Lue keskustelun säännöt.
Lapseni nälvii koko ajan.
30.01.2017 |
Lapsemme on 9v. poika. Tänään esimerkiksi sanoi, että äiti sä näytit tänään ihan hirveeltä ennen kun sulla oli meikkiä ja sä olit ihan punanen (joo, käytin uutta apteekin rasvaa mistä sain vaan näppyjä ja punotuksen). Muutoinkin nälvii koko ajan jostain. Jää oikein tuijottamaan ja siitä jo tiedän että jaahas, taas saan kohta kuulla jotain ivaamista. Esimerkiksi äiti miks sulla hammas on vino, näyttää ihan karmeelta. Kerran kun naurettiin veljensä pelleilylle niin poika sanoi jälkeenpäin, että äitikin nauroi niin että vino hammas oikein näkyi. Enää en viitsi nauraa enkä edes puhua niin että hampaat näkyy. Sitten esimerkiksi vielä että äiti hyi kun sulla on läskit jalat, yäk. Näitä saa kuulla päivittäin vaikka olen monta kertaa sanonut että lopettaisi jo ja isänsä on sanonut myös. Ollaan myös otettu välillä kännykkä pois, käsketty aikaisemmin nukkumaan jne.
Olenko ihan lapsellinen kun loukkaannun näistä? Usein kun tehdään jotain hauskaa, niin sitten poika päästelee taas sammakoita suustaan ja kyllä siinä hauskuus minun osalta loppuu.
Toinen lapsemme, myös poika, on sanonut veljelleen että mitä väliä sillä on sulle minkä näköinen sun äiti on. Muutenkin aivan eri luonteinen. Ei nälvi ketään eikä loukkaa muita. Eikä tämä toinenkaan poika muita nälvi, vaan minua lähes päivittäin, sekä myös veljeänsä sekä isäänsä joskus.
Kerran lapsena sanoin omalle äidilleni hänen vinosta hampaasta. Äitini siihen sanoi että ei kaikki voi olla täydellisiä. Huomasin heti että äiti loukkaantui ja sen jälkeen en enää sanonut mitään mikä voisi loukata ja itsellenikin tuli paha mieli. En sitten tiedä eikö meidän poika tajua loukkaavansa vai tekeekö tuota tahallaan.
Kommentit (45)
Tirvaise sitä kerran kunnolla avarilla poskelle. Sano että oli rangaistus nälvimisestä.
Toista kunnes nälviminen loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veli oli tommonen. Ei muutu jos hemmotellaan.
Onpa kurja tilanne. Voisko olla että testaa rajojaan? Tai sitten lapsi vaan voi olla ilkee ja kun huomaa että muut reagoi niin jatkaa. Sun ei kannata niistä lasten kommenteista loukkaantua mutta jotain ois syytä tehäd ettei jatka tuota esim koulussa tai juuri veljeään kohtaan ym.
Mitä jos ostat / teet jonkun esim joulukalenterin tyyppisen jutun, että joka aamu saa avata luukun, jos ei ole edellisenä päivänä nälvinyt? Ja ne lahjat ois jotain pieniä, mutta mistä kuitenkin tykkäis. Voisko toimia esim tarrat joita kerätään seinälle johkin kuvaan (ja se kuva olis koko ajan näkvillä vaikka jääkaapin ovessa) tms. ?
Ota kunnon puhutteluun ja kysy miksi käyttäytyy niin? Sinun täytyy joka kerta, jos poika haukkuu, niin laittaa hänet siitä tilille, nythän et sitä tee, vaan muutat omaa käytöstäsi. Sinun täytyy tehdä pojalle selväksi, ettei käytös ole ok.!
Meillä on tullut kanssa välillä aika tiukkaa kritiikkiä.
- Äiti sä olet näissä kuvissa (katsellaan vuosikymmenen takaisia vauvakuvia) ihan ihmisen näköinen!
Tästä käytiin keskustelu. Siitä, että silloin oli helppo olla hoikka, kun joutui juoksemaan lasten perässä koko päivän, joutui ostamaan ruuat kotihoidontuen budjetilla (niin ja sinne kauppaan mentiin kävellen) mutta itse koen ettei ulkomuotoni määritä onnellisuuttani. Ei minun tarvitse näyttää hyvältä, kunhan muuten pidän itseni ihmisenä.
