onko se sitten kivaa kun itsellä on vaihdevuodet ja lapsella murkkuikä samaan aikaan?
Kerro mulle miten nuo vaihdevuodet vaikuttavat tähän asiaan? Tuota asiaa kyllä saa täältä lukea, mutta olisi kiva tietää mitä sillä oikeasti tarkoitetaan. Kerro sinä minulle, kun noin hyvin tiedät. Ei kai nuo vaihdevuodet nyt mitään yliluonnollisen vaikeaa naiselle ole, mutta tuskin maltan odottaa vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain kuopukseni 35 vuotiaana, että iän puolesta tekisin, mutta jos mulla olisi tollanen tilanne, että esikoinen jo lähes aikuinen niin en varmaankaan jaksaisi enää aloittaa alusta...
Ohis minä en ymmärrä näitä, "en jaksaisi enää aloittaa alusta"-kommentteja. Sain itse esikoisen 33 vuotiaana ja toisen lapsen 36 vuotiaana. Elämä oli ennen lapsia hyvällä taloudellisella pohjalla. Talo hankittuna ja reissattu ja nähty maailmaa. En millään lailla kokenut lapsiani sellaisiksi, josta voisin todeta näin jälkikäteen, että en jaksaisi aloittaa alusta. Ja meillä ei ole edes mitään tukiverkkoa, sosiaalinen vilkas elämä kyllä. Ja lasten myötä sosiaaliset suhteet ovat laajentuneet entisestään. Olen pitänyt ja pidän edelleen elämäämme helppona ja mukavana. Ehkä suht hyvä taloudellinen tilanne ja tyytyväisyys omaan elämäntilanteeseen vaikuttaa tähän. Vieläkin voisin harkita yhtä lasta. Molemmat lapset jo koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Tein abortin 35-vuotiaana siksi etten halunnut lasta. Mieti onko se sitten kivaa kun itsellä on vaihdevuodet ja lapsella murkkuikä samaan aikaan?
No kukaan ei voi mistään tietää, alkavatko vaihdevuodet jo esim. 40-vuotiaana, mikä on täysin mahdollista eikä edes mitenkään tavatonta. Murrosikää taas tuskin vielä viisivuotiaalla on. Ei 35-vuotias ole liian vanha!
Minusta tämä asia, jossa kannattaa kuunnella itseään. Se, mitä muut ovat mieltä, on aika toissijaista. Jos itse koet lapsen tervetulleena ja uusi kumppanisikin lasta toivoo, niin mikä ettei, kun edelleen olet noin nuorikin.
t. Esikoisensa 35-vuotiaana saanut