Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka näyttää valokuvissa erilaiselta kuin luonnossa?
29.01.2017 |
Olen tavallinen tallukka enkä mitenkään upea ilmestys, mutta toisinaan minusta saa kauniita kuvia. Kun tuollaisen kauniin kuvan laittaa vaikka nettiin/sellainen tulee valokuva-albumissa vastaan, muut kommentoivat "etten ollu tunnistaa sua/et näytä itseltäsi". Mitä tästä pitäisi ajatella?
N27
Kommentit (44)
Olen oikeasti toffeeihoinen 180-senttinen hento kaunotar, mutta kuvissa on vitivalkoinen 158-senttinen eukko.
Omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauneuden ammattilaiset sanovat maailman huipulla ettei ihmisestä voi sanoa onko kaunis ellei se edes välity kuviin:(! Kaunis sieluinen välittää sen kuvaan mukaan kun taas tympeä sielu jää kauniine kasvoinennkin rumemmaksi. Valokuva paljastaa ihan kaiken raa asti!
Monella ihmmiselä on luki härö.
Mul on nätti kaveri joka näyttää kuvissa ihan hirveeltä. Oon yrittäny ottaa siitä hyvää kasvokuvaa mut ei onnistu millään. Kuvissa sen naama heti näyttää oudolta ja nenä hirveeltä. Jotenki kun se ei oo kolmiulotteinen se kuva. Katson luonnossa et kaunis, nappaan saman tien kuvan ja naps, taas on eri ihminen kuvassa. Ja siis en itsekkään oo hyvännäköinen kuvissa mut se johtuu ihan omasta naamasta :D
Hei mieti, mun työkaverit sano mulle et "Tosi kaunis sun uus profiilikuva. Joku harjottelija oli sanonut sen nähtyään et ompa kaunis tyttö, mut me sanottiin sil et ei se oikeesti näytä yhtään tolta" Olin siis lomalla, eikä tuo harjottelija ollut nähnyt mua. Oli kyl minusta vähän nolosti sanottu. Tai ainakin totuudenmukasesti. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin vuosia varma että olen tosi ruma, koska melkein kaikissa valokuvissa olin ihan omituisen näköinen. Olin nuori aikana ennen kamerakännyköitä, digikuvia ja selfiekulttuuria.
Sitten kun parikymppisenä näin itseni ensimmäistä kertaa videonauhalta, tajusin miksi mua jotkut kehuu kauniiksikin. Kun kuvassa näkyy myös liike, olen ihan viehättävä. Viehätysvoimani, sikäli kuin sitä oli, perustui perusklassisiin piirteisiin, ilmeiden vaihtumiseen ja tapaani liikkua. Näytin olevan liikkeessä kaiken aikaa. Siksi kai kuvissakin olin niin oudon näköinen, kun semmoista stabiilia kamerailmettä ei ilmekavalkadistani löydy vissiin ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on Sony Xperia Z5 ja siinä on joku nättinnys-toiminto. Minustakin tulee ihan huikean hienoja kuvia, kun ottaa kuvia etukameralla. siis oikeasti sellaisia kuvia, mitkä tekee VAU-efektin. :D Rakastan puhelintani, se on niin yhteistyössä kanssani :D
Kivaa olla kuuma kissa
Ootko ihan teini, keskittyisit tärkeämpiin asioihin kuin ulkonäköön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole yhtään kaveria joka käyttäisi jotain filttereitä ei vaan kuulu meiän porukoihin ketään sellaista. Jokainen laittaa vaan naamansa sellasena kui on.
Mä näytän. En jotenkin osaa yhtään olla valokuvattavana. Peura ajovaloissa tai silmät kiinni. Useimmiten silmät puoliksi kiinni, niin, että näytän siltä, että olisi aika paljon promilleja. Inhoan itsestäni otettuja kuvia. Nettitreffien kautta sain jatkuvasti kuulla, että mähän olenkin aika kaunis. Kuvista se ei vaan välittynyt yhtään. Oma peilikuva miellyttää kyllä silmää ja livenä kuulen paljon enemmän kehuja ulkonäöstä.
Kerran näin yhden kaverini valokuvaajamiehen yhden toisen kaverimme häissä minusta ottaman kuvan. Jäin ihan suu auki tuijottamaan: kuka on tuo kaunotar? Tuijotin sitä kuvaa ihan hirveän kauan. Siinä oli sellaista vanhanajan Hollywood-glamouria, joku klassinen kaunotar. En minä sitä minuksi tuntenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin oon luonnossa upea ku kuvissa
Vierailija kirjoitti:
Mä olin vuosia varma että olen tosi ruma, koska melkein kaikissa valokuvissa olin ihan omituisen näköinen. Olin nuori aikana ennen kamerakännyköitä, digikuvia ja selfiekulttuuria.
