Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan muu ollut lapsena kiittämätön mukula?
30.01.2017 |
Tuli mieleen, kuinka isä teki minulle sievän puisen nuken kehdon, joka oli niin iso että siihen mahtui itsekin istumaan, jalakset oli sorvatut ja päädyssä nätti pieni sydän. Vaan tämän pienen prinsessan mielestä se ei ollut niin kiva, kun se ei ollut VAALEANPUNAINEN.
Toinen oli kaksikerroksinen tummanpunaiseksi maalattu nukkekoti, jota isä varmasti oli hartaudella puukäsityöpiirissä rakentanut. Sain sen joululahjaksi ja en halunnut leikkiä sillä, kun siinä ei ollut portaita, joita pitkin nuket olisivat voineet siirtyä kerroksesta toiseen. Niin ja se ei ollut VAALEANPUNAINEN. Siihen aikaan varmaan olisin ilahtunut enemmän jostakin heppoisesta muovihässäkästä, kunhan se olisi ollut vaaleanpunainen prinsessabarbitalo hissillä ja pitsiverhoilla.
Nämä muistot tulivat mieleen, kun fb:n käsityöryhmässä joku esitteli virkkaamiaan pehmoleluja. Toivon sydämeni pohjasta lelun saajan osaavan arvostaa sitä, vaikka se ei olekaan joku kiinalaisvalmisteinen massatuote.
Onko kukaan muu ollut yhtä typerä ja kiittämätön lapsi? Kertokaahan!
Kommentit (9)
Nurisin usein ruoasta, vaikka pääsin sentään valmiiseen pöytään syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kotona oli niin kova kuri, että ei tullut mieleenkään nurista mistään. Jos oli paha mieli, sitäkään ei saanut näyttää. Kerran veli kiusasi ja erehdyin parkumaan ulkona. Sain siitä selkäsaunan palkinnoksi. Eipä noita lahjojakaan niin paljoa tullut, että niistä olisin pahoittanut mieleni.
Serkku alkoi itkemään, kun sai meiltä synttärilahjaksi vaatteita, eikä leluja :)
Kyllähän suurin osa lapsista on kiittämättömiä. siksi niitä kutsutaankin lapsiksi. Aikuiseksi tultuaan tulisi ymmärtää tämä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän suurin osa lapsista on kiittämättömiä. siksi niitä kutsutaankin lapsiksi. Aikuiseksi tultuaan tulisi ymmärtää tämä.
Ikinä ei vaan kuule tarinoita siitä, kuinka isoisän tekemä leikkihevonen viskattiin nurkkaan, koska se ei ollut Pikatchu. Usein vaan muistellaan, kuinka lahjaksi saatu käpylehmä oli rakkaampi kuin monen sadan autorata tai Action man -figuuri ja mummon kesäkeitto parempaa kuin viisitoista Big Macia.
No, kai aika kultaa muistot ja asiat halutaan ajatella parhain päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tätä av:ta. Joka joulun aikaan on pitkät ketjut siitä, miten lapset on opetettava olemaan kiitollisia väärän koon villasukista, kun kaverit saavat tekniikka-legoja. Eikä siis vain kiittämään vaan todella tuntemaan syvää kiitollisuutta sielunsa sopukoissa, olemaan oikeasti Hyviä Ihmisiä. Kyllä minäkin häpeän monia tuollaisia juttuja lapsuudestani, mutta ehkäpä meillä se kasvatus on sitten onnistunut, kun olemme jotain oppineet :)
Vierailija kirjoitti:
Se on tätä av:ta. Joka joulun aikaan on pitkät ketjut siitä, miten lapset on opetettava olemaan kiitollisia väärän koon villasukista, kun kaverit saavat tekniikka-legoja. Eikä siis vain kiittämään vaan todella tuntemaan syvää kiitollisuutta sielunsa sopukoissa, olemaan oikeasti Hyviä Ihmisiä. Kyllä minäkin häpeän monia tuollaisia juttuja lapsuudestani, mutta ehkäpä meillä se kasvatus on sitten onnistunut, kun olemme jotain oppineet :)
Kiitos tästä, varsinkin tuo loppu oli hyvin lohdullista kuultavaa. :)
Kuvittelin olevani harvinaislaatuisen tyhmä kakara, mutta tosiaan, olenpahan edes jotain oppinut.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on tätä av:ta. Joka joulun aikaan on pitkät ketjut siitä, miten lapset on opetettava olemaan kiitollisia väärän koon villasukista, kun kaverit saavat tekniikka-legoja. Eikä siis vain kiittämään vaan todella tuntemaan syvää kiitollisuutta sielunsa sopukoissa, olemaan oikeasti Hyviä Ihmisiä. Kyllä minäkin häpeän monia tuollaisia juttuja lapsuudestani, mutta ehkäpä meillä se kasvatus on sitten onnistunut, kun olemme jotain oppineet :)
On hyvä opettaa lapsesta saakka tuntemaan kiitollisuutta eikä vasta kun on jo myöhäistä
Alue: Aihe vapaa
Tunnen häpeää kuullessani niitä tarinoita, joissa mummon neulomat villasukat oli lapsena niin rakkaat, ettei niitä halunnut riisua edes kesähelteellä. Miten sitä itse on ollut niin pölvästi, ettei ole osannut antaa arvoa itse tehdylle.
-ap