Lue keskustelun säännöt.
Miten se elämä hankitaan?
30.01.2017 |
Aina sanotaan ihmisille, että pitää hankkia elämä ja tehdä siitä itselleen mielekästä ja oman näköistä. Mitä jos se ei vain kerta kaikkiaan onnistu? Itselläni esimerkiksi olisi halu tutustua "omanlaisiin" ihmisiin, mutta kun nämä ihmiset vain eivät hyväksy minua porukkaansa. Olisi halu matkustaa, mutta ei ole varaa. Olisi halu tehdä uraa, mutta kun ei vain saa työtä, joka olisi sitä omanlaista.
Näistä omalla kohdalla ihmisiin tutustuminen on suurin ongelma. En viihdy nykyisissä ympyröissä, mutta kaikki yritykset luoda suhteita ihmisiin, joilla on samanlaisia arvoja ja päämääriä, vain kaatuvat. En ole siis "tarpeeksi hyvä" näille ihmisille. Myös miessuhteissa sama ongelma.
Tarkoittaako tämä vain sitä, että minusta ei oikeasti ole sellaiseen elämään, kun haluaisin sen olevan ja pitäisi tyytyä siihen mitä on? Onko se omanlaisen elämän luominen muilla yhtä vaikeaa?
Kommentit (19)
Ehkä kannattaa olla armollisempi itselle. Harvoin varmaan kaikki elämän osa-alueet natsaa. Sulla sentään on töitä. Miksei muka ole varaa matkustaa, vaikka olet töissä? Säästä rahaa ja mene matkalle. Ehkä matkalla tutustut vaikka uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kliseistä kuin se onkin. Mutta itse olen vasta kunnolla tajunnut tämän nyt: Hyväksy ne asiat, joita et voi muuttaa. Ja tee niistä eväistä, joita sulla on niin paras mahdollimen elämä. Ole paras mahdollinen sinä itse. Oli se sitten matkustelua tai mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa olla armollisempi itselle. Harvoin varmaan kaikki elämän osa-alueet natsaa. Sulla sentään on töitä. Miksei muka ole varaa matkustaa, vaikka olet töissä? Säästä rahaa ja mene matkalle. Ehkä matkalla tutustut vaikka uusiin ihmisiin.
Juu kyllä minä matkustelenkin aina silloin tällöin, mutta en siinä mittakaavassa, kuin haluaisin.
Ja tuo viimeinen lause kuulostaa juuri niin hirveän helpolta. Muut vain tuntuvat tutustuvan uusiin ihmisiin noin vain. Minä en. Joo, en ole kovin ulospäin suuntautunut, mutta halu tutustua olisi kova.
Jotenkin vain tuntuu, että tällä hetkellä elämässä ei ole oikein yhtäkään osa-aluetta, joka olisi omannäköiseni. Vuosia sitten aloin rakentaa omannäköistä elämää ja hain yliopistoon. Nyt olen maisterivaiheessa ja selviän kyllä opinnoista, mutta se maailma on muuten niin "tavoittamaton". Tuntuu, etten ikinä saa työtä, joka vastaisi koulutustani, koska en vain jotenkin pääse siihen sisään oikealla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Omanlaisen elämän rakentaminen alkaa peiliin katsomisesta. Mitä olet, miten hyväksyt itsesi tuollaisena, ei haavekuvana jollainen haluaisit olla. Siitä kun lähtee, ja niistä lähtökohdista alkaa rakentamaan itselleen hyvää elämää oikeanlaisilla valinnoilla. Jos koulutus on jäänyt peruskouluun eikä lukeminen maistu voi olla turha haaveilla lääkärin urasta ja kalliista matkoista vaan etsiä noista itselle mahdollisista asioista parhaat.
