En vain voisi suudella otsalle tai halata työkseni vanhuksia vanhainkodissa!

Eikai hoitokodeissa vanhuksia pussailla? Hyhhyh..

No, olihan tuo uutinen taas aivan järkyttävä ja koko hoitotyön aliarvioimista. "Samalla henkilömäärällä annetaan yksilöllistä hoitoa" ym. Jos joku oikeasti kuvittelee, että 20 potilasta ja vuorosta riippuen 1-3 hoitajaa on tilanne, jossa on aidosti mahdollista antaa yksilöllistä hoitoa, on pahasti hakoteillä. Nuo asiat esitettiin aivan kuin jonain uusina oivalluksina, vaikka kyse nimenomaan on vain ja ainoastaan resurssein puutteesta. Osaamista varmasti olisi muuallakin, mutta yksi hoitaja ei muutu kahdeksi vaikka haluaisi. 

Olen itse sairaanhoitaja ja juu, en ikinä pusuttelisi potilaita otsalle. En olekaan töissä vanhuspuolella. En nyt kuitenkaan ajattelisi, että se jotenkin kauheaa olisi, mutta ihan tuollaista omistautumista ei kaikilta voi odottaa, vaikka hyvää työtä tekevätkin. :-)

Joku raja nyt kuitenkin. Joskus halaan vanhuksia kevyesti, jos aloite tulee vanhukselta ja on tilanteeseen sopiva, mutta en missään nimessä suukottele.

Tämä on taas tätä samaa höpinää, joka alkoi jo 1980-luvulla ja kiihtyi 1990-luvun alun laman jälkeen, jolloin säästöt erityisesti vanhuspalveluissa jäivät pysyviksi. Laadukkaan hoidon, erityisesti perushoidon ja päivittäin tapahtuvan kuntoutuksen, edellytys on riittävä koulutettu ja työhönsä motivoitunut henkilökunta vanhustenhoitolaitoksissa ja kotihoidossa.

Lähihoitajien "pakkokoulutuksesta" huolimatta alalle ei pian saada ketään vanhustyöstä kiinnostunutta hoitajaa, koska työolot ja -ehdot pyritään järjestelmällisesti ajamaan alas, kun hoivapalveluita yksityistetään. Vanhustyötä tehdään rahasampo, koska  erilaisissa ja toisinaan ylihinnoitelluissa vanhusten asumispalveluissa liikkuu paljon rahaa. 

Uutisoimalla vain alalla tapahtuneista laiminlyönneistä ja vanhusten missikisoista media luo kuvaa kepeästä tv-sarjamaisesta hoitotyöstä, jossa kauheudet ja glamour kohtaavat kansliassa ja kahvipöydässä. Arkinen hoitotyö näyttäytyy harvoin tehdyissä "kotihoitajan matkassa" tms. jutuissa. Tarkoitus onkin siirtää kauhulööpein ja imelin jutuin suuren yleisön mielenkiinto pois hoitoalan olennaisista ongelmista, jotka lopulta kuitenkin näkyvät isompina ja suurempia lööppejä tuovina uutisina.

Vanhustyössä haluaisin aikaa mm. seuraaviin asioihin:

- asiakkaan hyvään hygienian hoitoon ja vaatehuoltoon

- asiakkaan oikeaan kuntoutukseen ("kuntouttava työote" &%¤/?&#)

- asiakkaan kiireettömään ulkoilutukseen

- asukkaiden virkistystoimintaan, johon olisi tarjolla tarvikkeita ja välineitä, ei vain kehotusta "hakea  materiaaleja metsästä"

- asiakkaan yksilölliseen kohtaamiseen

- pakollisiin kirjallisiin töihin: hoitotyön/kuntoutuksen suunnittelu ja arviointi, pisteytykset jne.

Siivouksen, tiskaamisen ja ruokahuollon siirtäminen hoitajien vastuulle on mielestäni väärin, koska em. tehtäviin on tarjolla koulutettua väkeä ja hoitajan työaika kyllä menisi hoitotyöhön. Laitoshuoltajien työstä ei tosin haluta enää maksaa, joten hoitajat jakavat ruuat, tiskaavat,  siivoavat keittiötä ja päiväsalia, käyttävät asukkaita vessassa jne. Siivousliike hoitaa monissa paikoissa arkisin päivittäisen siivouksen, mutta ainakin itse havaitsin jäljen olevan sitä, mitä sillä mitoituksella/halvimmalla saa aikaan.

Halaaminen onnistuu työn ohessa ja kaunottaria voi tehdä joka päivä. Eniten kyrsii se, että ammattityöstä pyritään taas tekemään puuhastelua, johon jokainen kykenee. Sillä halutaan perustella myös hoitoalan huono palkkaus. (Omaishoitajuus on eri asia kuin ammatillinen hoitotyö. Siksi nostankin olematonta hattuani kaikille omaishoitajille, jotka tekevät tuota raskasta työtä yleensä yksin ja ilman riittävää tukea. Heidän kohtelunsa ei ole minusta oikein.)