Tottahan se mukula puhui, mitä sitä kieltämään. Lasten suusta kuulee totuuden, sanotaan.
Onko tuo vino hampaasi sinulle kovinkin arka paikka? Tai läskit jalat? Mitäs jos vaan seuraavan kerran toteaisit, että se erilainen hampaasi puree hyvin kovaankin leipään ja näillä jaloilla pysyy hyvin maanpinnalla, ei ensimmäinen tuulenpuuska vie kuin vinkuheinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei apua, miten joku voi ottaa itseensä 9-v pikkulapsen jutut noin. "Olen marttyyri, en naura enää niin että hampaat näkyy kun lapsi huomautti vinosta hampaasta".
Oma 9-v tekee myös vähemmän mukavia huomioita mm. minun ulkonäöstäni: "Äiti sulla on maailman isoin takapuoli" "Et saa tulla mun kanssa samaan kuvaan ennenkuin laitat meikkiä". Mitä sitten? Ei itsetuntoni romutu lapsen suusta pääsevistä sammakoista!
Tottahan toki jos huomaan että lapsi loukkaamalla loukkaa, ojennan ja sanon ettei tuollaista sanota kenellekään, mutta vaikea uskoa että 9-v lapsi ihan silkkaa ilkeyttään jatkuvasti vaan loukkaisi.
Miksi sä siedät tuota!
Mä olisin jo ajat sitten sanonut hyvin painokkaasti että "tuolla tavalla ei puhuta kenellekään, ei edes äidille, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin silloin kannattaa pitää suu kiinni."
Poikahan oppii että noin on ok käyttäytyä. Kiusaa varmaan koulussakin, jos ei vielä niin tekee sen kyllä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta ja pahalta ja inhottavalta.
Meillä on kolme lasta, joista kaksi on poikaa. Kaikki ovat jo teinejä ja vanhin pian aikuinen. Kukaan ei ole koskaan haukkunut minua tai miestäni tuolla tavalla, enkä mitenkään osaisi tuollaista edes kuvitella. Toisiaan välillä aina haukkuvat, mutta sekin on omanlaistaan leikkiä eikä siinä ole mitään ilkeää. Lapset kunnioittavat meitä ja pitävät meitä auktoriteetteina ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Eikö lastanne ole kasvatettu?
Kun poika noita sanoo, niin saattaa myös naureskella samalla oikein ilkikurisesti. Monesti saattaa sanoa myös vaikka vieraiden aikana jotain nolaavaa. Kuitenkin koulussa osaa käyttäytyä eikä hauku muita.
Ei ole mitenkään arka paikka minulle esim. tuo vino hammas, mutta kun siitäkin pitää mainita jatkuvasti. Lapsi oikein saattaa tuijottaa suuhuni kun puhun ja sitten taas mainitsee siitä. Olen sanonut, että kun et osaa käyttäytyä niin otan sulta kännykän joksikin aikaa pois. Poika tuhahtaa että no eikö nyt saa puhuakkaan.
Kyllä tuon ikäisenä pitäisi tajuta mikä on loukkaavaa käytöstä. Kyllä hän itsekkin loukkaantuu jos joku kaveri sanoo jotain epäsopivaa. Joten taitaa tehdä tahallaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka pojalle sanoo että tuo loukkaa, tai tuo ei kuulosta mukavalle, niin silti hän vaan myöhemmin taas jatkaa. Vaikka poika saisi rangaistuksen, niin sekin unohtuu hyvin pian ja taas jatkuu nälviminen. Mitä vaihtoehtoja tässä enää jää kun ei puhe eikä teot opeta poikaa mitenkään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika, millaisia lapsia tämänkin ketjun ihmisillä on. Ettekö te saa mitään rotia tuollaiseen? Tehän olette niitä kasvattajia, hoitakaa hommanne. Jos päästelee paskaa suustaan ketä tahansa - varsinkaan omaa perhettään - kohtaan, siihen kuuluu heti puuttua. Puhuttelu saman tien ja omaan huoneeseen häpeämään, kännykkä pois ja arestia viikoksi. Iltapalalle saa tulla vasta kun muu perhe on syönyt.
Vierailija kirjoitti:
Onpa huonosti kasvatettu lapsi.