Mutta entäs sitten ne haaveet? Pitääkö niistä sitten vain luopua? Olen luullut tekeväni oikeita valintoja, mutta liian monta kertaa olen huomannut, että taas yritin liian korkealle. Sitten taas toisaalta nykyiset saavutetut asiat tuntuvat siltä, että pystyisin paljon parempaankin. Esim työssä koen aika usein turhautumista. Korkeakoulututkinto menee siihen, kun istun kassalla. Päässä vain jyskyttää ajatus, että ansaitsen jotain parempaa, mutta en sitten ilmeisesti ansaitsekaan.
ap
Nostan vielä. Olisiko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia ja miten voisi löytää sen tasapainon tyytymisen ja unelmien toteuttamisen välillä? Ja miten helkkarissa niihin ihmisiin oikeasti tutustuu?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omanlaisen elämän rakentaminen alkaa peiliin katsomisesta. Mitä olet, miten hyväksyt itsesi tuollaisena, ei haavekuvana jollainen haluaisit olla. Siitä kun lähtee, ja niistä lähtökohdista alkaa rakentamaan itselleen hyvää elämää oikeanlaisilla valinnoilla. Jos koulutus on jäänyt peruskouluun eikä lukeminen maistu voi olla turha haaveilla lääkärin urasta ja kalliista matkoista vaan etsiä noista itselle mahdollisista asioista parhaat.
Mutta entäs sitten ne haaveet? Pitääkö niistä sitten vain luopua? Olen luullut tekeväni oikeita valintoja, mutta liian monta kertaa olen huomannut, että taas yritin liian korkealle. Sitten taas toisaalta nykyiset saavutetut asiat tuntuvat siltä, että pystyisin paljon parempaankin. Esim työssä koen aika usein turhautumista. Korkeakoulututkinto menee siihen, kun istun kassalla. Päässä vain jyskyttää ajatus, että ansaitsen jotain parempaa, mutta en sitten ilmeisesti ansaitsekaan.
ap
No jos olet maisterin papereita saamassa ei korkeakoulututkintoa vaativa työ ole haave vaan selkeä tavoite johon pitääkin pyrkiä. Kehno itsetunto taitaa olla ongelmasi. Vielä kun opiskelet, käypä hyödyntämässä YHTHS:n palveluja, psykologi jne. Kartoita ne vahvuutesi, etsi kesätöitä alaltasi, ei kaupan kassalta, laajasti äläkä masennu ensimmäisistä pakeista. Jotenkin kuulostat kuin hyvältä mutta itsevarmuutensa menettäneeltä mäkihyppääjältä joka jo ponnistusvaiheessa luovuttaa ja valmistuu kaatumaan hyppynsä. Etsi apu ja tuki, muuta ajatustasi ja hyödynnä lahjojasi! Aina se reitti ei ole suora mutta kun pitää päämäärän selkeänä ja uskoo itseensä saa sen oman elämän. Kannattaa kuitenkin muistaa, että niitä reittejä hyvään elämään on monia, ja koko hyvän elämän määritelmä sattaa itsellä muuttua ajan kanssa.
Minä päätin ruveta osallistumaan. Olen koko lapsuuteni ollut koulukiusattu ja hyljeksitty ikätoverieni puolesta. Ja ajattelin (ja suhtaudun aina nykyäänkin kaikkiin uusiin tuttavuuksiin varauksella, kunnes oma järki sanoo että ei ole syytä) että kukaan ei tahdo minua seuraansa.
Päätin siis ruveta osallistumaan. Kansanopiston harrastepiirit -> sinne. Kunnallisvaalit -> ehdokkaaksi. Harraste ja kirjallisuus seurat -> sinne. Naisjärjestöt -> sinne . Huomasin että minuthan hyväksytään ihmisenä, ja että siellä ne on saman henkiset jotka eivät pakota minua muuttumaan. Voin olla oma itseni, ja on sisältöä elämässä! Ulkomaille minun ei tarvitse lähteä "elämää hankkimaan". Se on tässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen osallistunut. Osittain samoissa jutuissa kuin kasi, sekä muissa paikoissa. Muutama moikkaustuttu on jäänyt ahkerasta neljän vuoden verkostoitumisyrityksestä. Töitäkin haen opintojen oheen aina silloin tällöin, ei tärppää. Ei ole kesätyötäkään irronnut vuosiin vaikka olen hakenut. Tämä vie opiskelultakin iloa kun tuntuu ettei opinnoissa ole mitään järkeä jos ei töitä saa ikinä.
Opintotuesta säästetyt ulkomaanmatkat ovat henkireikäni. Ilman reissua kerran-pari vuoteen en kestäisi tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omanlaisen elämän rakentaminen alkaa peiliin katsomisesta. Mitä olet, miten hyväksyt itsesi tuollaisena, ei haavekuvana jollainen haluaisit olla. Siitä kun lähtee, ja niistä lähtökohdista alkaa rakentamaan itselleen hyvää elämää oikeanlaisilla valinnoilla. Jos koulutus on jäänyt peruskouluun eikä lukeminen maistu voi olla turha haaveilla lääkärin urasta ja kalliista matkoista vaan etsiä noista itselle mahdollisista asioista parhaat.