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä samaa höpinää, joka alkoi jo 1980-luvulla ja kiihtyi 1990-luvun alun laman jälkeen, jolloin säästöt erityisesti vanhuspalveluissa jäivät pysyviksi. Laadukkaan hoidon, erityisesti perushoidon ja päivittäin tapahtuvan kuntoutuksen, edellytys on riittävä koulutettu ja työhönsä motivoitunut henkilökunta vanhustenhoitolaitoksissa ja kotihoidossa.

Lähihoitajien "pakkokoulutuksesta" huolimatta alalle ei pian saada ketään vanhustyöstä kiinnostunutta hoitajaa, koska työolot ja -ehdot pyritään järjestelmällisesti ajamaan alas, kun hoivapalveluita yksityistetään. Vanhustyötä tehdään rahasampo, koska  erilaisissa ja toisinaan ylihinnoitelluissa vanhusten asumispalveluissa liikkuu paljon rahaa. 

Uutisoimalla vain alalla tapahtuneista laiminlyönneistä ja vanhusten missikisoista media luo kuvaa kepeästä tv-sarjamaisesta hoitotyöstä, jossa kauheudet ja glamour kohtaavat kansliassa ja kahvipöydässä. Arkinen hoitotyö näyttäytyy harvoin tehdyissä "kotihoitajan matkassa" tms. jutuissa. Tarkoitus onkin siirtää kauhulööpein ja imelin jutuin suuren yleisön mielenkiinto pois hoitoalan olennaisista ongelmista, jotka lopulta kuitenkin näkyvät isompina ja suurempia lööppejä tuovina uutisina.

Vanhustyössä haluaisin aikaa mm. seuraaviin asioihin:

- asiakkaan hyvään hygienian hoitoon ja vaatehuoltoon

- asiakkaan oikeaan kuntoutukseen ("kuntouttava työote" &%¤/?&#)

- asiakkaan kiireettömään ulkoilutukseen

- asukkaiden virkistystoimintaan, johon olisi tarjolla tarvikkeita ja välineitä, ei vain kehotusta "hakea  materiaaleja metsästä"

- asiakkaan yksilölliseen kohtaamiseen

- pakollisiin kirjallisiin töihin: hoitotyön/kuntoutuksen suunnittelu ja arviointi, pisteytykset jne.

Siivouksen, tiskaamisen ja ruokahuollon siirtäminen hoitajien vastuulle on mielestäni väärin, koska em. tehtäviin on tarjolla koulutettua väkeä ja hoitajan työaika kyllä menisi hoitotyöhön. Laitoshuoltajien työstä ei tosin haluta enää maksaa, joten hoitajat jakavat ruuat, tiskaavat,  siivoavat keittiötä ja päiväsalia, käyttävät asukkaita vessassa jne. Siivousliike hoitaa monissa paikoissa arkisin päivittäisen siivouksen, mutta ainakin itse havaitsin jäljen olevan sitä, mitä sillä mitoituksella/halvimmalla saa aikaan.

Halaaminen onnistuu työn ohessa ja kaunottaria voi tehdä joka päivä. Eniten kyrsii se, että ammattityöstä pyritään taas tekemään puuhastelua, johon jokainen kykenee. Sillä halutaan perustella myös hoitoalan huono palkkaus. (Omaishoitajuus on eri asia kuin ammatillinen hoitotyö. Siksi nostankin olematonta hattuani kaikille omaishoitajille, jotka tekevät tuota raskasta työtä yleensä yksin ja ilman riittävää tukea. Heidän kohtelunsa ei ole minusta oikein.)

Laitoshuoltajana olen huomannut saman, olen katoavaa ammatikuntaa. Meillä monella on ammattitutkinnon osa-alueina paitsi ruoka-, myös hoivapalvelut, ja kun aloitin urani 2000-luvun alussa, oli tavallista, että vanhainkodissa tehtiin perushoitotyötä hoitajan työparina (rapsat, pesut, pukemiset, vaipat, syötöt, vessatus jne.). Sittemmin työnkuva on monin paikoin väkisin supistettu vain siivoukseen (ja ulkoistettu).

Nyt pyörää keksitään uudelleen kouluttamalla hoiva-avustajia niihin avustaviin töihin, joita laikkarit tekivät vielä joku vuosi takaperin. Säästöjä, säästöjä. Olen vaihtamassa alaa, en aikanaan lukenut tutkintoa (sairaalahygieniaa, välinehuoltoa, erikoisruokavalioita, ergonomisia nostoja jne.) tehdäkseni vain siivoustyötä, niin tärkeää kuin se onkin. Yksityisen siivousfirman palkkalistoille en suostu ikinä, kaikki ammattilaiset tietävät miksi.