Sitten kun parikymppisenä näin itseni ensimmäistä kertaa videonauhalta, tajusin miksi mua jotkut kehuu kauniiksikin. Kun kuvassa näkyy myös liike, olen ihan viehättävä. Viehätysvoimani, sikäli kuin sitä oli, perustui perusklassisiin piirteisiin, ilmeiden vaihtumiseen ja tapaani liikkua. Näytin olevan liikkeessä kaiken aikaa. Siksi kai kuvissakin olin niin oudon näköinen, kun semmoista stabiilia kamerailmettä ei ilmekavalkadistani löydy vissiin ollenkaan.
Mulla taitaa olla sama juttu. Kuvissa olen ihan kamalan näköinen, ei vaan onnistu, ei sitten millään, mutta hämmästyin aika paljon, kun katsoin poikani salaa ottamaa videokuvaa minusta - määhän näytin aika nätiltä! Ja olin aamutouhuissa tukka pystyssä ilman minkäänlaista laittautumista. Ihan eri näköinen kuin valokuvissa. Siskoni sanoikin aikoinaan, että mulla on todella ilmeikkäät kasvot ja silmät, että ne ei vaan välity siitä valokuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset tykkää mollata toisia. Jos joku näyttää kuvassa hyvälle niin mollaamalla sekin ilo latistuu.
Mä kuulen usein tuota, etten näytä itseltäni. Olen perunanenäinen tavis, mutta valokuvissa jostain syystä onnistun ja näytän paremmalta kuin luonnossa. :D
Toisaalta ymmärrän miksi tuota pidetään ilon pilaamisena, katkeruutena jne.
Ja toisaalta ymmärrän että tuota sanotaan myös siksi että tunnistamattoman "onnistuneita" kuvia julkaisevia pidetään epärehellisinä, koska kuva ei vastaa missään muodossa totuutta. Toisia sellainen epärehellisyys ärsyttää.
ps. itse en julkaise kuvia, enkä kommentoi muiden julkaisemia
Jotkut vaan ovat valokuvauksellisia vaikka eivät luonnossa näyttäisikään niin hyviltä kuin kuvissa. Tapailen tällä hetkellä miestä joka näyttää aina kuvissa joltain super komealta mallilta. Täydellinen pepsodent hymy, hiukset ja kasvonpiirteet. Luonnossa hän näyttää vähän hassulta. On ihan hyvännäköinen mutta ei komealla tavalla niinkuin kuvissa. Hänellä on pieni leuka, iso kyömynenä, pakeneva hiusraja ja hieman omituisen muotoinen otsa. Nämä "kauneusvirheet" eivät näy kuvissa.
Toiset taas on kauniita luonnossa mutta eivät kuvissa.
Itse olen kuvissa kaunis koska poseeraan ja hymyilen nätisti mutta luonnossa sitten aika normaali kun naama on aina suomalaismaisesti norsunvitulla :D
Vierailija kirjoitti:
Mä olin vuosia varma että olen tosi ruma, koska melkein kaikissa valokuvissa olin ihan omituisen näköinen. Olin nuori aikana ennen kamerakännyköitä, digikuvia ja selfiekulttuuria.
Sitten kun parikymppisenä näin itseni ensimmäistä kertaa videonauhalta, tajusin miksi mua jotkut kehuu kauniiksikin. Kun kuvassa näkyy myös liike, olen ihan viehättävä. Viehätysvoimani, sikäli kuin sitä oli, perustui perusklassisiin piirteisiin, ilmeiden vaihtumiseen ja tapaani liikkua. Näytin olevan liikkeessä kaiken aikaa. Siksi kai kuvissakin olin niin oudon näköinen, kun semmoista stabiilia kamerailmettä ei ilmekavalkadistani löydy vissiin ollenkaan.
Mulla sama juttu. Olin nuori aikana, jolloin ei tunnettu selfieitä ja valokuvia otettiin lähinnä juhlissa filmiä säästäen. ;-)
Koulukuvat ovat jäykkiä, pelonsekaisia poseerauksia kohti kameraa.
Sitten kolmekymppisenä jouduin (pääsin?) yhdelle kurssille, missä me kurssilaiset videoimme toisiamme rymätyön puitteissa.
Kun videota sitten yhdessä katsottiin, olin äimänä. En ollut tiennyt näyttäväni siltä, miltä näytin. Olenko minä tuo? Tuommoisenako muut minut näkevät? Hämmästyin jopa hiusteni pituutta. Ääneni oli kuin jonkun toisen.
Olisi ollut kiva saada edes se video itselle muistoksi. Nyt olen jo unohtanut, miltä "oikeasti" näytän. Tunnen vain sen tyypin, jona katsoo peilistä.
Kauneuden ammattilaiset sanovat maailman huipulla ettei ihmisestä voi sanoa onko kaunis ellei se edes välity kuviin:(! Kaunis sieluinen välittää sen kuvaan mukaan kun taas tympeä sielu jää kauniine kasvoinennkin rumemmaksi. Valokuva paljastaa ihan kaiken raa asti!