Mutta entäs sitten ne haaveet? Pitääkö niistä sitten vain luopua? Olen luullut tekeväni oikeita valintoja, mutta liian monta kertaa olen huomannut, että taas yritin liian korkealle. Sitten taas toisaalta nykyiset saavutetut asiat tuntuvat siltä, että pystyisin paljon parempaankin. Esim työssä koen aika usein turhautumista. Korkeakoulututkinto menee siihen, kun istun kassalla. Päässä vain jyskyttää ajatus, että ansaitsen jotain parempaa, mutta en sitten ilmeisesti ansaitsekaan.
apNo jos olet maisterin papereita saamassa ei korkeakoulututkintoa vaativa työ ole haave vaan selkeä tavoite johon pitääkin pyrkiä. Kehno itsetunto taitaa olla ongelmasi. Vielä kun opiskelet, käypä hyödyntämässä YHTHS:n palveluja, psykologi jne. Kartoita ne vahvuutesi, etsi kesätöitä alaltasi, ei kaupan kassalta, laajasti äläkä masennu ensimmäisistä pakeista. Jotenkin kuulostat kuin hyvältä mutta itsevarmuutensa menettäneeltä mäkihyppääjältä joka jo ponnistusvaiheessa luovuttaa ja valmistuu kaatumaan hyppynsä. Etsi apu ja tuki, muuta ajatustasi ja hyödynnä lahjojasi! Aina se reitti ei ole suora mutta kun pitää päämäärän selkeänä ja uskoo itseensä saa sen oman elämän. Kannattaa kuitenkin muistaa, että niitä reittejä hyvään elämään on monia, ja koko hyvän elämän määritelmä sattaa itsellä muuttua ajan kanssa.
Kiitos tästä viestistäsi! Olet oikeassa. Itsetuntoni on ihan nollassa. Ja totta, minulla se hyvän elämän määritelmä on muuttunut ajan myötä. Kun katson taaksepäin, voisin oikeastaan sanoa, että olen onnistunut elämässäni aika monessa asiassa. Olen rakentanut pohjaa sille haluamalleni elämälle (hain yliopistoon, erosin alkoholistimiehestä, sain vakkaripaikan (kassalta)), . Tuntuu, että minulla olisi teoriassa mahdollisuudet ihan mihin vain, mutta nyt olen jotenkin jämähtänyt tähän, enkä pääse enää eteenpäin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen osallistunut. Osittain samoissa jutuissa kuin kasi, sekä muissa paikoissa. Muutama moikkaustuttu on jäänyt ahkerasta neljän vuoden verkostoitumisyrityksestä. Töitäkin haen opintojen oheen aina silloin tällöin, ei tärppää. Ei ole kesätyötäkään irronnut vuosiin vaikka olen hakenut. Tämä vie opiskelultakin iloa kun tuntuu ettei opinnoissa ole mitään järkeä jos ei töitä saa ikinä.
Opintotuesta säästetyt ulkomaanmatkat ovat henkireikäni. Ilman reissua kerran-pari vuoteen en kestäisi tätä.
Etkö ole lannistunut? Jaksatko vielä yrittää? Vai onko sinulla samanlainen epätoivo kuin minulla? Turha yrittää, kun en tule kuitenkaan riittämään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omanlaisen elämän rakentaminen alkaa peiliin katsomisesta. Mitä olet, miten hyväksyt itsesi tuollaisena, ei haavekuvana jollainen haluaisit olla. Siitä kun lähtee, ja niistä lähtökohdista alkaa rakentamaan itselleen hyvää elämää oikeanlaisilla valinnoilla. Jos koulutus on jäänyt peruskouluun eikä lukeminen maistu voi olla turha haaveilla lääkärin urasta ja kalliista matkoista vaan etsiä noista itselle mahdollisista asioista parhaat.