Ilmeisesti toisen poikamme kanssa olemme kuitenkin onnistuneet paremmin, koska hän on todella kiltti ja kultainen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika, millaisia lapsia tämänkin ketjun ihmisillä on. Ettekö te saa mitään rotia tuollaiseen? Tehän olette niitä kasvattajia, hoitakaa hommanne. Jos päästelee paskaa suustaan ketä tahansa - varsinkaan omaa perhettään - kohtaan, siihen kuuluu heti puuttua. Puhuttelu saman tien ja omaan huoneeseen häpeämään, kännykkä pois ja arestia viikoksi. Iltapalalle saa tulla vasta kun muu perhe on syönyt.
Todella hyvä idea, neropatti, mutta entäs sitten kun nämä keinot ei auta.
No voi hyvä ihme, mikset kerro, että tuollainen käytös on rumaa. Ja ettei meillä hyväksytä sitä enää tästä päivästä lähtien. Kysy pojaltasi, miltä hänestä tuntuisi, jos häntä nimiteltäisiin vaikka rupisammakoksi.
Mites, oletko kokeillut ihan sellaista taktiikkaa että näytät pahan mielesi ja loukkaantumisesi heti ilkeän kommentin kuultuasi (tuskin pienestä dramatisoinnistakaan haittaa olisi)?
Näytät pojalle, että sanat sattuu.
Tuollaiselle käytökselle täytyy saada stoppi, ihan itsearvostuksesi sekä poikasi käyttäytymisen takia.
Sanotko sä sille mukulalle että sulle tuli paha mieli? Itse sanoit että näit oman äitisi loukkaantumisen ja se jäi vaivaamaan, ehkä oman lapsesi kohdalla pitää tapahtua joku oivallus että äitikin/aikuinenkin on tunteva ja epävarma olento, joka saattaa pahoittaa mielensä. Kun muksu siihen vastaa jotain "ähähähähäh ei kiinnosta haaahaa" niin kysyisin siinä että miksei sua haittaa, etkö välitä tmv ja että miksi puhuu äitilleen just noin. En tiedä onko tämä nyt sitten jo liian syyllistävää, mutta ehkä tollaisen mukulan kohdalla saa ottaa vähän lujemmat keinot käyttöön, jotta saisi jotain empatiaa heräämään.
Nuo nälvimiset kannattaa myös ottaa puheenaiheeksi lapsen kanssa kahdestaan tai kolmestaan toisen vanhemman kanssa nälvimisajan ulkopuolella, siis toistaa myöhemmin että miks sä sanoit noin, äitillä on edelleen paha mieli ja kysyä että miksi sä halusit pahoittaa äidin mielen. Sitten voi keskustella yleisesti siitä että ei ole kivaa tai oikein pilkata toisia ja että et säkään tykkäis jos joku pilkkaisi sua.
Mäkin veikkaan kyllä että jotenkin kokeilee rajojaan, mutta täytyy silti saada poju jotenkin sisäistämään, että kenenkään mielen pahoittaminen ei ole hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä idea, neropatti, mutta entäs sitten kun nämä keinot ei auta.
Toistoa, toistoa, toistoa. Ihan samalla tavalla kuin silloin vauva-aikaan. Ei mitään "nyyh nyyh kun nyt tuli äidille paha mieli" eikä "saat tikkarit kun olet kiltisti", vaan tiukasti pidetään säännöistä kiinni. Jos typerä käytös jatkuu, poika ei pääse kesällä mukaan huvipuistoreissuille jne. Ja siitäkin pidetään kiinni.
Jos ei itse kykene, yhteys perheneuvolaan. Poika saattaa toeta, kun joutuu vieraankin edessä kertomaan, millä lailla puhuu äidilleen.
Olisi hyvä saada myös perheen isä samalle linjalle, mutta tietystihän poika saattaa nyt toimia mallin mukaan ja solvata äitiänsä, kun isäkin solvaa. Joissakin perheissä se ongelma on sillä lailla laajempi.
Vierailija kirjoitti:
Onpa huonosti kasvatettu lapsi.
Tästä tuli ihan ohiksena mieleen, että mitenköhän palstan kirjoittajat on kasvatettu? Yleensä täällä teksti on todella ala-arvoista. Lukekaa vaikka Saara-ketjut. Nämä sitten ovat itse olevinaan niitä hyviä kasvattajia 😂
Mulla ei ole lapsia mutta eikö tuon ikäiselle voisi jo antaa samalla mitalla? Siinäpähän oppisi miltä se tuntuu.