Mutta entäs sitten ne haaveet? Pitääkö niistä sitten vain luopua? Olen luullut tekeväni oikeita valintoja, mutta liian monta kertaa olen huomannut, että taas yritin liian korkealle. Sitten taas toisaalta nykyiset saavutetut asiat tuntuvat siltä, että pystyisin paljon parempaankin. Esim työssä koen aika usein turhautumista. Korkeakoulututkinto menee siihen, kun istun kassalla. Päässä vain jyskyttää ajatus, että ansaitsen jotain parempaa, mutta en sitten ilmeisesti ansaitsekaan.ap
No jos olet maisterin papereita saamassa ei korkeakoulututkintoa vaativa työ ole haave vaan selkeä tavoite johon pitääkin pyrkiä. Kehno itsetunto taitaa olla ongelmasi. Vielä kun opiskelet, käypä hyödyntämässä YHTHS:n palveluja, psykologi jne. Kartoita ne vahvuutesi, etsi kesätöitä alaltasi, ei kaupan kassalta, laajasti äläkä masennu ensimmäisistä pakeista. Jotenkin kuulostat kuin hyvältä mutta itsevarmuutensa menettäneeltä mäkihyppääjältä joka jo ponnistusvaiheessa luovuttaa ja valmistuu kaatumaan hyppynsä. Etsi apu ja tuki, muuta ajatustasi ja hyödynnä lahjojasi! Aina se reitti ei ole suora mutta kun pitää päämäärän selkeänä ja uskoo itseensä saa sen oman elämän. Kannattaa kuitenkin muistaa, että niitä reittejä hyvään elämään on monia, ja koko hyvän elämän määritelmä sattaa itsellä muuttua ajan kanssa.
Kiitos tästä viestistäsi! Olet oikeassa. Itsetuntoni on ihan nollassa. Ja totta, minulla se hyvän elämän määritelmä on muuttunut ajan myötä. Kun katson taaksepäin, voisin oikeastaan sanoa, että olen onnistunut elämässäni aika monessa asiassa. Olen rakentanut pohjaa sille haluamalleni elämälle (hain yliopistoon, erosin alkoholistimiehestä, sain vakkaripaikan (kassalta)), . Tuntuu, että minulla olisi teoriassa mahdollisuudet ihan mihin vain, mutta nyt olen jotenkin jämähtänyt tähän, enkä pääse enää eteenpäin.
ap
Pääset kyllä. Älä laita liian nopeaa ja liian stressaavaa tavoitetta. Kesätyö/harjoittelu yliopistoalalta? Terapiaa? AlAnon jossa purkaa alkoholistimiehen jättämiä kolhuja itsetuntoosi? Kannattaa nukkumaan mennessä käydä läpi kaikki tuo mitä olet jo saanut aikaan elämäsi parantamiseksi, kerätä voimia ja oppia hyväksymään itsensä pala palalta. Tavoitteena tulla oman elämänsä auringoksi, silloin niitä ihmisiä alkaa kertyä ympärille ihan itsestään. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Minullakin oli teininä suuret haaveet tulevaisuudesta. En kuitenkaan ollut koulussa erityisen lahjakas tai ahkera, joten ei minusta tullut astronauttia tai aivokirurgia. Kun opin hyväksymään puutteeni, opin asettamaan tavoitteeni realistiseksi ja olen suurimmaksi osaksi saavuttanut ne.
Jos on vähän rahaa, Tallinnan matka on paremi tavoite kuin Tokion matka. Jos ajaa polkupyörällä, on Peugeot parempi tavoite kuin Porche. Samanlaisia ihmisiä luulisi löytyvän harrastusten tai yhdistystoiminnan piiristä. Taviksen ei kannata seurapiireihin pyrkiä.
Tavallistakin tavallisempi kirjoitti:
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Minullakin oli teininä suuret haaveet tulevaisuudesta. En kuitenkaan ollut koulussa erityisen lahjakas tai ahkera, joten ei minusta tullut astronauttia tai aivokirurgia. Kun opin hyväksymään puutteeni, opin asettamaan tavoitteeni realistiseksi ja olen suurimmaksi osaksi saavuttanut ne.
Jos on vähän rahaa, Tallinnan matka on paremi tavoite kuin Tokion matka. Jos ajaa polkupyörällä, on Peugeot parempi tavoite kuin Porche. Samanlaisia ihmisiä luulisi löytyvän harrastusten tai yhdistystoiminnan piiristä. Taviksen ei kannata seurapiireihin pyrkiä.
Kun omasta mielestä ne tavoitteeni eivät ole olleet mitään kummoisia. En halua aivokirurgiksi, vaan ihan vain sellaiseen koulutusta vastaavaan työhön tai edes jotain sinne päin. Eihän voi olla iso vaatimus, että yliopistokoulutuksella pääsisi muuallekin kuin kassalle. Enkä tiedä mitä tarkoitat seurapiireillä tässä yhteydessä. Ihan vain tarkoitin kaikenlaisia ihmisiä, joiden kanssa löytyy jokin yhteinen mielenkiinnon aihe ja tietyissä asioissa ajateltaisiin samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, lähde ulkomaille! Ihan oikeesti, hae töitä esim. jostain EU-maasta. Työnhaku ja koko muuttoprosessi tulee antamaan niin paljon sisältöä elämääsi. Olen itse muuttanut Suomesta työn perässä vuosikausia sitten enkä ole katunut pätkääkään. Rohkeutta!!
Avaisitko muuten vähän sitä, että mistä päättelet, etteivät "omanlaisesi ihmiset hyväksy sinua seuraansa"??
Ulkosuomalainen
Mikä ihmisiä useimmiten masentaa/ahistaa??
Vastaus: Huono omatunto. Kun ihminen ei elä yhteydessä Jumalaan,hänellä ei ole hyvä olla.
Vääränlainen ja syntinen elämäntapa vie ilon kaikesta. Tilalle tulee alakulo ja masennus,elämällä ei ole suuntaa ja merkitystä.
Kun elät yhteydessä Jumalaan,rukoilet ja kiität,silloin sinulla on iloinen mieli:)
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, lähde ulkomaille! Ihan oikeesti, hae töitä esim. jostain EU-maasta. Työnhaku ja koko muuttoprosessi tulee antamaan niin paljon sisältöä elämääsi. Olen itse muuttanut Suomesta työn perässä vuosikausia sitten enkä ole katunut pätkääkään. Rohkeutta!!
Avaisitko muuten vähän sitä, että mistä päättelet, etteivät "omanlaisesi ihmiset hyväksy sinua seuraansa"??
Ulkosuomalainen
En tiedä ratkaisisiko ulkomaille muuttokaan oikein mitään. Luulen, että olisin siellä vielä enemmän hukassa kuin Suomessa, jossa sentään on sukulaiset ja ne muutamat ystävät.
Se, ettei "omanlaiseni ihmiset" eivät hyväksy minua seuraansa ilmenee siten, että heidän kanssaan ei vain synny mitään pinnallista tuttavuutta syvempää. En nyt oikein osaa selittää, mutta esimerkiksi opiskelujen ja muutamien harrastusporukoiden kautta on tullut paljon tuttavia, mutta kenenkään kanssa ei esimerkiksi tavata niiden opiskelujen ja harrastusten ulkopuolella, vaikka niissä muuten tuntuu olevan aika tiiviitä kaverisuhteita. Sitten kun ollaan siellä opiskelemassa tai harrastuksissa, huomaa, että esim opiskelukaverit kysyvät toisiltaan, mennäänkö yhdessä syömään tai harrastusporukat keskustelevat tulevan tapahtuman kimppakyydeistä. En vain sitten kehtaa tunkeutua mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmisiä useimmiten masentaa/ahistaa??
Vastaus: Huono omatunto. Kun ihminen ei elä yhteydessä Jumalaan,hänellä ei ole hyvä olla.Vääränlainen ja syntinen elämäntapa vie ilon kaikesta. Tilalle tulee alakulo ja masennus,elämällä ei ole suuntaa ja merkitystä.
Kun elät yhteydessä Jumalaan,rukoilet ja kiität,silloin sinulla on iloinen mieli:)
Jaa, mikähän mahtaa olla se minun syntinen elämäntapani? Onko työ, opiskelu ja lapsiperheen arki syntiä? Siihen kyllä myönnän syyllistyneeni.
Omanlaisen elämän rakentaminen alkaa peiliin katsomisesta. Mitä olet, miten hyväksyt itsesi tuollaisena, ei haavekuvana jollainen haluaisit olla. Siitä kun lähtee, ja niistä lähtökohdista alkaa rakentamaan itselleen hyvää elämää oikeanlaisilla valinnoilla. Jos koulutus on jäänyt peruskouluun eikä lukeminen maistu voi olla turha haaveilla lääkärin urasta ja kalliista matkoista vaan etsiä noista itselle mahdollisista asioista parhaat.